Mielipiteet
24.6.2026 4.10
TOIMITTAJAN KYNÄSTÄ: Takaisin Keskimaahan
1980-luvun lopulla, noin 11-vuotiaana, tutustuin pöytäroolipeleihin. Niiden pelaaminen oli mielestäni parasta, mitä elämässä pystyi tekemään. Tuon ikäisenä erilaiset fantasiaromaanit, kuten Taru sormusten herrasta, Hobitti ja Maameren tarinat olivat minulle hyvin tärkeitä. Roolipelit olivat niille jatkumo, ikään kuin kirja, jossa saattoi itse olla päähenkilö. Tuntui uskomattomalta, että kokonaiseen maailmaan pääsi sisään vain käyttämällä mielikuvitustaan. Muistan jopa ihmetelleeni kavereilleni ääneen, mitä ikäisemme lapset olivat tehneet vapaa-ajallaan ennen kuin roolipelejä oli keksitty.