Koti-Kar­ja­lan 60-juh­la­vuo­si lä­hes­tyy lop­pu­aan. Isom­pia juh­lia em­me jär­jes­tä­neet. Maa­il­mal­ta tul­lut pi­ru­lai­nen ko­ro­na lait­toi mon­ta­kin ka­pu­laa vie­lä vuo­si sit­ten mie­les­säm­me ol­lei­siin suun­ni­tel­miin.

Ku­nin­kuus­ra­vit on suo­ma­lai­sen ra­vi­ke­sän ko­ho­koh­ta. Nyt ku­nin­kuus­ra­vi­kuu­me on val­lan­nut myös Poh­jois-Kar­ja­lan.

Läm­pi­mät il­mat saa­pui­vat mo­nen vii­kon odo­tuk­sen jäl­keen taas ilok­sem­me. Sitä mel­kein unoh­ti, et­tä vuo­de­nai­ka­na me­nos­sa on kesä. Ai­noa, joka sii­tä muis­tut­ti, oli va­loi­sat yöt.

Hiek­ka pöl­ly­ää, kun no­pe­at ja­lat tik­kaa­vat väis­tel­len ran­taan pys­ty­tet­ty­jä muo­vi­pul­lo­ja. Edes­ta­kai­sin pul­lol­ta toi­sel­le, vä­lil­lä ta­ka­pe­rin ja vä­lil­lä si­vut­tain po­jat juok­se­vat kiih­ty­vään tah­tiin. Hen­gäs­ty­neet po­jat viit­to­vat tar­mok­kaas­ti tau­ko­jen ai­ka­na, mut­ta ään­tä­kään ei kuu­lu. Tui­jo­tam­me toi­min­taa häm­men­ty­nee­nä, kun­nes ta­ju­am­me, et­tä ky­sees­sä on ryh­mä kuu­ro­ja.

Puo­li­tois­ta viik­koa sit­ten, var­hain sun­nun­tai­aa­mu­na, Ki­teel­lä sat­tui va­ka­va lii­ken­ne­on­net­to­muus, jos­sa kuo­li vä­lit­tö­mäs­ti hen­ki­lö­au­ton kul­jet­ta­ja sekä kak­si pie­nois­bus­sin mat­kus­ta­jaa. Myö­hem­min me­neh­tyi myös pie­nois­bus­sin kul­jet­ta­ja.

Muu­ta­ma viik­ko sit­ten Toh­ma­jär­ven Nuo­ri­so­val­tuus­to kir­joit­ti mie­li­pi­de­o­sas­tol­la nuo­riin koh­dis­tu­vas­ta yleis­tä­mi­ses­tä. Ai­he jäi vai­vaa­maan miel­tä. Mo­net asi­at ovat vuo­sien saa­tos­sa muut­tu­neet, mut­ta nuo­riin koh­dis­tu­vat en­nak­ko­luu­lot ja yleis­tä­mi­nen ei­vät.

El­lei mi­tään eri­tyi­sen suur­ta muu­ta ta­pah­du, edus­kun­ta­vaa­lit tu­le­vat ole­maan yk­kös­pu­hee­nai­hee­na seu­raa­vat va­jaat kak­si viik­koa.

Kuu­si viik­koa Tan­sa­ni­as­sa opet­ti mi­nul­le, et­tä jos­kus en­nal­ta suun­nit­te­lu ei ole pa­ras tapa saa­da iki­muis­toi­sim­pia het­kiä. Li­säk­si maa opet­ti mi­nul­le, et­tä ai­na huo­not asi­at ei­vät lop­pu­jen lo­puk­si ole­kaan huo­no­ja. Par­haim­mil­laan ne voi­vat­kin ol­la jopa enem­män­kin hy­vää tuu­ria, jos osaat kat­soa asi­aa oi­ke­as­ta vink­ke­lis­tä.

Ylei­nen kä­si­tys lie­nee, et­tä olem­me viet­tä­neet vii­me vuo­det jon­kin­lai­sen vien­ti­te­ol­li­suu­den ai­heut­ta­man hyö­ky­aal­lon har­jal­la. Suo­ma­lai­set yri­tyk­set ovat met­sä­te­ol­li­suu­den kar­ton­ki-imus­sa saa­neet vien­nin ve­tä­mään. Vien­nin kas­vu Eu­roop­paan on yl­lät­tä­nyt po­si­tii­vi­suu­del­laan. Te­la­koil­la me­nee koh­ta­lai­ses­ti, maa­ta­lous on ku­ral­la.

En­tä jos minä en oli­si­kaan Riit­ta? Tar­koi­tan siis, et­tä tie­dän kyl­lä ole­va­ni minä, mut­ta jos­pa etu­ni­me­ni oli­si­kin jo­kin muu.