Suo­mi on jäl­leen va­lit­tu maa­il­man on­nel­li­sim­mak­si maak­si – jo kah­dek­san­nen ker­ran. Mut­ta mitä on­nel­li­suus meil­le suo­ma­lai­sil­le to­del­la mer­kit­see? Olem­me kan­sa, joka ei tur­hia ko­rei­le, mut­ta kun kyse on oi­keu­den­mu­kai­suu­des­ta ja hy­vin­voin­nis­ta, olem­me val­mii­ta toi­mi­maan. Meil­le on­nel­li­suu­den pe­rus­ta löy­tyy per­hees­tä, rak­kau­des­ta, ko­dis­ta, tur­vas­ta, va­pau­des­ta ja isän­maas­ta. Kun nämä asi­at ovat kun­nos­sa ja pöy­däs­sä on lei­pää, voim­me ko­kea on­nel­li­suut­ta.

Nyt eläm­me kui­ten­kin ai­ko­ja, jol­loin liik­kuu vah­vo­ja var­jo­ja on­nel­li­suu­tem­me yl­lä. Pe­rus­tur­val­li­suu­tem­me on uhat­tu­na ihan ta­val­li­ses­sa­kin ar­jes­sa. Lap­si­per­hei­den köy­hyys li­sään­tyy, nuor­ten pa­hoin­voin­ti kas­vaa hä­lyt­tä­väs­ti, ja yhä use­am­pi ikäih­mi­nen ko­kee yk­si­näi­syyt­tä ja tur­vat­to­muut­ta. Esi­mer­kik­si vii­me vuon­na erääs­sä chat-pal­ve­lus­sa jopa 2500 las­ta ker­toi it­se­tu­hoi­sis­ta aja­tuk­sis­ta. Omais­hoi­ta­jat sin­nit­te­le­vät jak­sa­mi­sen ää­ri­ra­joil­la, ja hoi­toon pää­syä vai­keut­ta­vat re­surs­si­pu­la ja te­hot­to­muus. Myös maa­seu­dun elin­mah­dol­li­suu­det ka­pe­ne­vat jat­ku­vas­ti.

On­gel­mal­li­sin­ta on, et­tä meil­lä oli­si jo rat­kai­su­ja näi­hin haas­tei­siin – mut­ta nii­tä ei ole roh­jet­tu ot­taa käyt­töön. Esi­mer­kik­si kai­ken ikäis­ten per­he­hoi­ta­juus voi­si tar­jo­ta toi­mi­van rat­kai­sun pal­ve­lu­na, tuen muo­to­na sekä elin­kei­no­na, mut­ta sen po­ten­ti­aa­lia ei hyö­dyn­ne­tä riit­tä­väs­ti. Nyt on ai­ka he­rä­tä, kään­tää suun­ta ja teh­dä roh­kei­ta pää­tök­siä.

On ai­ka kat­soa taak­se­päin op­pi­ak­sem­me vir­heis­täm­me ja ra­ken­taak­sem­me tu­le­vai­suus pa­rem­mal­le poh­jal­le. Hy­vin­voin­ti­val­ti­os­sa ei kuu­lu näyt­tää täl­tä. On tur­ha et­siä syyl­li­siä – nyt tar­vi­taan yh­teis­työ­tä, toi­min­taa ja uu­den­lais­ta ajat­te­lua. Nyt pa­la­taan tu­le­vai­suu­teen ja tu­le­vai­suu­sa­jat­te­luun.

Olen seu­ran­nut ih­mis­ten hy­vin­voin­tia val­ta­kun­nal­li­ses­ti ja näh­nyt elä­män koko kir­jon – ilot, su­rut ja hä­dän. Hoi­to­a­lal­le läh­te­mi­nen oli mi­nul­le kut­su­mus, joka vei mi­nut ke­hit­tä­mään hoi­va- ja pal­ve­lu­ra­ken­tei­ta eri ikä­ryh­mil­le ja eri­tyis­ryh­mil­le. Ver­kos­to­yh­teis­työs­sä mi­nis­te­ri­öi­den, puo­lu­ei­den, hy­vin­voin­ti­a­lu­ei­den ja jär­jes­tö­jen kans­sa olen ai­na pi­tä­nyt kirk­kaa­na ta­voit­tee­na ih­mis­ten hy­vin­voin­nin tur­vaa­mi­sen.

Nyt olen läh­te­nyt eh­dol­le sekä alue- et­tä kun­ta­vaa­lei­hin. Tie­dän, et­tei pelk­kä hy­vän­tah­toi­suus rii­tä, muu­tos vaa­tii pe­rik­si­an­ta­ma­ton­ta työ­tä, ky­kyä hah­mot­taa laa­jo­ja ko­ko­nai­suuk­sia ja ym­mär­rys­tä myös ta­lou­des­ta. Se vaa­tii myös roh­keut­ta kat­soa asi­oi­ta uu­del­la ta­val­la ja näin löy­tää in­no­va­tii­vi­sia rat­kai­su­ja. Hy­vin­voin­nin ra­ken­ta­mi­nen ei ole vain ra­ha­ky­sy­mys – se on myös ar­vo­va­lin­to­ja.

Ku­kaan ei ole vir­hee­tön, ei­vät­kä puo­lu­eet­kaan. Tär­kein­tä on, et­tä ha­lu­am­me op­pia ja teh­dä pa­rem­pia pää­tök­siä.

Hy­vin­voin­ti­val­ti­om­me ja sen pal­ve­lut ei­vät ke­hi­ty it­ses­tään – ne on ra­ken­net­ta­va mää­rä­tie­toi­ses­ti ja vii­saas­ti. Muu­tok­sen te­ke­mi­nen ei ole help­poa, mut­ta se on aloi­tet­ta­va nyt, en­nen kuin va­hin­got kas­va­vat lii­an suu­rik­si.

Omal­ta osal­ta­ni lu­paan teh­dä kaik­ke­ni, jot­ta Poh­jois-Kar­ja­lai­set ih­mi­set voi­vat elää tur­val­li­suut­ta tun­tien kai­ke­ni­käi­si­nä.

Ää­nes­tä­mäl­lä jo­kai­nen voi vai­kut­taa sii­hen, mil­lai­nen tu­le­vai­suus meil­lä kun­nis­sam­me ja hy­vin­voin­ti­a­lu­eel­lam­me on. Nyt tar­vi­taan päät­tä­jiä, jot­ka te­ke­vät työ­tä yh­teis­työs­sä ja toi­si­aan kun­ni­oit­ta­en – il­man, et­tä voi­ma­va­ro­ja tuh­la­taan epä­o­len­nai­suuk­siin. Kaik­ki voi­mat tar­vi­taan nyt käyt­tää ke­hit­tä­mi­seen!

Kii­tos, et­tä käy­tät ään­tä­si mo­lem­mis­sa vaa­leis­sa ja näin osal­ta­si var­mis­tat, et­tä Suo­mi py­syy maa­il­man on­nel­li­sim­pa­na maa­na sekä meil­lä on ilo elää Kar­ja­las­sa myös tu­le­vai­suu­des­sa – nyt se on en­tis­tä­kin tär­ke­äm­pää!

Pa­rem­pi huo­mi­nen on te­keil­lä tä­nään!

SAN­NA KO­SO­NEN

Ke­hit­tä­mis­pääl­lik­kö, Per­he­hoi­to­liit­to

Alue- ja kun­ta­vaa­lieh­do­kas SDP, Ki­tee