Olen kii­tol­li­nen wine and paint - il­mi­öl­le, joka nou­si pin­nal­le muu­ta­mia vuo­sia sit­ten. Mik­si? Kos­ka maa­lauk­sen ja vii­nin juo­mi­sen yh­dis­tä­mi­nen ma­dal­si ai­kuis­ten kyn­nys­tä pääs­tä ta­kai­sin maa­lauk­sen maa­il­maan.

Lap­se­na lä­hes jo­kai­nen on piir­tä­nyt ja maa­lan­nut in­nois­saan il­man pai­nei­ta. Ai­kui­suu­den koit­ta­es­sa tuo luo­va har­ras­tus tun­tuu kui­ten­kin mo­nen koh­dal­la jää­vän pait­si­oon. Tyh­jää pa­pe­ria tai kan­gas­ta tui­jot­ta­es­sa mie­leen voi nous­ta aja­tus tai huu­lil­ta jopa kuu­luu lau­se: ”en­hän minä osaa”.

Wine and paint -il­miö tar­jo­aa myös ”en­hän minä osaa” -tyy­peil­le mah­dol­li­suu­den maa­la­ta il­man pai­nei­ta. Tär­kein­tä on osal­lis­tua ja viet­tää ai­kaa ys­tä­vien kans­sa yh­tei­sen te­ke­mi­sen pa­ris­sa. Ei tar­vit­se osa­ta mi­tään, kun­han vain maa­laa ja ot­taa vä­lil­lä sie­mauk­sen ha­lu­a­maan­sa juo­maa.

Olen­kin kii­tol­li­nen sil­le nor­ja­lai­sel­le pik­ku­paik­ka­kun­nan pu­bil­le, joka tes­ti­mie­les­sä jär­jes­ti wine and paint -il­lan. Tuon il­lan ai­ka­na löy­sin uu­del­leen maa­lauk­sen tuo­man flow-ti­lan, ja ai­ka vie­räh­ti kuin sii­vil­lä. Sie­mai­lut­kin jäi­vät tois­si­jai­sek­si, kos­ka maa­laa­mi­nen vei kai­ken huo­mi­o­ni.

Paint and sip -il­las­sa pai­neet on­nis­tu­mi­ses­ta oli­vat pois­sa. Maa­laa­mas­sa mu­ka­na ol­leet ke­hui­vat toi­nen toi­si­aan, ins­pi­roi­tui­vat tois­ten­sa töis­tä ja läh­ti­vät ko­tiin hy­myil­len ja yl­pei­nä ai­kaan­saan­nok­sis­taan. Ke­nen­kään suus­ta ei kuu­lu­nut lau­set­ta ”en minä osaa”, vaan jo­kai­nen pääs­ti oman si­säi­sen Pi­cas­son­sa val­loil­leen.

Maa­laa­mi­nen ei tar­joa vain flow-ti­laan pää­se­mis­tä ja oman luo­vuu­den to­teut­ta­mis­ta. Maa­laus tuo ys­tä­vien koh­taa­mi­seen eri­lais­ta läs­nä­o­loa yh­tei­sen te­ke­mi­sen kaut­ta. Yh­des­sä voi myös maa­la­ta kuu­lu­mi­sia vaih­ta­en tai naut­tien hil­jai­suu­des­ta tai mu­sii­kis­ta.

Val­koi­sen kan­kaan hen­kiin he­rät­tä­mi­nen pens­se­lin ve­doil­la oli mi­nul­le kou­kut­ta­va ko­ke­mus. Wine and paint -il­taa seu­raa­va­na päi­vä­nä as­ke­lee­ni vei­vät­kin lä­hei­seen kaup­paan os­ta­maan pens­se­lei­tä, maa­le­ja ja tyh­jiä kan­kai­ta. Ka­ve­reil­le­ni lai­toin sa­man tien vies­tin: En­si vii­kol­la pi­de­tään paint and sip -il­ta, mut­ta juo­daan vii­nin si­jas­ta tee­tä. Van­ha lap­suu­den ja nuo­ruu­den har­ras­tus al­koi jäl­leen ku­kois­taa. Ei se tai­to piir­tää tai maa­la­ta ol­lut mi­hin­kään ka­don­nut, se piti vain he­rä­tel­lä tal­viu­nil­taan.

Roo­sa Sal­li­nen