Asu­mi­nen ja per­heen kas­vat­ta­mi­nen Ke­sä­lah­del­la on suu­rin unel­ma mitä mi­nul­la on ol­lut ja nyt saan elää sitä unel­maa to­te­na. Se, et­tä Ki­tee on pa­ras mah­dol­li­nen paik­ka asua on mo­nen te­ki­jän sum­ma. Meil­lä on hie­no maa­seu­tu­kau­pun­ki, jos­sa on upei­ta ky­liä eri­tyis­piir­tei­neen ja yh­tei­söi­neen.

Nos­te­taan yh­tei­söl­li­syys ja luon­to kär­ki­a­ja­tuk­sek­si sekä mark­ki­noin­nis­sa et­tä pää­tök­sen­te­os­sa, ja ihan vain te­ois­sa. Kun yh­tei­söl­le an­ne­taan mah­dol­li­suus to­teut­taa it­se­ään ja it­sel­le tär­kei­tä asi­oi­ta, tuot­taa se pait­si hy­vin­voin­tia, myös pal­ve­lui­ta ja ta­pah­tu­mia, pi­tää nur­kat siis­tei­nä ja vilk­kai­na sekä nos­taa kau­pun­gin ima­goa.

Kau­pun­gin roo­li on tär­keä: toi­mia mah­dol­lis­ta­ja­na. Päät­tä­jät ovat pal­jon var­ti­oi­na. On help­po las­kea kus­tan­nuk­sia ja me­no­ja, mut­ta hy­vin­voin­nin tuot­toa on vai­kea tai jopa mah­do­ton ar­vi­oi­da. Jos jo­kai­nen kun­ta­lai­nen löy­tää yh­tei­sös­tä tu­kea ja mie­le­käs­tä te­ke­mis­tä, on Ki­teel­lä asu­mi­nen unel­mien to­teu­tu­mis­ta meil­le jo­kai­sel­le.

EM­MI PEN­NA­NEN

kun­ta­vaa­lieh­do­kas, Kris­til­lis­de­mok­raa­tit (sit.)