Eri läh­tei­den mu­kaan ih­mi­nen te­kee 5 000 – 35 000 pää­tös­tä päi­vit­täin. Suu­rin osa pää­tök­sis­tä on niin sa­not­tu­ja mik­ro­pää­tök­siä, jot­ka teem­me huo­maa­mat­tam­me. Kun he­rä­tys­kel­lo soi, teem­me pää­tök­sen he­rä­tyk­sen sam­mut­ta­mi­ses­ta, sän­gys­tä nou­se­mi­ses­ta ja aa­mu­toi­mis­ta sen kum­mem­min asi­oi­ta poh­ti­mat­ta tai ar­vot­ta­mat­ta. Kyse on sil­ti pää­tök­ses­tä, sil­lä toi­min­nal­le on vaih­to­eh­to.

Jo­kai­sel­la pää­tök­sel­lä on ai­na seu­rauk­set. Ar­ki­nen työ­mat­ka voi muut­tua jopa koh­ta­lok­kaak­si pie­nen­kin vää­rän pää­tök­sen seu­rauk­se­na tai toi­saal­ta teh­ty pää­tös voi joh­taa jo­hon­kin iloi­seen, odot­ta­mat­to­maan ta­paa­mi­seen tai ta­pah­tu­maan.

Jos­kus pää­tök­sen te­ke­mi­nen on vai­ke­aa. Jos pää­tös­tä teh­des­sään tie­tää, et­tä pää­tök­sel­lä on seu­rauk­sia pit­käl­le tu­le­vai­suu­teen tai pää­tös tu­lee vai­kut­ta­maan mui­hin ih­mi­siin, on päät­tä­mi­nen eri­tyi­sen vai­ke­aa. Joil­le­kin ih­mi­sil­le pää­tök­sen te­ke­mi­nen pie­nis­sä­kin asi­ois­sa on haas­teel­lis­ta ja toi­set taas te­ke­vät iso­ja­kin rat­kai­su­ja hel­pos­ti ja no­pe­as­ti. Li­sä­haas­tet­ta tuo tie­to sii­tä, et­tä pää­tök­sel­lään sul­kee pois muut vaih­to­eh­dot. Kak­kua kun voi har­voin yh­tä ai­kaa syö­dä ja sääs­tää.

Jos päät­tä­mi­nen on vai­ke­aa tai pää­tök­sen seu­rauk­set pe­lot­ta­vat, voi hel­pos­ti kes­kit­tää tar­mon­sa suun­nit­te­luun ja haa­vei­luun pää­tök­sen te­ke­mi­sen si­jaan. Toi­saal­ta pää­tös­hän on se­kin, et­tä jät­tää pää­tök­sen te­ke­mät­tä.

Elä­mäs­sä on kui­ten­kin teh­tä­vä pää­tök­siä, vaik­ka ei tie­dä va­lit­see­ko oi­kein vai vää­rin. Pää­tös to­teu­tuu vas­ta käy­tän­nön toi­mis­sa. Psy­ko­lo­gi Satu Pih­la­ja ke­hot­taa poh­ti­maan omia vaa­ran paik­ko­jaan, eli nii­tä het­kiä, kun huo­no­ja pää­tök­siä yleen­sä syn­tyy. Yk­si ar­ki­nen esi­merk­ki on näl­käi­se­nä ruo­ka­kaup­paan me­ne­mi­nen. Al­hai­nen ve­ren­so­ke­ri saa hel­pos­ti mie­li­te­ot lauk­kaa­maan ja käsi käy her­käs­ti lei­vos- tai kark­ki­hyl­lyl­lä, vaik­ka pa­rem­pi­a­kin va­lin­to­ja oli­si tar­jol­la. Tie­to ja mah­dol­li­suus ei­vät kui­ten­kaan Pih­la­jan mu­kaan rii­tä sii­hen, et­tä ih­mi­nen to­teut­tai­si pää­tök­sen­sä. Usein tar­vi­taan myös vai­van­nä­köä ja ku­ri­na­lai­suut­ta.

Eng­lan­ti­lai­nen kir­jai­li­ja ja jour­na­lis­ti Mal­colm Glad­well on sa­no­nut, et­tä on­nis­tu­nut pää­tök­sen­te­ko pe­rus­tuu ta­sa­pai­noon har­ki­tun ja vais­to­mai­sen ajat­te­lun vä­lil­lä. Luo­tan Glad­wel­liin. Jos pe­rus­tei­ta ei löy­dy jär­jen puo­lel­ta, sy­dän kyl­lä ker­too.

Pian on edes­sä pää­tök­sen paik­ka ää­nes­ty­suur­nil­la. Vaa­li­ko­neet tar­jo­a­vat tie­toa va­lin­nan poh­jak­si ja eh­dok­kaat jal­kau­tu­vat ah­ke­ras­ti to­reil­le ju­tu­tet­ta­vak­si. Ke­rä­tään nyt tie­toa, poh­di­taan ja kuun­nel­laan myös sitä in­tui­ti­o­ta. Ja sit­ten pää­te­tään ää­nes­tää.

Mer­vi Ve­nä­läi­nen

mer­vi.ve­na­lai­nen@ko­ti­kar­ja­la.fi