Suomen Pelastusalan Keskusjärjestö nostaa tiedotteessaan esille huolen tulipalojen alkusammutustaidoista ja -tiedoista. Alkusammutusta käytetään vain kolmasosassa rakennuspaloista, vaikka se voisi pelastaa ihmishenkiä ja omaisuutta. Saman tilaston mukaan lähes kahdessa kolmanneksessa paloista, joissa alkusammutukseen ryhdyttiin, palo saatiin sammumaan.
Olennaisinta tulipalon syttyessä on hälyttää apua, mutta alkusammutuksella on merkitystä palon rajaamisessa. Toisaalta alkusammutus antaa parhaimmassa tapauksessa lisäaikaa turvalliseen poistumiseen. Tärkeintä onkin poistua tilanteesta itseään ja muita vaarantamatta silloin, kun omat konstit palon sammuttamiseen eivät riitä.
Asiantuntija kannustaa pitämään kotona käden ulottuvilla sammutuspeitteen ja käsisammuttimen. Mökkiolosuhteissa toimivia välineitä ovat myös vesiletku ja vesiämpäri. Tämä ei kuitenkaan riitä, vaan alkusammutusvälineitä tulee myös osata ja uskaltaa käyttää. Suomen Pelastusalan Keskusjärjestön vanhempi asiantuntija Ilpo Leino korostaakin omaa tahtoa välineiden käytön opettelussa. Hän muistuttaa, että esimerkiksi palovaroittimet tai turvallisuusyrityksiltä ostetut palvelut eivät korvaa alkusammutustaitoja. Sitä palvelua ei voi ostaa mistään, se täytyy rohjeta tehdä itse.
Alusammutusta on opeteltava. Harjoitusta on tarjolla mm. alkusammutuskoulutusten muodossa. Monilla työpaikoilla nämä kuuluvat säännölliseen työntekijöiden koulutukseen, mutta monilla ei. Kuivaharjoittelu kuitenkin antaa varmuutta tositilanteisiin. On helpompaa tarttua käsisammuttimeen, kun sen toimintaa on joskus kokeillut ohjatusti. Samahan pätee kaikkiin muihinkin uusiin taitoihin.
Alkusammutustaitojen tärkeys korostuu siinäkin valossa, että viime aikoina on noussut esille huoli sopimuspelastajien riittävyydestä tulevaisuudessa. Suomessa sopimuspelastajia on 15 000, mikä tarkoittaa noin 80 prosenttia pelastustoimintaan liittyvistä henkilöistä. Valtaosa sopimuspelastajista toimii tehtäväänsä koulutettuina vapaaehtoisina pelastajina. Päätoimista pelastushenkilöstöä on alle 4 000, eikä sopimuspelastajien korvaaminen päätoimisella henkilöstöllä ole realistinen vaihtoehto taloudellisesti tai koulutuksenkaan näkökulmasta tarkasteltuna.
Sopimuspelastajia toimii niin maaseudulla kuin kaupungeissakin ja erityisesti harvaan asutuilla alueilla heidän merkityksensä korostuu. Jatkuvuuden haasteita on erityisesti muuttotappioalueilla, kun nuoria sopimuspelastajia ei saada oppimaan ikääntyvien sopimuspelastajien rinnalle.
M.V.