Vii­me vii­kol­la al­koi Rääk­ky­läs­sä kier­tää huhu, et­tä Pih­la­ja­ko­din pal­ve­lu­a­su­mi­sen hoi­to­ko­ti lo­pe­te­taan. Tämä hoi­to­ko­ti on meil­le kun­ta­lai­sil­le erit­täin tut­tu ja omai­si­am­me on hoi­det­tu tääl­lä vuo­si­kym­me­niä. Kun sote -pal­ve­luis­ta teh­tiin pää­tös siir­tyä Siun so­teen, myös Pih­la­ja­ko­dis­ta tuli Siun so­ten toi­min­taa.

Lo­pet­ta­mis­suun­ni­tel­mat ai­heut­ti­vat kun­ta­lai­sis­sa suur­ta huol­ta, kum­mas­tus­ta, ja voin­pa sa­noa, et­tä jopa kau­hua. Nämä tun­te­muk­set ovat to­del­la pe­rus­tel­tu­ja, on­han Pih­la­ja­ko­dil­la ol­lut vuo­sien ai­ka­na ja on täl­lä­kin het­kel­lä mo­nen kun­ta­lai­sen omai­nen, lä­hei­nen, ys­tä­vä tai muu­ten tut­tu hen­ki­lö hoi­det­ta­va­na ja asuk­kaa­na, kos­ka Pih­la­ja­ko­ti on heil­le kai­kil­le koti. Muu­ta­mia ul­ko­paik­ka­kun­ta­lais­ta on myös si­joi­tet­tu­na tän­ne.

Suu­ri huo­li kun­ta­lai­sil­le on toi­min­nan lop­pu­mi­sen myö­tä, mi­hin asuk­kaat jou­tu­vat? Kul­je­te­taan­ko omai­sem­me maa­kun­tam­me eri kun­tien hoi­to­lai­tok­siin pit­kien mat­ko­jen pää­hän. Mi­ten kul­jem­me hei­tä ter­veh­ti­mäs­sä? Useis­sa ta­pauk­sis­sa esim. puo­li­so on myös ikäih­mi­nen, ei hän jak­sa ei­kä pys­ty läh­te­mään mat­ko­jen pää­hän. Jul­ki­sia kul­ku­vä­li­nei­tä ei ole, ei­kä saa­ta ol­la omaa au­to­a­kaan. Mi­ten asuk­kaat re­a­goi­vat muu­tok­siin, kun ovat tot­tu­neet jo tä­hän omaan ko­tiin? Jo oi­ke­as­ta omas­ta ko­dis­ta siir­ty­mi­nen hoi­to­ko­tiin on ol­lut mo­nel­le riit­tä­vän iso muu­tos elä­mään. Näin­kö Siun sote koh­te­lee sai­rai­ta ja van­huk­si­am­me? On­ko ky­sy­mys sääs­töis­tä? Sääs­te­tään­kö ikäih­mis­ten kus­tan­nuk­sel­la? Ei­kö tun­ne­ta in­hi­mil­li­syyt­tä ja em­pa­ti­aa enää lain­kaan suun­nit­te­luis­sa?

Lo­put­to­mas­ti ky­sy­myk­siä, epä­var­muut­ta ja huol­ta omai­sis­ta ja lä­hei­sis­täm­me!

En­täs hen­ki­lö­kun­ta? Mo­nel­la hoi­ta­jal­la on koti ja per­he Rääk­ky­läs­sä, pys­ty­vät­kö/ha­lu­a­vat­ko läh­teä ko­ti­kun­nas­ta toi­sel­le paik­ka­kun­nal­le työ­hön. Jos nyt yleen­sä on muu­al­la­kaan työ­paik­ko­ja.

Huo­li nou­see myös meis­tä, jot­ka vie­lä tu­lem­me omil­lam­me toi­meen ja eläm­me ns. nor­maa­lia elä­mää sai­rauk­si­nem­me. En­täs jos em­me enää pys­ty ko­to­nam­me ole­maan, mi­hin kolk­kaan Hy­vin­voin­ti­a­lu­et­ta/Siun so­ten hoi­to­paik­kaan mei­tä kul­je­te­taan, ei­kö sitä enää meil­tä ja omai­sil­tam­me ky­sy­tä? Omal­la paik­ka­kun­nal­la siis tu­lee säi­lyt­tää riit­tä­väs­ti hoi­to­ko­te­ja, niin kun­nal­li­sia kuin yk­si­tyi­siä. Omai­sem­me ovat sen an­sain­neet ja myös me sit­ten, kun sitä tar­vit­sem­me.

Nyt on vii­meis­tään tais­tel­ta­va yh­des­sä! Meil­tä on jo pal­jon vie­ty, lää­kä­ri­pal­ve­lu­ja vä­hen­net­ty pu­hu­mat­ta­kaan ham­mas­hoi­dos­ta ja kai­kis­ta muis­ta ter­veys­pal­ve­luis­ta. Jos sal­lim­me vie­lä Pih­la­ja­ko­din lo­pet­ta­mi­sen, sil­loin sam­mu­vat lo­put­kin va­lot Rääk­ky­läs­tä! Sii­nä me­nee ap­teek­ki, mi­ten tak­si­pal­ve­lu­jen käy, työt­tö­myys li­sään­tyy, mi­ten kou­lun ra­ken­ta­mi­sen käy, jos ve­ro­tu­lot vä­he­nee.

Näi­tä poh­dis­ke­lee

MAR­JUK­KA KONT­TI­NEN-LAP­PA­LAI­NEN