Lähes 60 vuotta sitten, ennen kouluikääni, pääsin naapurin isännän kanssa kokemaan rysiä Joensuun Utrankoskille. Saimme saaliiksi minun mittaisen järvilohen.
Kuurnan voimalaitoksen valmistuminen vuonna 1971 katkaisi Saimaan järvilohien ja järvitaimenten vaellusyhteyden Pielisjoen alaosille. Vedenpinta lapsuuteni uimarannalla laski puolisentoista metriä ja samalla ja tärveltiin nykyisin äärimmäisen uhanalaisen järvilohen Utrankoskien kutualueet vain reilun viiden kilometrin päästä Joensuun torilta.
Saimaan järvilohta on yritetty pelastaa Pielinen-Lieksanjoki sekä Pielisjoki-Ala-Koitajoki-Saimaa -alueella. Siellä kuitenkin Pielisjoessa sijaitsevat Kuurnan ja Kaltimon voimalaitokset sekä Ala-Koitajoen Paimion voimalaitos estävät lohikalojen kutuvaellukset. Järvilohi- ja järvitaimenkantojen säilymistä Saimaalla onkin 1970-luvulta lähtien tekohengitetty viljelemällä emokaloja ja istukkaita.
Lohikaloille on yritetty luoda myös poikastuotantoalueita. Kuurnan voimalaitoksen alapuolelle vuonna 2019 valmistunut Laurinvirta oli hyvä yritys, mutta tulos on ollut pettymys. Sähköyhtiön ja yhteistyökumppanien rahojen lisäksi Laurinvirtaan on käytetty miljoonia valtion rahaa, mutta poikastuotanto on ollut vaatimatonta.
Saimaan järvilohen ja järvitaimenen tulevaisuus ei voi olla luonnosta pyydettyjen emokalojen ja istutusten varassa. Tarvitaan luontaisia poikastuotantoalueita. Katseet kohdistuvat Heinäveden Palokkiin, jonne rakennettiin pato ja voimalaitos vuonna 1961. Ajamalla voimalaitos alas ja purkamalla Nälönvirran pato saadaan lohikaloille jopa 40 hehtaaria poikastuotantoalueita yhdeksässä koskessa. Näillä toimenpiteillä on hyvät mahdollisuudet pelastaa Saimaan järvilohi ja järvitaimen.
Petteri Orpon hallitusohjelmaan kirjattiin 20.6.2023: ”Yhteistoiminnassa alueen toimijoiden kanssa hallitus edistää Heinäveden Palokin koskien ennallistamista uhanalaisten kalakantojen elvyttämiseksi. Samalla edistetään alueen kestävää matkailua”. Hankkeeseen varattiin 20 miljoonaa euroa ja se on mainittu myös Itäisen Suomen ohjelmassa.
Tähän asti Pohjois-Karjalan Sähkö on kertonut, että Palokin voimalaitos ei ole myytävänä. Lehtitietojen mukaan yhtiön toimitusjohtaja kuitenkin kertoi huhtikuun lopussa, että tavoitteena on tehdä voimalaitoksen arvonmääritys kesään mennessä, ja että yhtiö on valmis neuvottelupöytään jos omistajat niin päättäjät.
Omistajakuntien Heinävesi, Ilomantsi, Joensuu, Juuka, Kaavi, Kitee, Kontiolahti, Kuopio, Lieksa, Liperi, Nurmes, Outokumpu, Polvijärvi, Rääkkylä, Savonlinna, Tohmajärvi ja Tuusniemi päättäjät ovat nyt avainasemassa. PKS:n kannattaisi kysyä myös yhtiön asiakkaiden mielipidettä. Hallitusohjelman toimeenpanoa helpottaa jos valtio sitoutuu maksamaan yhtiölle täyden hinnan voimalaitoksesta.
Toteutuessaan Nälönvirran padon purkaminen ja Palokin koskien ennallistaminen olisi tämän vuosisadan luonnonsuojeluteko Suomessa ja merkittävä virtavesien ennallistaminen jopa Euroopan mittakaavassa.
JOUNI KOSKELA
Biologi
Savonlinna