It­se­näi­syys­päi­vä kun­ni­ak­si jul­kai­sem­me Ki­teen ja Toh­ma­jär­ven it­se­näi­syys­päi­vän juh­lis­sa pi­de­tyt juh­la­pu­heet ko­ko­nai­suu­des­saan verk­ko­si­vuil­lam­me.

Toh­ma­jär­vel­lä pu­hui kun­nan­hal­li­tuk­sen pu­heen­joh­ta­ja He­le­na Pa­ka­ri­nen. Hä­nen pu­heen­sa voit lu­kea tääl­tä.

Seu­raa­vas­sa Ki­teen kau­pun­gin­joh­ta­ja Pek­ka Hir­vo­sen puhe Ki­teen juh­las­ta:

Ar­voi­sat so­tiem­me ve­te­raa­nit, ar­voi­sa juh­la­vä­ki,

Roh­ke­nen aloit­taa tä­män 105. it­se­näi­syys­päi­vän pu­heen si­tee­raa­mal­la jal­ka­vä­en­ken­raa­li Adolf Ehrn­root­hin jo iko­ni­seen ase­maan nous­sut­ta vies­tiä. ”Suo­mi on hyvä maa. Se on pa­ras meil­le Suo­ma­lai­sil­le. Se on puo­lus­ta­mi­sen ar­voi­nen maa ja sen ai­noa puo­lus­ta­ja on Suo­men kan­sa”

Suo­mi on liit­ty­mäs­sä Na­toon ja Un­ka­ria ja Turk­kia lu­kuun ot­ta­mat­ta muut Na­ton maat ovat jo ra­ti­fi­oi­neet jä­se­nyy­tem­me. Muut­tu­nees­sa maa­il­man­ti­lan­tees­sa ha­lu­an kes­kit­tyä si­taa­tin al­kuo­saan.

Jal­ka­vä­en­ken­raa­lin to­te­a­mus on it­ses­sään yk­sin­ker­tai­nen ja sel­keä, mut­ta sen si­säl­töä on hyvä tar­kas­tel­la myös tu­le­vai­suus­nä­kö­kul­mas­ta.

Sun­nun­tain 4.12. uu­tis­vir­taa se­la­tes­sa­ni pää­o­sa uu­ti­sis­ta oli ne­ga­tii­vis­sä­vyt­tei­siä, osa huo­les­tut­ta­via ja osa erit­täin huo­les­tut­ta­via.

En­sim­mäi­se­nä tör­mään luon­to­ka­toon, luon­non köyh­ty­mis­tä ei ole saa­tu py­säy­tet­tyä. Köyh­ty­mi­nen vai­kut­taa pait­si yk­sit­täi­siin eläin- ja kas­vi­la­jei­hin, myös ih­mi­sen ter­vey­teen, ta­lou­teen, tur­val­li­suu­teen sekä mai­den huol­to­var­muu­teen ja ruo­ka­tur­vaan.

Luon­non tuot­ta­mat pal­ve­lut, ku­ten ma­kea vesi, puh­das il­ma ja kas­vien pö­ly­tys vaa­ran­tu­vat. Ti­lan­net­ta on ver­rat­tu 65 mil­joo­nan vuo­den ta­kai­seen tu­hoon, mis­sä mm. di­no­sau­ruk­set kuo­li­vat.

Rat­kai­su­jen löy­tä­mi­nen jät­ti­mäi­seen on­gel­maan ei ole kui­ten­kaan help­poa. Suo­mes­sa se on joh­ta­nut kas­vu­kes­kus­ten ja maa­seu­dun vä­li­sen jän­nit­teen voi­mis­tu­mi­seen. On ra­ken­tu­nut ris­ti­rii­to­ja oman toi­meen­tu­lon ja luon­non­suo­je­lun ta­voit­tei­den vä­lil­le. Väi­te­tään jopa, et­tä kau­pun­ki­lai­set ja maal­la asu­vat elä­vät eri to­del­li­suuk­sis­sa.

Ku­va­tun kal­tai­sis­sa ris­ti­rii­ta­ti­lan­teis­sa osa­puo­let voi­vat ko­kea vai­ku­tus­mah­dol­li­suuk­sien­sa ole­van vä­häi­siä ja vas­tak­kai­na­set­te­lun rin­ta­mia al­kaa ra­ken­tu­maan. Yh­tei­nen on­gel­ma ka­to­aa kes­kus­te­lui­den yti­mes­tä ja kor­vau­tuu peit­te­ly-yri­tyk­sil­lä ja syy­tök­sil­lä jo en­nen kuin vaih­to­eh­toi­sia rat­kai­su­eh­do­tuk­sia on kun­nol­la eh­dit­ty ra­ken­taa tai ana­ly­soi­da.

Pa­him­mil­laan ris­ti­rii­dat laa­je­ne­vat ja hel­pom­pien­kin asi­oi­den pää­tök­sen­te­ko es­tyy, mis­tä edel­leen seu­raa luo­tet­ta­vuu­den ja us­kot­ta­vuu­den ra­pau­tu­mi­nen yh­teis­ten asi­oi­den hoi­toon.

Jos pää­tök­sen­te­ko­ky­ky ja us­kot­ta­vuus ka­to­aa, niin pa­him­mil­laan se hei­ken­tää koko Suo­men ky­kyä huo­leh­tia omis­taan.

En on­nis­tu­nut löy­tä­mään päi­vän uu­tis­vir­ras­ta yh­ty­mä­koh­tia jal­ka­vä­en ken­raa­li Adolf Ehrn­roo­tin to­te­a­muk­seen. Luo­vun siis päi­vän ajan­koh­tais­ten maa­il­ma­lo­pun ske­naa­ri­oi­den tar­kas­te­luis­ta ja pää­tän vil­kais­ta mitä ar­voi­sa piis­pam­me Jari Jolk­ko­nen on vii­me ai­koi­na kir­joi­tel­lut. Löy­tyy­kö piis­pan kir­joi­tuk­sis­ta avai­mia po­si­tii­vi­sem­piin tu­le­vai­suus­nä­kö­kul­miin tai apu­ja ris­ti­rii­to­jen rat­kai­se­mi­seen.

Huo­mio kiin­nit­tyy Mar­tin päi­vän kirk­ko­juh­las­sa 13.11.2022 pi­det­tyyn pu­hee­seen, jos­sa piis­pa kä­sit­te­lee kii­tol­li­suu­den mer­ki­tys­tä ih­mi­sen hy­vin­voin­nil­le ja lu­te­ri­lais­ta re­for­maa­ti­o­ta kii­tol­li­suu­den kult­tuu­rin yl­lä­pi­tä­jä­nä.

Pu­heen si­säl­tö tar­jo­aa mie­len­kiin­toi­sen ase­tel­man poh­tia jal­ka­vä­en­ken­raa­li Ehrn­roo­tin ja lu­kui­sien mui­den so­ta­ve­te­raa­nien lau­sun­to­ja Suo­mes­ta ja Suo­men tu­le­vai­suu­des­ta.

Läh­tö­koh­ta on sii­nä­kin mie­les­sä hyvä, et­tä piis­pa Jolk­ko­nen no­jaa pu­heen­sa si­säl­lön psy­ko­lo­gi­an tut­ki­mu­sa­laan, jo­ten kir­joi­tuk­sel­la on tut­ki­muk­seen pe­rus­tu­vaa taus­taa.

Pu­hees­saan Jolk­ko­nen esit­tää, et­tä uu­sim­man psy­ko­lo­gi­sen tut­ki­muk­sen mu­kaan kii­tol­li­suu­del­la on häm­mäs­tyt­tä­vä vai­ku­tus ih­mi­sen ko­ko­nais­val­tai­seen hy­vin­voin­tiin, siis fyy­si­seen, psyyk­ki­seen ja so­si­aa­li­seen hy­vin­voin­tiin sekä mo­raa­li­seen ke­hi­tyk­seen.

Esit­tä­mis­tään tee­seis­tä Jolk­ko­nen joh­taa jat­ko­ky­sy­myk­sen, eli voi­si­ko kris­til­li­sen us­kon vas­taus ym­pä­ris­tök­rii­siin ol­la il­mas­to­ah­dis­tuk­sen si­jas­ta kii­tol­li­suus luo­ma­kun­nas­ta?

Pi­dän aja­tus­ta läh­tö­koh­tai­ses­ti kan­na­tet­ta­va­na. En­nen ky­sy­myk­sen sy­väl­li­sem­pää kä­sit­te­lyä, re­fe­roin hiu­kan Jolk­ko­sen kii­tol­li­suus­mää­rit­te­lyä, eli mitä kii­tol­li­suus on.

Kii­tol­li­suus on asen­ne, mut­ta myös enem­män: sil­lä tar­koi­te­taan esi­mer­kik­si tun­net­ta, mie­li­a­laa, mo­raa­lis­ta hy­vet­tä, ta­paa, mo­tii­via ja per­soo­nal­li­suu­den piir­ret­tä. Laa­jim­min ym­mär­ret­ty­nä se on ko­ko­nai­nen elä­män­ta­pa.

Voim­me ol­la kii­tol­li­sia esi­mer­kik­si toi­sel­le ih­mi­sel­le, luon­nol­le, Ju­ma­lal­le ja niin edel­leen. Em­me kui­ten­kaan it­sel­le, sil­lä täl­löin on ta­pa­na pu­hua tyy­ty­väi­syy­des­tä.

Eh­kä rat­kai­se­vin­ta kii­tol­li­suu­den psy­ko­lo­gi­ses­sa mää­rit­te­lys­sä on sen kak­si tun­to­merk­kiä. Kii­tol­li­suus edel­lyt­tää sen tie­dos­ta­mis­ta, et­tä 1) olen saa­nut jo­ta­kin hy­vää ul­ko­puo­lel­ta­ni, siis jol­ta­kin toi­sel­ta tai toi­sil­ta ja et­tä 2) olen saa­nut jo­ta­kin hy­vää lah­jak­si, siis il­mai­sek­si.

Edel­li­sis­tä koh­dis­ta en­sim­mäi­nen – saan jo­tain hy­vää ul­ko­puo­lel­ta – edel­lyt­tää, et­tä tun­nis­tan mie­le­ni ul­ko­puo­li­ses­sa maa­il­mas­sa hy­viä toi­mi­joi­ta, joil­la on mi­nua koh­taan hyvä tah­to. Näen maa­il­man myön­tei­se­nä paik­ka­na, joka voi tar­jo­ta mi­nul­le jo­ta­kin hy­vää.

Täs­tä seu­raa kään­tei­ses­ti, et­tä ih­mi­sen, joka nä­kee maa­il­man ko­ros­te­tus­ti juo­nit­te­lu­jen ja sor­to­val­to­jen an­ke­a­na tais­te­lu­kent­tä­nä, on vai­kea ko­kea ai­toa kii­tol­li­suut­ta. Kii­tol­li­suu­del­le ja ilol­le ei tah­do löy­tyä si­jaa.

Kii­tol­li­suus joh­taa muu­tok­seen. Jos tun­nis­tam­me jon­kun hy­vän ja olem­me sii­tä ai­dos­ti kii­tol­li­sia, se syn­nyt­tää si­säi­sel­lä lo­gii­kal­la ha­lun an­taa vas­ta­lah­ja, ja­kaa hy­vää eteen­päin. Sik­si ai­to kii­tol­li­suus esi­mer­kik­si luon­non hy­vyy­des­tä ja kau­neu­des­ta ei voi joh­taa luon­non riis­tä­mi­seen, vaan sen suo­je­luun.

Pa­laan täs­sä vai­hees­sa alun luon­to­ah­dis­tuk­seen. Jolk­ko­sen mu­kaan ai­to kii­tol­li­suus ei sano ”tämä lam­pi on täyn­nä ka­laa ja niin­pä riis­to­ka­las­tan sen tyh­jäk­si”. Tätä sa­no­taan ah­neu­dek­si. Ai­to kii­tol­li­suus sa­noo ”tämä lam­pi on täyn­nä ka­laa, kii­tos sii­tä, ja niin­pä ha­lu­an pi­tää hy­vää huol­ta sii­tä, et­tä se on täyn­nä ka­laa myös jat­kos­sa, myös mi­nun jäl­kee­ni.”

Hel­poh­kol­ta kuu­los­ta­va oh­je­nuo­ra, jon­ka seu­raa­mis­ta voi­si ai­na­kin pi­tää vii­te­ke­hyk­se­nä luon­toon ja sen säi­lyt­tä­mi­seen liit­ty­viä ky­sy­myk­siä poh­dit­ta­es­sa.

Mut­ta pa­la­taan vie­lä het­kek­si kii­tol­li­suu­den po­si­tii­vi­siin vai­ku­tuk­siin.

Kii­tol­li­suu­del­la on mo­nia hyö­ty­jä, emo­ti­o­naa­li­sia, fyy­si­siä, psyyk­ki­siä ja so­si­aa­li­sia. Tut­ki­mus­ten mu­kaan kii­tol­li­sil­la ih­mi­sil­lä on ti­las­tol­li­ses­ti vä­hem­män sai­rauk­sia. Heil­lä on myös pa­rem­pi re­si­liens­si ja he sel­vi­ä­vät sai­rauk­sis­ta no­pe­am­min. He suh­tau­tu­vat kes­ki­mää­räis­tä op­ti­mis­ti­sem­min tu­le­vai­suu­teen. Kii­tol­li­suus on si­ten yh­tey­des­sä toi­von asen­tee­seen: se vah­vis­taa on­nis­tu­mi­sen kier­teen syn­ty­mis­tä ih­mi­sen elä­mäs­sä.

Kii­tol­li­suus ei ole eris­tet­ty ko­ke­mus, vaan sii­hen liit­tyy mo­nia mui­ta myön­tei­siä tun­tei­ta: esi­mer­kik­si myö­tä­tun­toa, iloa, rak­kaut­ta, an­teek­si­an­ta­mus­ta, in­nos­tus­ta ja toi­voa. Se an­taa ener­gi­aa – kii­tol­li­nen sel­vi­ää kes­ki­mää­räis­tä pa­rem­min ar­ki­päi­vän stres­sis­tä.

Vas­taa­vas­ti se suo­je­lee kiel­tei­sil­tä ja ku­lut­ta­vil­ta tun­teil­ta, ku­ten kat­ke­ruu­del­ta, ka­teu­del­ta, vi­hal­ta ja ah­neu­del­ta. Ai­van eri­tyi­ses­ti kii­tol­li­suus suo­je­lee ma­sen­nuk­sel­ta. Ma­sen­nuk­ses­ta kär­si­vien yh­te­nä te­ra­pi­a­muo­to­na on alet­tu käyt­tää kii­tos­päi­vän­kir­jan pi­tä­mis­tä, jol­loin po­ti­las kir­jaa so­vi­tun ai­ka­jak­son ajan asi­oi­ta, jot­ka ovat hy­vin ja jois­ta hä­nel­lä on syy ol­la kii­tol­li­nen. Mo­nis­sa tut­ki­muk­sis­sa hoi­to­vas­te on osoi­tet­tu vah­vak­si.

Väis­tä­mät­tä lu­kies­sa­ni piis­pa Jolk­ko­sen an­si­o­kas­ta kir­joi­tus­ta kii­tol­li­suu­des­ta, tu­lee mie­leen so­tiem­me ve­te­raa­nit ja hei­dän lu­kui­sat lau­sun­ton­sa. Niis­tä nou­see lä­hes poik­keuk­set­ta esiin kii­tol­li­suus. Kii­tol­li­suus toi­sia ve­te­raa­ne­ja koh­taan, kii­tol­li­suus Suo­mea koh­taan, kii­tol­li­suus suo­ma­lais­ta yh­teis­kun­taa koh­taan ja eri­tyi­ses­ti kii­tol­li­suus lä­him­mäi­siä koh­taan.

Vain har­voin, jos juu­ri kos­kaan he ko­ros­ta­vat sa­no­mi­sis­saan omaa te­ke­mis­tään tai san­ka­ri­te­ko­jaan. He ovat, tai useim­mat heis­tä oli­vat, op­pi­neet ole­maan kii­tol­li­sia saa­mas­taan avus­ta ja saa­mas­taan mah­dol­li­suu­des­ta teh­dä työ­tä ke­hit­ty­vän Suo­men eteen.

Ve­te­raa­nim­me ei­vät ol­leet tv-sar­jo­jen san­ka­rei­ta tai it­sek­käi­tä Mal­bo­ro-mie­hiä, jot­ka sel­vi­ä­vät ai­na omil­laan ja kul­ke­vat omia pol­ku­jaan. He ei­vät ol­leet ot­ta­jia, he oli­vat an­ta­jia ja näin mah­dol­lis­ti­vat sen, et­tä jo­kai­nen meis­tä voi ol­la tä­nään kii­tol­li­nen sii­tä lah­jas­ta – ”Suo­mi on hyvä maa”, jon­ka he ovat meil­le an­ta­neet.

Tä­nään it­se­näi­syys­päi­vä­nä kii­tol­li­si­na otam­me lah­jan vas­taan sa­mal­la muis­ta­en, et­tä tä­män lah­jan mu­ka­na tu­lee myös suu­ri vas­tuu. Vas­tuu sii­tä, et­tä Suo­men lam­met, jär­vet ja met­sät ovat Suo­mes­sa myös tu­le­vai­suu­des­sa ja, et­tä niis­sä riit­tää ka­laa vie­lä mei­dän jäl­keen­kin.

Hy­vää it­se­näi­syys­päi­vää!