It­se­näi­syys­päi­vä kun­ni­ak­si jul­kai­sem­me Ki­teen ja Toh­ma­jär­ven it­se­näi­syys­päi­vän juh­lis­sa pi­de­tyt juh­la­pu­heet ko­ko­nai­suu­des­saan verk­ko­si­vuil­lam­me.

Ki­teel­lä pu­hui kau­pun­gin­joh­ta­ja Pek­ka Hir­vo­nen. Hä­nen pu­heen­sa voit lu­kea tääl­tä.

Seu­raa­vas­sa kun­nan­hal­li­tuk­sen pu­heen­joh­ta­ja He­le­na Pa­ka­ri­sen puhe Toh­ma­jär­ven juh­las­sa:

Hy­vät nai­set ja mie­het, ar­voi­sa juh­la­vä­ki

Hel­mi­kuun 24. päi­vä jää meil­le mo­nil­le muis­toi­hin su­rul­li­se­na ja ne­ga­tii­vi­ses­sa mer­ki­tyk­ses­sä täy­sin us­ko­mat­to­ma­na. Olim­me omal­la kul­ma­kun­nal­lam­me saa­neet elää vuo­si­kym­me­niä rau­has­sa. Kat­so­neet va­loi­sas­ti tu­le­vaan, ra­ken­ta­neet yh­teis­kun­taa avoi­muu­den ja luot­ta­muk­sen hen­ges­sä, teh­neet yh­teis­työ­tä eri suun­tiin.

Tuo­na päi­vä­nä moni asia muut­tui yh­del­lä is­kul­la. Ei toi­vot­ta­vas­ti py­sy­väs­ti, mut­ta to­del­la pit­käk­si ai­kaa. Luot­ta­muk­seen ja yh­teis­työ­hön naa­pu­ri­maan kans­sa is­ket­tiin syvä haa­va.

Tääl­lä itä­ra­jal­la Ve­nä­jän hyök­käys Uk­rai­naan tun­tuu vie­lä voi­mak­kaam­min kuin län­ti­sem­mäs­sä Suo­mes­sa. Lop­pui­han kau­pan­käyn­ti, mat­kai­lu ja ih­mis­ten vä­li­nen ar­ki­päi­väi­nen vuo­ro­vai­ku­tus lä­hes ko­ko­naan.

Vii­me vii­kol­la tal­vi­so­dan al­ka­mi­ses­ta tuli ku­lu­neek­si 83 vuot­ta. Kes­kuu­des­sam­me elää vie­lä pal­jon ih­mi­siä, jot­ka muis­ta­vat nuo ajat hy­vin elä­vi­nä. Isien, poi­kien ja vel­jien läh­te­mi­sen rin­ta­mal­le. Lii­an mo­nien hei­dän siu­naa­mi­sen­sa myö­hem­min kirk­ko­maa­han. Jat­ku­van pe­lon, huo­len ja epä­var­muu­den ko­tiin jää­nei­den mie­lis­sä.

Sil­ti elä­mää oli jat­ket­ta­va. Hoi­det­ta­va ar­ki­set as­ka­reet: kyn­net­tä­vä pel­lot, lyp­set­tä­vä leh­mät, huo­leh­dit­ta­va jo­tain suu­hun­pan­ta­vaa isol­le lap­si­lau­mal­le.

Ja so­dan päät­ty­mi­sen, ras­kai­den tap­pi­oi­den ja suur­ten me­ne­tys­ten jäl­keen­kään ei aut­ta­nut it­ku ja mu­reh­ti­mi­nen. Oli jat­ket­ta­va elä­mää. Luo­ta­va elä­män edel­ly­tyk­siä niil­le, joil­ta sota vei pal­jon tai kai­ken: ko­din ja ko­ti­seu­dun, pel­lot ja met­sät, lä­hei­set ih­mi­set joko ko­ko­naan tai mie­lel­tään täy­sin muut­tu­nei­na ja kär­si­nei­nä. Mak­set­ta­va ras­kaat so­ta­ve­lat. Kor­jat­ta­va van­haa ja ra­ken­net­ta­va uut­ta.

Mi­ten pie­ni, köy­hä Suo­mi pys­tyi sen te­ke­mään? Mi­ten on­nis­tuim­me niin, et­tä olem­me nyt maa­il­man kan­sa­kun­tien jou­kos­sa mo­nil­la mit­ta­reil­la mi­tat­tu­na ai­van kär­ki­pai­koil­la? On­nel­li­sim­mik­si­kin mai­nit­tui­na.

Yk­si kes­kei­nen te­ki­jä oli yk­si­tuu­mai­suus. Koim­me tuol­loin, et­tä olim­me­pa läh­töi­sin mil­lai­sis­ta olois­ta ta­han­sa, meil­lä oli jo­tain niin ar­vo­kas­ta, et­tä yh­des­sä rin­ta­mas­sa läh­dim­me sitä so­ta­tan­te­reil­le puo­lus­ta­maan. Ja sa­mas­sa hen­ges­sä so­dan jäl­keen ra­ken­sim­me maam­me uu­del­leen me­nes­tyk­seen ja ku­kois­tuk­seen.

Pre­si­dent­ti Kyös­ti Kal­lio ra­ken­si jo en­nen so­tia yh­teis­kun­taan so­vin­nol­li­suut­ta ja ve­to­si yk­si­mie­li­syy­teen ja vas­tuun­tun­toon. Pre­si­dent­ti Paa­si­ki­vi puo­les­taan sa­noi: "Mi­ten ul­ko­nai­set olot ja maa­il­man ta­pauk­set koh­ta­loi­hin vai­kut­ta­vat­kaan, kan­san ja var­sin­kin pie­nen kan­san tu­le­vai­suus riip­puu vii­me kä­des­sä sen si­veel­li­ses­tä ja hen­ki­ses­tä voi­mas­ta, sen us­kol­li­suu­des­ta it­se­än­sä, omia ihan­tei­taan, omia kan­sal­li­sen elä­män­sä pe­ru­sar­vo­ja koh­taa. Il­man näi­tä hen­ki­siä voi­mia kan­sa ei voi py­syä pys­tys­sä.”

Myös mar­salk­ka Man­ner­heim ko­ros­ti yk­si­mie­li­syy­den ja yh­teis­vas­tuun mer­ki­tys­tä. Hän kir­joit­ti muis­tel­mis­saan: "Se ope­tus, min­kä en­nen kaik­kea tah­toi­sin pai­naa tu­le­van su­ku­pol­ven tie­toi­suu­teen, on tämä: eri­pu­rai­suus omis­sa ri­veis­sä is­kee tu­hoi­sam­min kuin vi­ha­mie­hen miek­ka ja si­säi­set rii­dat au­kai­se­vat ovat ul­koa tu­le­val­le tun­get­te­li­jal­le… Jos me py­sym­me us­kol­li­si­na it­sel­lem­me ja kai­kis­sa koh­ta­lon vai­heis­sa yk­si­mie­li­ses­ti ja järk­ky­mät­tä pi­däm­me kiin­ni niis­tä ar­vois­ta, jot­ka ovat ol­leet tä­hän päi­vään as­ti Suo­men va­pau­den pe­rus­tuk­se­na - isil­tä pe­ri­tys­tä us­kos­ta, isän­maan­rak­kau­des­ta, päät­tä­väi­ses­tä ja uh­ri­val­miis­ta puo­lus­tus­tah­dos­ta - niin Suo­men kan­sa voi lu­jas­ti kat­soa tu­le­vai­suu­teen."

Pre­si­dent­ti Kek­ko­nen to­te­si vir­kaa­nas­tu­jais­pu­hees­saan: "Sil­le lu­jal­le pe­rus­tal­le uut­ta us­kol­li­ses­ti ra­ken­ta­en, min­kä men­neet su­ku­pol­vet ovat pys­tyt­tä­neet, voim­me luo­da rak­kaas­ta isän­maas­tam­me meil­le kai­kil­le yh­tei­sen ko­din, jos­sa kau­kai­sem­man­kin kor­ven asu­kas tun­tee ole­van­sa täy­si­ar­voi­nen kan­sa­lai­nen ja tasa-ar­voi­nen tois­ten rin­nal­la. Tämä on saa­vu­tet­ta­vis­sa, kun toi­mi­am­me oh­jaa hor­ju­ma­ton isän­maan­rak­kaus ja oi­ke­a­mie­li­syys ja kun yh­teis­vas­tuun tun­to pi­tää mie­lem­me alt­tii­na nii­tä lä­him­mäi­si­äm­me koh­taan, jot­ka elä­vät var­jon puo­lel­la.”

Ar­voi­sa juh­la­vä­ki

Mikä on yh­teis­kun­tam­me tila tänä päi­vä­nä? Vie­lä­kö nuo vuo­si­kym­men­ten ta­kais­ten joh­ta­jiem­me nä­ke­myk­set ovat voi­mis­saan? Mil­lai­set ar­vot meil­lä val­lit­se­vat? Mitä it­se­näi­syys ja sen eteen teh­dyt uh­rauk­set meil­le mer­kit­se­vät?

It­se näen it­se­näi­syy­den en­nen kaik­kea va­pau­te­na ja mah­dol­li­suu­te­na. Meil­lä on oma kie­li ja kult­tuu­ri. Isiem­me ja äi­tiem­me ah­ke­ran työn tu­lok­se­na meil­lä on hy­vin­voin­tiyh­teis­kun­ta, joka tar­jo­aa sa­man­lai­set mah­dol­li­suu­det kai­kil­le ko­ti­taus­tas­ta riip­pu­mat­ta. Jo­kai­sel­la on mah­dol­li­suus op­pia ja kou­lut­tau­tua lä­hes mak­sut­to­mas­ti kor­keim­piin op­pi­ar­voi­hin saak­ka. On tur­va­verk­ko, joka kan­nat­te­lee sil­loin, kun omat voi­ma­va­rat ei­vät rii­tä. On lupa yrit­tää ja epä­on­nis­tua ja aloit­taa uu­des­taan. On va­paus läh­teä maa­il­mal­le ja pa­la­ta ta­kai­sin.

Meil­lä on myös va­paus omaan mie­li­pi­tee­seem­me ja sen il­mai­se­mi­seen. Saam­me ko­koon­tua yh­teen ja tuo­da esiin nä­ke­myk­sem­me, vaik­ka se ei oli­si val­ta­vir­ran ja pää­tök­sen­te­ki­jöi­den mie­len mu­kai­nen.

Kun kat­som­me lä­hi­naa­pu­ris­sam­me kaik­kien näi­den meil­le it­ses­tään sel­vien va­pauk­sien yhä pa­hem­paa tu­kah­dut­ta­mis­ta, mei­dän pi­täi­si ol­la en­tis­tä yl­pe­äm­piä omas­ta it­se­näi­ses­tä isän­maas­tam­me ja sen tar­jo­a­mis­ta mah­dol­li­suuk­sis­ta.

Mut­ta osaam­me­ko käyt­tää näi­tä va­pauk­sia ja mah­dol­li­suuk­sia oi­kein? Ar­vos­tam­me­ko sitä, miel­lä on vai pi­däm­me­kö asi­oi­ta it­ses­tään sel­vi­nä?

Eläm­me mo­nen­lais­ten mur­ros­ten ai­kaa. Myös yh­teis­kun­nal­li­set ar­vot muut­tu­vat hy­vin no­pe­as­ti. Se, mi­hin olem­me kas­va­neet ja tot­tu­neet vuo­si­kym­men­ten ajan, on­kin nyt van­ha­nai­kais­ta ja ikään kuin huo­nom­paa. Mur­ros nä­kyy esi­mer­kik­si kes­kus­te­lu­kult­tuu­ris­sa ja pää­tök­sen­te­os­sa.

On­ko vas­tuul­lis­ta mie­li­pi­teen il­mai­sua, jos so­si­aa­li­ses­sa me­di­as­sa hyök­käät ni­met­tö­mä­nä tois­ta ih­mis­tä ja hä­nen nä­ke­myk­si­ään vas­taan? Sa­noi­sit­ko toi­sel­le ih­mi­sel­le kas­vo­tus­ten kaik­ki ne hen­ki­lö­koh­tai­suu­det, mitä ni­mi­mer­kin ta­kaa syy­dät hä­nen nis­kaan­sa ne­tin ih­meel­li­ses­sä maa­il­mas­sa? Kun hyök­käät pus­kis­ta ja syy­tät esi­mer­kik­si pää­tök­sen­te­ki­jöi­tä pai­no­kel­vot­to­min sa­na­kään­tein, olet­ko it­se val­mis tuo­maan oman rat­kai­su­si ky­sei­seen asi­aan tai aset­tu­maan pää­tök­sen­te­ki­jäk­si?

Suo­ma­lai­sia ei ole to­tut­tu ke­hu­maan hy­vik­si kes­kus­te­li­joik­si. Mie­les­tä­ni kes­kus­te­lu­kult­tuu­rim­me on men­nyt pai­koi­tel­len en­tis­tä huo­nom­paan suun­taan. Kes­kus­te­luun kuu­luu nor­maa­lis­ti se, et­tä tuot esiin oman nä­ke­myk­se­si ja kuun­te­let toi­sen mie­li­pi­tei­tä. Pe­rus­te­let kan­ta­si, mut­ta ym­mär­rät myös tois­ta. Ja ar­vos­tat hä­nen oi­keut­taan ol­la eri miel­tä. Kes­kus­te­lu käy­dään vuo­ro­pu­he­lu­na, toi­nen tois­taan kuun­nel­len ja toi­sen nä­kö­kan­nois­ta myös op­pien.

Va­li­tet­ta­vas­ti nyt olem­me me­nos­sa toi­seen suun­taan. Isois­sa­kin ky­sy­myk­sis­sä meil­lä näyt­tää val­lit­se­van yh­den to­tuu­den pe­ri­aa­te. Val­ta­vir­ras­ta poik­ke­a­via mie­li­pi­tei­tä ei ha­lu­ta kuul­la tai ne lei­ma­taan vä­hem­pi­ar­voi­sik­si, ei to­si­a­si­oi­hin pe­rus­tu­vik­si. Erään lau­lun mu­kai­ses­ti ”El­let ole puo­lel­lam­me, olet mei­tä vas­taan.”

Su­vait­se­vai­suus on myön­tei­nen asia. Mut­ta jos su­vait­se­vai­suus tar­koit­taa sitä, et­tä mei­dän kaik­kien pi­täi­si ol­la sa­maa miel­tä jon­kun muun an­ta­man asi­a­lis­tan tai ar­vo­maa­il­man asi­ois­ta, ol­laan kau­ka­na su­vait­se­vai­suu­des­ta ja tois­tem­me ar­vos­ta­mi­ses­ta. Omat oi­keu­tem­me ovat tär­kei­tä – jopa pe­rus­tus­lail­la tur­vat­tu­ja - mut­ta sa­ma­nai­kai­ses­ti pi­täi­si pu­hua myös jo­kai­sen omas­ta vas­tuus­ta ja vel­vol­li­suuk­sis­ta. Ar­vaa oma ti­la­si, an­na ar­vo toi­sel­le­kin.

Su­vait­se­vai­suus ei kos­ke vain mei­tä ta­val­li­sia ih­mi­siä, vaan myös asi­an­tun­ti­joi­ta. Il­ta il­lan jäl­keen eteem­me mars­si­te­taan sa­mo­ja asi­an­tun­ti­joi­ta ker­to­maan, mitä mei­dän pi­täi­si tai mitä em­me sai­si teh­dä. Asi­oi­ta kat­so­taan usein var­sin ka­pea-alai­ses­ti, yk­si asia ker­ral­laan ko­ko­nai­suu­des­ta ir­rot­ta­en. Vaih­to­eh­to­ja ei tar­jo­ta. Syy-seu­raus­suh­tei­ta ei poh­di­ta. Tämä on kau­ka­na asi­an­tun­ti­juu­des­ta ja vie mie­les­tä­ni myös tut­ki­joi­den ar­vos­tus­ta alas­päin. Myös tie­do­tus­vä­li­neil­lä oli­si pei­liin kat­so­mi­sen paik­ka sii­nä, toi­mi­vat­ko ne mo­ni­ar­voi­ses­ti vai ai­no­as­taan tie­tyn nä­ke­myk­sen vah­vis­ta­via mie­li­pi­tei­tä esiin tuo­den.

Yh­den to­tuu­den il­ma­pii­ri liit­tyy eri­tyi­ses­ti ym­pä­ris­tö- ja il­mas­to­ky­sy­myk­siin, mut­ta myös mo­niin mui­hin tee­moi­hin. Ruo­ka­lau­ta­sen si­säl­töä tui­jo­te­taan ja syyl­lis­te­tään ih­mis­ten va­lin­to­ja. Suo­ma­lai­nen vas­tuul­li­nen met­sän hoi­to, jota teh­dään pit­kä­jän­tei­ses­ti su­ku­pol­vel­ta toi­sel­le, on­kin nyt ai­van vää­rän­lais­ta. Omal­la au­tol­la töi­hin aja­mi­nen on li­ki­main ri­kos – vaik­ka jul­kis­ta lii­ken­net­tä ei oli­si edes tar­jol­la. Kui­vien kla­pien oi­ke­aop­pi­nen polt­ta­mi­nen­kin on lä­hes syn­tiä, vaik­ka säh­kön hin­nat hui­te­le­vat pil­vis­sä.

Kau­pun­kien jat­ku­vaa kas­vua pi­de­tään ta­voi­tel­ta­va­na ja lä­hes luon­non­la­ki­na. Maa­seu­dun asuk­kaat ja esi­mer­kik­si ko­ti­mai­sen ruu­an tuo­tan­nos­ta vas­taa­vat vil­je­li­jät lei­ma­taan kau­pun­ki­lais­ten elä­teik­si ja val­ta­vien tu­kien va­ras­sa elä­vik­si. Vain har­va ky­see­na­lais­taa uu­det mil­jar­dien ar­voi­set ra­ta­hank­keet, joil­la saa­vu­tet­tai­siin muu­ta­man mi­nuu­tin sääs­tö mat­ka-ajas­sa. Sa­maan ai­kaan jo­ka­päi­väi­ses­sä käy­tös­sä ole­vat maan­tiem­me saa­vat rau­has­sa rap­peu­tua. Lis­taa näis­tä tie­toi­ses­ti teh­dyis­tä vas­tak­kai­na­set­te­luis­ta voi­si jat­kaa pit­käl­le­kin.

Kes­tä­vä ke­hi­tys nos­te­taan kes­kus­te­lus­sa pää­tös­ten pe­rus­te­luk­si. Va­li­tet­ta­vas­ti sii­nä­kin nä­kö­kul­mak­si va­li­taan lii­an usein vain ym­pä­ris­töl­li­nen kes­tä­vyys. Unoh­de­taan, et­tä sa­maan ai­kaan asi­oi­ta tu­lee kat­soa myös ta­lou­del­li­sen sekä so­si­aa­li­sen ja kult­tuu­ri­sen kes­tä­vyy­den kan­nal­ta. Oi­keu­den­mu­kai­suus ja ta­lou­del­li­nen jär­ke­vyys ovat yh­tä tär­kei­tä nä­kö­kul­mia, jot­ta pää­tök­set oli­si­vat hy­väk­syt­tä­viä.

Mil­lai­se­na kan­sam­me ja yh­teis­kun­tam­me säi­lyy voi­mak­kaas­ti muut­tu­vas­sa maa­il­mas­sa, epä­var­muu­den kas­va­es­sa niin ko­ti­maas­sa kuin koko Eu­roo­pas­sa? Näi­nä vai­kei­na ai­koi­na tar­vit­tai­siin vas­tuun­tun­toa, toi­nen tois­tem­me ym­mär­tä­mis­tä ja ar­vos­ta­mis­ta, ei syyl­lis­tä­mis­tä tai lei­ma­kir­vei­den heit­tä­mis­tä. Vas­tak­kai­na­set­te­lun ruok­ki­mi­nen syö sitä luot­ta­mus­pää­o­maa ja yk­si­tuu­mai­suut­ta, mitä maam­me tar­vit­si­si. Täs­sä meil­lä on yh­tei­ses­ti opit­ta­vaa vai­kei­den ai­ko­jen vas­tuun­kan­ta­jil­ta.

Hy­vät nai­set ja mie­het

Vaik­ka maa­lai­lin edel­lä ai­ka huo­les­tu­nei­ta nä­ky­miä maam­me ny­kyi­ses­tä elä­män­me­nos­ta, en suin­kaan ole vai­pu­nut epä­toi­voon tai näe asi­oi­na vain kiel­tei­si­nä. Meil­lä on pal­jon myön­tei­siä il­mi­öi­tä, joi­den toi­voi­si nou­se­va­na esiin en­tis­tä vah­vem­pi­na.

Nos­tan esiin vah­van maan­puo­lus­tus­tah­don. Meil­lä on ylei­seen ase­vel­vol­li­suu­teen pe­rus­tu­va puo­lus­tus­jär­jes­tel­mä. Se on on­nek­sem­me pi­det­ty kun­nos­sa myös men­nei­nä vuo­si­na, jol­loin mo­net maat ajoi­vat alas omia puo­lus­tus­voi­mi­aan. Nyt muut­tu­neis­sa tur­val­li­suus­po­liit­ti­sis­sa olois­sa olem­me pys­ty­neet vah­vis­ta­maan puo­lus­tus­tam­me ja ha­ke­maan uu­sia liit­to­lai­sia vah­van yk­si­mie­li­syy­den val­li­tes­sa.

Ih­mis­ten mie­li­pi­tei­tä maan­puo­lus­tuk­ses­ta ja tur­val­li­suu­des­ta on jo vuo­si­kym­me­niä tut­kit­tu sa­man ky­sy­mys­pat­te­ris­ton avul­la. Olen it­se­kin saa­nut ol­la muu­ta­man vuo­den pe­reh­ty­mäs­sä tuo­hon tut­ki­muk­seen ja sen tu­lok­siin.

Suo­ma­lais­ten maan­puo­lus­tus­tah­to on Ve­nä­jän hyök­käys­so­dan myö­tä nous­sut en­nä­tys­lu­ke­miin. Ky­sy­myk­seen ”Jos Suo­meen hyö­kä­tään, oli­si­ko suo­ma­lais­ten puo­lus­tau­dut­ta­va aseel­li­ses­ti kai­kis­sa ti­lan­teis­sa, vaik­ka tu­los näyt­täi­si epä­var­mal­ta?”, lä­hes 90 % vas­taa myön­tei­ses­ti. Myös hen­ki­lö­koh­tai­nen maan­puo­lus­tus­tah­to on kor­ke­al­la: yli 80 % on val­mis osal­lis­tu­maan maan­puo­lus­tuk­sen eri teh­tä­viin omien ky­ky­jen­sä ja tai­to­jen­sa mu­kai­ses­ti. Voim­me ol­la tur­val­li­sin mie­lin, hy­vin va­rus­tau­tu­nei­na ja valp­pai­na.

Sekä ylei­nen et­tä hen­ki­lö­koh­tai­nen maan­puo­lus­tus­tah­to ovat Suo­mes­sa kor­kei­ta maa­il­man­laa­jui­ses­ti­kin ver­tail­tui­na. Meil­lä on hyvä mai­ne. Isom­pien­kin mai­den puo­lus­tus­po­li­tii­kas­ta vas­taa­vat ta­hot käy­vät ha­ke­mas­ta meil­tä op­pia kou­lu­tuk­sen ja mo­ti­vaa­ti­on ky­sy­myk­sis­sä.

Sa­man yh­teis­hen­gen ja yh­tei­sen hy­vän tah­to­mi­sen toi­voi­si nä­ky­vän myös muu­al­la yh­teis­kun­nas­sa. Tiu­kan pai­kan tul­len meis­tä löy­tyy tais­te­lu­tah­toa, sitä kuu­lua si­sua. Mut­ta löy­tyy­kö sitä myös ar­jes­sa, il­man jo­tain suur­ta ul­kois­ta uh­kaa?

Suo­mes­sa on val­ta­vas­ti on­nis­tu­mi­sen ta­ri­noi­ta. Sa­maan ai­kaan meil­lä on kui­ten­kin kas­va­va jouk­ko ih­mi­siä, jot­ka ovat vaa­ras­sa syr­jäy­tyä ko­ko­naan. Pe­rin­teis­ten sy­dän- ja ve­ri­suo­ni­sai­rauk­sien rin­nal­la mie­len­ter­vey­den on­gel­mat ovat yhä suu­rem­pi sai­raus­lo­mien ja en­ne­nai­kais­ten elä­köi­ty­mis­ten syy.

Pär­jää­mi­ses­tä niin kou­lu- kuin työ­e­lä­mäs­sä, elä­mäs­sä yli­pää­tään on tul­lut yhä ko­vem­paa. Eri ka­na­vis­sa ja­e­taan ta­ri­noi­ta me­nes­tyk­ses­tä ja on­nis­tu­mi­ses­ta, vä­hem­män vai­keuk­sis­ta tai vas­toin­käy­mi­sis­tä. Mo­net ver­taa­vat omaa elä­mään­sä näi­hin jul­ki­suu­den kiil­to­ku­va­mai­siin ta­ri­noi­hin – pet­ty­vät, tur­hau­tu­vat, syr­jäy­ty­vät ja ma­sen­tu­vat.

Kuun­te­lin vas­tai­kään tuo­reen yli­op­pi­laan ta­ri­naa lu­ki­o­vuo­sis­ta ko­ro­nan ja so­dan ai­kai­ses­sa pon­nis­te­lus­sa, il­man pe­rin­teis­tä luok­ka­yh­tei­sön ja kou­lun tu­kea. Mo­nes­ti hä­nes­tä tu­le­vai­suus näyt­ti toi­vot­to­mal­ta, mah­dot­to­mal­ta sel­viy­tyä yk­sin. Mut­ta on­nek­si löy­tyi nii­tä lä­hei­siä – hä­nen koh­dal­laan kou­lun vah­ti­mes­ta­ri ja op­pi­laa­noh­jaa­ja – jot­ka jak­soi­vat kan­nus­taa, vah­vis­taa us­koa ja lait­taa asi­oi­ta oi­kei­siin mit­ta­suh­tei­siin, ky­syä, mi­ten si­nul­la me­nee. Ja niin tämä maa­han­muut­ta­ja­taus­tai­nen, yk­si­huol­ta­ja­äi­din nuo­ri jak­soi pon­nis­tel­la eteen­päin ja sai mer­kik­si pai­naa val­ko­la­kin pää­hän­sä - mo­nien sa­man vai­keuk­sien po­lun kul­ke­nei­den kans­sa.

Sa­man­lais­ta toi­sis­ta vä­lit­tä­mis­tä ja hei­dän jak­sa­mi­ses­taan huo­leh­ti­mis­ta sekä eteen­päin kan­nus­ta­mis­ta me tar­vit­sem­me laa­jem­min­kin. Lä­hel­läm­me on ih­mi­siä, joil­la on mo­nen­lai­sia vai­keuk­sia, yk­si­näi­syyt­tä, huo­no-osai­suut­ta. Ava­taan sil­mät ja tul­laan toi­si­am­me puo­li­tie­hen vas­taan. Ky­sy­tään kuu­lu­mi­sia ja kuun­nel­laan vas­tauk­sia. Mo­nes­ti jo hyvä sana, hymy tai ys­tä­väl­li­nen kat­se saa ai­kaan mer­ki­tyk­sel­li­syyt­tä.

On­nek­si tääl­lä Toh­ma­jär­vel­lä on edel­leen vah­va yh­tei­söl­li­syy­den ja yh­des­sä te­ke­mi­sen il­ma­pii­ri. Meil­lä on pal­jon yh­dis­tyk­siä, jot­ka te­ke­vät pyy­tee­tön­tä työ­tä tois­ten hy­väk­si. Hei­kom­mas­sa ase­mas­sa ole­vien aut­ta­mi­nen on luon­tais­ta. Sii­tä ei tar­vit­se teh­dä nu­me­roa. Tun­nen val­tai­san jou­kon ih­mi­siä, jot­ka esi­mer­kik­si ovat yh­tä lail­la ku­to­neet suk­kia uk­rai­na­lais­so­ti­lail­le kuin va­rus­ta­neet jou­lu­pa­ket­te­ja vä­hä­va­rai­sil­le lap­si­per­heil­le. Puh­taas­ta aut­ta­mi­sen ha­lus­ta.

Omas­ta si­sim­mäs­tä läh­te­vää hy­vän te­ke­mis­tä ja aut­ta­mis­ha­lua tar­vit­sem­me pian myös uu­sien asuk­kai­dem­me koh­dal­la. Toh­ma­jär­vel­le on jou­lu­kuus­sa tu­los­sa li­sää Uk­rai­nan pa­ko­lai­sia. Ote­taan hei­dät vas­taan ys­tä­väl­li­ses­ti, ky­sy­myk­siin vas­ta­ten ja tu­kea tar­jo­ten. Ar­ki­päi­vän asi­ois­sa voim­me kaik­ki ol­la apu­na. Se on pa­ras­ta ko­tou­tu­mis­ta. Myös heil­le, jot­ka tu­le­vat so­dan ja­lois­ta to­del­la vai­keis­ta olois­ta. Muis­te­taan sa­mal­la oman maam­me his­to­ri­aa ja sa­mas­sa elä­män­ti­lan­tees­sa ai­ka­naan ol­lei­ta. Se on kun­ni­oi­tus­ta hei­dän työ­tään ja uh­rauk­si­aan koh­taan.

It­se­näi­nen Suo­mi on an­ta­nut meil­le kai­kil­le pal­jon. Tar­jo­taan yh­teis­tä hy­vää myös nyt apua tar­vit­se­vil­le, niin ko­ti­maas­sa kuin so­das­ta kär­si­vil­le. Pi­de­tään huol­ta toi­nen toi­sis­tam­me. Vä­li­te­tään ja ra­ken­ne­taan yk­si­tuu­mai­suut­ta ja yh­te­näi­syyt­tä. Ar­vos­te­taan eri­lai­suut­ta. Sii­tä saam­me elä­määm­me rik­kaut­ta ja mo­ni­puo­li­suut­ta.

Pää­tän pu­hee­ni kat­kel­maan Ei­no Lei­non ru­nos­ta ”Hy­myi­le­vä Apol­lo”

Ei paha ole ken­kään ih­mi­nen,

vaan toi­nen on hei­kom­pi tois­ta.

Pal­jon hy­vää on rin­nas­sa jo­kai­sen,

vaikk' ei ai­na esil­le lois­ta.

Kas, hymy jo puo­li on hy­vet­tä

ja it­keä ei voi il­keä;

miss' ih­mi­set tun­te­vat tun­te­hin,

siel­lä lä­hell' on Ju­ma­la­kin.

Oi, an­ta­os, Her­ra sa au­rin­gon,

mul­le ar­mo­si kul­tai­set kie­let,

niin soit­tai­sin lau­lua so­vin­non,

ett' yh­te­hen sais eri mie­let.

Ei tuo­mit­se se, joka ym­mär­tää.

Mut lau­lu­kin syö­miä se­lit­tää

ja ih­mi­set tois­tan­sa lä­hem­mä vie.

Sen kaut­ta käy Ju­ma­lan tie.

Oi, on­nel­li­nen, joka he­rät­tää

nii­tä voi­mia hy­viä voi­si!

Oi, ih­mi­set tois­tan­ne ym­mär­tä­kää,

niin et­te niin ko­vat oi­si!

Miks em­me me kaik­ki yh­tyä vois?

Ja yk­si jos mur­tuis, muut tu­ke­na ois.

Oi, ih­mi­set tois­tan­ne su­vait­kaa!

Niin suu­ri, suu­ri on maa.

Toi­vo­tan teil­le jo­kai­sel­le mitä par­hain­ta it­se­näi­syys­päi­vää!