Van­ha suo­ma­lai­nen sa­nan­las­ku, "Ke­vät keik­ku­en tu­le­vi, suvi suu­ta vää­ris­tel­len" ku­vaa en­nus­tei­den mu­kaan hy­vin ke­vään ja ke­sän ete­ne­mis­tä tu­le­vil­la vii­koil­la. Mo­nil­la odo­tuk­set ovat tänä ke­vää­nä to­sin ol­leet lii­an po­si­tii­vi­set lu­mien ai­kai­sen su­la­mi­sen ja jär­vien jäi­den­läh­dön ta­kia. Ta­ka­tal­ves­ta ale­tiin pu­hua jo maa­lis­kuus­sa, jon­ka pi­täi­si ol­la pa­ras­ta ke­vät­tal­vea hoh­ta­vi­ne han­ki­neen.

Sa­nan­las­ku ku­vaa ke­vään ja al­ku­ke­sän epä­va­kaa­ta sää­tä ja luon­non he­rää­mi­seen tu­le­via hi­das­tuk­sia. Van­han kan­san mu­kaan Er­kin (18.5.) ja Ur­pon (25.5.) ni­mi­päi­vien ai­kaan on vi­lua lu­vas­sa. Kun ne on kär­sit­ty, sit­ten al­kaa sää läm­me­tä.

Me ny­kyih­mi­set ajat­te­lem­me, et­tä tuo suun vää­ris­te­ly liit­tyy näi­hin läm­pi­män ja kyl­män jak­so­jen vaih­te­luun. Al­ku­jaan sen us­ko­taan kui­ten­kin liit­ty­neen kar­jan­hoi­toon. Ke­vääl­lä rehu oli vä­his­sä. Kun näl­kiin­ty­neet leh­mät sit­ten las­ket­tiin pi­meis­tä na­ve­tois­ta päi­vän­va­loon, ne hoip­pui­vat pääs­tes­sään ulos lai­tu­mel­le. Myös ih­mis­ten ruo­ka al­koi ke­vään kor­val­la ol­la vä­his­sä, kun pe­ru­na­kuo­pat, li­ha­tii­nut ja laa­rit al­koi­vat tyh­je­tä.

Van­hois­ta sa­nan­las­kuis­ta nä­kee, et­tä kesä ja sen tulo oli­vat­kin tär­kei­tä pe­rin­tei­ses­sä maan­vil­je­lyyn poh­jau­tu­vas­sa yh­tei­sös­sä. Ke­vääl­lä ka­lan ku­dus­ta saa­tiin saa­lii­ik­si sär­keä, hau­kea ja ah­ven­ta. Sa­no­taan­kin, et­tä ”Jyr­ki­nä jy­räh­tää ka­la­mie­hen” (23.4.) kat­ti­las­sa.

Lin­tu­jen saa­pu­mi­sel­la mer­kit­tä­vä ase­ma ke­vään ete­ne­mi­sen seu­raa­mi­ses­sa. To­sin se li­ta­ni­an en­sim­mäi­nen, eli kiu­ru, on jo pit­kään puut­tu­nut ai­na­kin mei­dän pi­ha­pii­ris­täm­me. Mut­ta ti­lal­le ovat tul­leet tai­vaan­vuo­hi ja leh­to­kurp­pa, jot­ka saa­pu­vat hy­vis­sä ajoin en­nen ke­vät­töi­den al­kua.

Tätä ke­vät­tä on var­jos­ta­nut lin­tu­jen vä­hyys. Kun su­la­mis­ve­sis­tä ei muo­dos­tu­nut pel­loil­le iso­ja lam­mi­koi­ta, ei kah­laa­jia ja ve­si­lin­tu­ja­kaan ole enem­mäl­ti nä­ky­nyt. Kai­ken kaik­ki­aan vii­me vuo­si­kym­me­ni­nä mo­net ylei­set lin­tu­la­jit tun­tu­vat ka­don­neen ja uu­sia on tul­lut ti­lal­le.

Vai­kut­ta­nee­ko lin­tu­la­jei­hin sama il­miö, joka vai­kut­taa jo kas­vi- ja kas­vil­li­suus­vyö­hyk­kei­siin. Kas­vu­vyö­hyk­keet ku­vaa­vat vil­jel­tä­vien kas­vien me­nes­ty­mis­tä eri alu­eil­la. Kas­vil­li­suus­vyö­hyk­keet ovat puo­les­taan luon­non kas­vil­li­suus­tyyp­pe­jä. Mo­lem­mat muut­tu­vat il­mas­ton läm­me­tes­sä.

Men­neen vii­kon Maa­seu­dun Tu­le­vai­suu­des­sa poh­dit­tiin kas­vu­vyö­hy­ke­suo­si­tuk­sia täs­tä uu­des­ta ti­lan­tees­ta kä­sin. Juha Rai­sio to­te­aa ar­tik­ke­lis­sa, et­tä il­mas­to muut­tuu jä­ri­syt­tä­väl­lä no­peu­del­la ja oma alu­eem­me Fen­nos­kan­dia vie­lä kai­kis­ta no­pei­ten. Kas­vu­vyö­hyk­kei­tä oli­si hyvä tar­kas­tel­la lä­hi­vuo­si­na, ja se oli­si hyvä teh­dä yh­teis­työs­sä Il­ma­tie­teen lai­tok­sen ja vil­je­ly­a­si­an­tun­ti­joi­den kans­sa. Ar­tik­ke­lis­sa poh­di­taan myös, et­tä ope­te­taan­ko kou­lu­lai­sil­le ai­em­pien mää­ri­tel­mien pe­rus­teel­la nyt van­hen­tu­nut­ta tie­toa Suo­men luon­nos­ta.

Mir­ja Hurs­kai­nen