Teh­des­sä­ni jut­tua Ki­teen te­ol­lis­tu­mi­sen al­ku­vuo­sis­ta pe­reh­dyin, jos­kin pin­ta­puo­li­ses­ti, 1970-lu­vun aja­tus­maa­il­maan. Kä­vin muun mu­as­sa läpi leh­tem­me koko vuo­si­ker­ran vuo­del­ta -71 ja mo­net ir­ral­li­set asi­at muo­tou­tui­vat pääs­sä­ni uu­den­lai­sek­si ko­ko­nai­suu­dek­si, jo­hon tie­ten­kin se­koit­tui­vat omat muis­to­ni vuo­si­kym­me­nel­tä.

70-lu­vul­la Suo­mi-te­le­vi­sio siir­tyi vä­ri­ai­kaan. Vaa­te­muo­tiin ja muo­toi­luun kirk­kaat vä­rit il­maan­tui­vat jo edel­li­sel­lä vuo­si­kym­me­nel­lä. Säh­köt oli jo saa­tu lä­hes jo­kai­seen tu­paan ja tan­go­a­kin oli la­voil­la tans­sit­tu jo pit­kään. Hal­li­tus oli suo­ras­taan tu­ke­nut muut­toa työ­voi­ma­pu­las­ta kär­si­vään Ruot­siin. Pa­ri­sa­taa­tu­hat­ta suo­ma­lais­ta vas­ta­si­kin tuo­hon lä­he­tys­käs­kyyn ja käs­ky­paik­ka Hel­sin­gis­sä saat­toi huo­kais­ta hel­po­tuk­ses­ta, kun ei sen­tään työt­tö­mien työ­lei­rei­hin tar­vin­nut tur­vau­tua.

En­sim­mäi­set harp­pauk­set maa­ta­lon por­tail­ta teh­taan­por­til­le oli jo teh­ty. He­vo­set vaih­tui­vat trak­to­reik­si, mo­pot La­doik­si ja Dat­su­neik­si. Kei­häs­mat­ka­lai­sia al­koi ol­la joka pi­tä­jäs­sä, kan­sa mat­kus­te­li yhä enem­män. Ja, mikä pa­ras­ta, kou­lua oli enää vii­te­nä päi­vä­nä vii­kos­sa. Ei kos­kaan enää lau­an­tain klas­sis­ta ”lau­lu, las­ken­to, us­kon­to, lu­ke­mi­nen”.

Kan­sa al­koi 70-lu­vun alus­sa ol­la jo mel­koi­sen tie­dos­ta­vaa ja tie­tä­väis­tä. Kou­lu­lai­tos oli suo­riu­tu­nut teh­tä­väs­tään eri­no­mai­ses­ti. Ke­vääl­lä lail­la muut­to­lin­tu­jen tu­li­vat myös la­kot. Pu­hok­sen le­vy­teh­taan val­mis­tu­mi­nen­kin myö­häs­tyi Me­tal­lin pa­ri­viik­koi­sen la­kon vuok­si. En ih­met­te­le lak­ko­jen mo­tii­ve­ja. Ih­met­te­len sitä, mi­ten ta­val­li­sil­ta ja ar­ki­päi­väi­sil­tä la­kot ja tai­vai­ta hi­po­va inf­laa­tio sil­loin tun­tui­vat.

Koko Kes­ki-Kar­ja­las­sa al­koi pien­ten kou­lu­jen pu­do­tus­pe­li: Pur­to­vaa­ra, Hon­ka­sil­ta, Suor­lah­ti... Toi­sin kuin pe­ru­so­pe­tuk­ses­sa, ylem­mäl­lä as­teel­la meni hy­vin. Meil­lä oli kak­si ku­kois­ta­vaa lu­ki­o­ta ja am­mat­ti­o­pe­tus vain vah­vis­tui te­ol­li­suu­den myö­tä­aal­lo­kos­sa.

Mi­nul­le on ker­rot­tu, et­tä Toh­ma­jär­vel­lä te­ol­li­suus kom­pas­tui kun­nal­lis­po­li­tii­kas­sa toi­mi­vien isän­tä­mies­ten vas­ten­tah­toi­suu­teen: ”Vie­vät työ­voi­man maa­ta­lou­des­ta”. Oli, mi­ten oli, te­ol­lis­tu­mi­nen ja siir­ty­mi­nen pal­ve­lu­yh­teis­kun­taan jat­kui­vat Kes­ki-Kar­ja­lan kun­nis­sa, jos­kin eri­pi­tui­sin harp­pauk­sin. Kes­ki­suu­rel­le te­ol­li­suu­del­le kaa­voi­tet­tiin omia alu­ei­taan ja ve­det­tiin inf­raa.

Ter­veys­kes­kuk­sia al­koi nous­ta, ja mo­nen mie­les­tä 70-lu­vun lop­pu­vuo­si­na ja seu­raa­van vuo­si­kym­me­nen alus­sa jul­ki­nen ter­vey­den­huol­to saa­vut­ti his­to­ri­al­li­sen huip­pun­sa, lää­kä­rei­tä ja hoi­ta­jia riit­ti.

Vuo­si­kym­men oli myös hy­vin ava­ra­kat­sei­nen ja aat­teil­taan li­be­raa­li, jos­kin yh­tä ai­kaa tsaa­ri­nai­kai­sen nöy­ris­te­le­vä. Sek­siä ei ka­vah­det­tu, ra­vin­to­la­e­lä­mä oli vil­liä ja Neu­vos­to­liit­toa piti muis­taa ku­mar­taa. Bi­la­te­raa­li­kaup­pa­han lop­pui vas­ta, kun koko Neu­vos­to­liit­to lop­pui.

Nai­set al­koi­vat saa­da ään­tään kuu­lu­viin niin pää­tök­sen­te­os­sa kuin ar­jes­sa­kin. Nais­val­tais­ten alo­jen pal­kat laa­ha­si­vat kui­ten­kin pe­räs­sä pal­jon pa­hem­min kuin ny­kyi­sin. Jos nai­sen mark­ka oli 70 pen­niä, niin hyvä.

Omas­sa mie­les­sä­ni 70-luku on vie­lä­kin hen­ki­sen va­pau­den vuo­si­kym­men. Olim­me sil­loin vie­lä maa­jus­se­ja, duu­na­rei­ta ja her­ro­ja. Kun yh­teis­kun­ta kes­ki­luok­kais­tuu, sen ar­vot al­ka­vat käy­dä yhä ah­das­mie­li­sem­mik­si ja va­ro­vai­sem­mik­si. Näin­hän kävi 1900-lu­vun alun vau­raas­sa Wie­nis­sä, jos­ta sit­ten pomp­pa­si­kin tie­toi­suu­teen neu­roo­tik­ko­jen pe­las­ta­va en­ke­li Sig­mund Freud.

Aladár Ba­yer

ala­dar.ba­yer@ko­ti­kar­ja­la.fi