Kou­lut al­ka­vat, ja nyt on taas hyvä ai­ka miet­tiä nii­tä asi­oi­ta, joil­la lap­sil­le ja nuo­ril­le taa­taan tur­vaa kou­luun ja va­paa-ai­kaan.

Ka­ve­ri­suh­tei­den yl­lä pi­tä­mi­nen on sekä kou­lus­sa et­tä va­paal­la on tär­keä asia, mut­ta ka­ve­rit ei­vät ole nii­tä, jot­ka mää­rit­tä­vät elä­mää ja te­ke­mis­tä. Van­hem­mil­la on ja­ka­ma­ton vas­tuu sii­tä, mitä lap­si ja nuo­ri te­kee ja mis­sä viet­tää ai­kan­sa.

Man­ner­hei­min Las­ten­suo­je­lu­liit­to ha­lu­aa ol­la tu­ke­mas­sa van­hem­pien kas­va­tus­työ­tä. Se on­kin lis­tan­nut si­vuil­leen ne asi­at, jois­ta nuo­ri on kyp­sy­mä­tön ot­ta­maan vas­tuun ja joi­hin van­hem­man on eh­dot­to­mas­ti puu­tut­ta­va. Nii­tä ovat la­kien ja ase­tus­ten rik­ko­mi­nen, it­sen­sä va­hin­goit­ta­mi­nen, tois­ten hen­ki­nen tai fyy­si­nen louk­kaa­mi­nen, päih­tei­den käyt­tö, kou­lun­käyn­nin lai­min­lyön­ti sekä pe­rus­tar­pei­den, ku­ten unen ja ra­vin­non, lai­min­lyön­ti.

Kun näi­hin asi­oi­hin puu­tu­taan ajois­sa, suo­ja­taan nuor­ta lii­an ra­juil­ta ko­kei­luil­ta. Nämä ra­joi­tuk­set pe­rus­tu­vat sii­hen, et­tä nuo­ri on vie­lä kyp­sy­mä­tön ja tar­vit­see ai­kui­sen suo­jaa. Nämä ei­vät ole asi­oi­ta, jois­ta neu­vo­tel­laan. Sil­ti nuo­rel­la on oi­keus saa­da ra­joil­le pe­rus­teet.

Nuo­ri taas voi it­se päät­tää mie­li­pi­teis­tään ja omaan ul­ko­nä­köön­sä liit­ty­vis­tä asi­ois­ta, mi­kä­li ne ei­vät suo­ra­nai­ses­ti va­hin­goi­ta nuor­ta. Myös oman huo­neen si­sus­tuk­ses­ta ja har­ras­tuk­sis­ta nuo­ri voi teh­dä pää­tök­set it­se. Kun ai­kui­set kun­ni­oit­ta­vat nuo­ren per­soo­nal­li­sia piir­tei­tä, se an­taa us­koa sii­hen, et­tä minä sel­vi­än oma­na it­se­nä­ni nyt ja tu­le­vai­suu­des­sa.

Nuo­rel­la pi­tää ol­la lupa myös tun­tei­den il­mai­suun. Sa­mal­la ta­val­la kuin iloa ja rie­mua pi­tää saa­da il­mais­ta myös mur­heen ja pet­ty­myk­sen tun­tei­ta. Ai­kui­sen ei tar­vit­se men­nä mu­kaan tun­tee­seen – riit­tää, kun ym­mär­tää, mis­tä se on ai­heu­tu­nut.

Ei voi ol­la ajat­te­le­mat­ta nii­tä per­hei­tä, joi­den lap­si tai nuo­ri ei aloi­ta­kaan uut­ta lu­ku­vuot­ta, kun hei­dät on koh­dan­nut traa­gi­nen on­net­to­muus ke­sän ai­ka­na. Us­kon ja toi­von, et­tä jo kli­seek­si muut­tu­nut sa­na­pa­ri ra­jat ja rak­kaus on tie tur­val­li­sem­paan tu­le­vai­suu­teen.

Mir­ja Hurs­kai­nen