Meillä on viime aikoina pelattu lautapelejä. Lähes unohduksiin jäänyt hauska ajanviete alkoi uudestaan, kun viisivuotiaamme rupesi osoittamaan yhä suurempaa kiinnostusta kotoamme löytyviä pelejä kohtaan.
Aluksi hän halusi pelata lähinnä Afrikan tähteä, Kimbleä ja Muuttuvaa labyrinttia, mutta pikkuhiljaa olemme siirtyneet vaativampiin peleihin. Sellainen on esimerkiksi vuosikausia hyllyssämme pölyttynyt, kaupantekoon keskittyvä Istanbul-peli. Sen näkeminen herätti minussa aikaisemmin lähinnä syyllisyyttä, sillä en ollut koskaan jaksanut opetella pelin sääntöjä. Hienosti kuvitettu peli sisältää kaikenlaista tilpehööriä leikkirahoista myyntivankkureihin, mutta innostuksen sijaan tämä tavaramäärä sai minut aina lannistumaan. En ikinä saanut edes pelin alkuvalmisteluja tehtyä.
Poikaamme peli kuitenkin kiehtoi. Ensin sen rubiinit päätyivät hänen leikkeihinsä ja vähitellen hän alkoi pelata peliä omilla säännöillään. Lopulta hän pyysi, että pelaisimme sitä ihan oikeasti. Jo ajatus tuntui minusta niin suuritöiseltä, että aloitimme pelilaudan valmistelut jo edellisenä iltana. Seuraavana aamuna otin avukseni ohjekirjan lisäksi YouTube-videot ja aloimme pelata niiden opastuksella. Lopulta saimme kuin saimmekin pelattua loppuun saakka – ainakin lähestulkoon oikeilla säännöillä. Tunsin itseni voittajaksi. Seuraavan kerran pelasimme jo koko perheen voimin.
Nykyisin pelit ovat koko perheen yhteistä ja kivaa tekemistä. Kaiken lisäksi harrastukseen ei ole mennyt juuri lainkaan rahaa. Kotoa löytyvien suosikkipelien, kuten Carcassonnen tai Menolipun lisäksi esimerkiksi kirpputoreilta voi löytää pelejä todella halvalla. Vain muutama viikko sitten ostin parilla eurolla Lotus-nimisen taktiikkapelin, joka paljastui yllättävän hauskaksi.
Ja tietenkin on hienoa nähdä pojan kehittyvän peleissä. Istanbulissa hän ei vielä pärjää – sitä suositellaan yli 14-vuotiaille – mutta hän voittaa äitinsä ylivoimaisesti ainakin Quoridor-labyrinttipelissä.
Viikonloppuna pelasin poikani kanssa jo aiemmin mainittua Lotusta. Pelitilanteet ovat aidosti jännittäviä, koska kumpi tahansa saattaa voittaa. Viisivuotiaalla on myös peleihin omia lisäsääntöjä: hän esimerkiksi keksi, että kuminauhan kohdalla pitää käväistä hetkeksi poissa pelilaudalta. Tämä ei sinällään vaikuta pelin kulkuun, mutta sillä ei ole meille väliä. Tärkeintä on olla innoissaan samasta asiasta.
MIIKKA KIVINEN
miikka.kivinen@kotikarjala.fi