Meil­lä on vii­me ai­koi­na pe­lat­tu lau­ta­pe­le­jä. Lä­hes unoh­duk­siin jää­nyt haus­ka ajan­vie­te al­koi uu­des­taan, kun vii­si­vuo­ti­aam­me ru­pe­si osoit­ta­maan yhä suu­rem­paa kiin­nos­tus­ta ko­to­am­me löy­ty­viä pe­le­jä koh­taan.

Aluk­si hän ha­lu­si pe­la­ta lä­hin­nä Af­ri­kan täh­teä, Kimb­leä ja Muut­tu­vaa la­by­rint­tia, mut­ta pik­ku­hil­jaa olem­me siir­ty­neet vaa­ti­vam­piin pe­lei­hin. Sel­lai­nen on esi­mer­kik­si vuo­si­kau­sia hyl­lys­säm­me pö­lyt­ty­nyt, kau­pan­te­koon kes­kit­ty­vä Is­tan­bul-peli. Sen nä­ke­mi­nen he­rät­ti mi­nus­sa ai­kai­sem­min lä­hin­nä syyl­li­syyt­tä, sil­lä en ol­lut kos­kaan jak­sa­nut ope­tel­la pe­lin sään­tö­jä. Hie­nos­ti ku­vi­tet­tu peli si­säl­tää kai­ken­lais­ta til­pe­höö­riä leik­ki­ra­hois­ta myyn­ti­vank­ku­rei­hin, mut­ta in­nos­tuk­sen si­jaan tämä ta­va­ra­mää­rä sai mi­nut ai­na lan­nis­tu­maan. En iki­nä saa­nut edes pe­lin al­ku­val­mis­te­lu­ja teh­tyä.

Poi­kaam­me peli kui­ten­kin kieh­toi. En­sin sen ru­bii­nit pää­tyi­vät hä­nen leik­kei­hin­sä ja vä­hi­tel­len hän al­koi pe­la­ta pe­liä omil­la sään­nöil­lään. Lo­pul­ta hän pyy­si, et­tä pe­lai­sim­me sitä ihan oi­ke­as­ti. Jo aja­tus tun­tui mi­nus­ta niin suu­ri­töi­sel­tä, et­tä aloi­tim­me pe­li­lau­dan val­mis­te­lut jo edel­li­se­nä il­ta­na. Seu­raa­va­na aa­mu­na otin avuk­se­ni oh­je­kir­jan li­säk­si Yo­u­Tu­be-vi­de­ot ja aloim­me pe­la­ta nii­den opas­tuk­sel­la. Lo­pul­ta saim­me kuin saim­me­kin pe­lat­tua lop­puun saak­ka – ai­na­kin lä­hes­tul­koon oi­keil­la sään­nöil­lä. Tun­sin it­se­ni voit­ta­jak­si. Seu­raa­van ker­ran pe­la­sim­me jo koko per­heen voi­min.

Ny­kyi­sin pe­lit ovat koko per­heen yh­teis­tä ja ki­vaa te­ke­mis­tä. Kai­ken li­säk­si har­ras­tuk­seen ei ole men­nyt juu­ri lain­kaan ra­haa. Ko­toa löy­ty­vien suo­sik­ki­pe­lien, ku­ten Car­cas­son­nen tai Me­no­li­pun li­säk­si esi­mer­kik­si kirp­pu­to­reil­ta voi löy­tää pe­le­jä to­del­la hal­val­la. Vain muu­ta­ma viik­ko sit­ten os­tin pa­ril­la eu­rol­la Lo­tus-ni­mi­sen tak­tiik­ka­pe­lin, joka pal­jas­tui yl­lät­tä­vän haus­kak­si.

Ja tie­ten­kin on hie­noa näh­dä po­jan ke­hit­ty­vän pe­leis­sä. Is­tan­bu­lis­sa hän ei vie­lä pär­jää – sitä suo­si­tel­laan yli 14-vuo­ti­ail­le – mut­ta hän voit­taa äi­tin­sä yli­voi­mai­ses­ti ai­na­kin Quo­ri­dor-la­by­rint­ti­pe­lis­sä.

Vii­kon­lop­pu­na pe­la­sin poi­ka­ni kans­sa jo ai­em­min mai­nit­tua Lo­tus­ta. Pe­li­ti­lan­teet ovat ai­dos­ti jän­nit­tä­viä, kos­ka kum­pi ta­han­sa saat­taa voit­taa. Vii­si­vuo­ti­aal­la on myös pe­lei­hin omia li­sä­sään­tö­jä: hän esi­mer­kik­si kek­si, et­tä ku­mi­nau­han koh­dal­la pi­tää kä­väis­tä het­kek­si pois­sa pe­li­lau­dal­ta. Tämä ei si­näl­lään vai­ku­ta pe­lin kul­kuun, mut­ta sil­lä ei ole meil­le vä­liä. Tär­kein­tä on ol­la in­nois­saan sa­mas­ta asi­as­ta.

MIIK­KA KI­VI­NEN

miik­ka.ki­vi­nen@ko­ti­kar­ja­la.fi