Mo­nil­le leh­den lu­ki­joil­le hy­vin tut­tu Sor­ta­va­lan kau­pun­ki pe­rus­tet­tiin 1643. Kau­pun­ki ke­hit­tyi eri­tyi­ses­ti 1800-lu­vul­la, jol­loin sen ra­ken­nus­ten mää­rä kak­sin­ker­tais­tui ja kau­pun­kiin pe­rus­tet­tiin Sor­ta­va­lan se­mi­naa­ri.

Ta­lou­del­li­sen nou­sun merk­ki­paa­lu­na oli v. 1894 val­mis­tu­nut Kar­ja­lan rata Vii­pu­ris­ta Sor­ta­va­lan kaut­ta Jo­en­suu­hun. Vuon­na 1939 var­si­nai­ses­sa kau­pun­gis­sa asui 4253 asu­kas­ta, mut­ta esi­kau­pun­git mu­kaan lu­et­tu­na asu­kas­mää­rä ko­ho­si 8720 asuk­kaa­seen.

Tal­vi­so­ta al­koi 85 vuot­ta sit­ten 30.11.1939, ei­kä Sor­ta­va­la sääs­ty­nyt sen ai­heut­ta­mil­ta tu­hoil­ta. Sor­ta­va­laa pom­mi­tet­tiin tal­vi­so­dan ai­ka­na use­am­man ker­ran. Kaik­ki­aan nois­sa tal­vi­so­dan ai­kai­sis­sa pom­mi­tuk­sis­sa kuo­li 31 ih­mis­tä ja ra­ken­nus­ten tu­hot oli­vat mit­ta­via. Kun 13.3.1940 tuli tie­to Mos­ko­van an­ka­ris­ta rau­ha­neh­dois­ta, he­rät­ti­vät ne koko maas­sa suur­ta mur­het­ta. Suo­mi me­net­ti yli kym­me­ne­so­san pin­ta-alas­taan ja yli 420 000 suo­ma­lais­ta jou­tui jät­tä­mään ko­tin­sa. Läh­tö tuli myös sor­ta­va­la­lai­sil­le.

Os­ka­ri Ka­ner­vo toi­mi vuo­si­na 1928–1949 Sor­ta­va­lan ro­vas­ti­kun­nan lää­nin­ro­vas­ti­na ja hän ku­va­si lo­pul­lis­ta läh­töä koh­ti Ki­tee­tä seu­raa­vas­ti:

Koit­ti sit­ten koh­ta­lo­kas maa­lis­kuun 13. päi­vä, jol­loin rau­ha­neh­dot meil­le ra­di­os­sa sa­nel­tiin ja nii­den mu­ka­na mur­he­sa­no­ma Kar­ja­lan me­ne­tyk­ses­tä. Ou­dos­ti se kou­ris­ti sy­dän­tä, kun sa­not­tiin, et­tä koti ja koko ko­ti­seu­tu oli jä­tet­tä­vä ja läh­det­tä­vä mie­ron­tiel­le. Sinä päi­vä­nä it­ket­tiin kaut­ta Kar­ja­lan ja sa­mal­la nyrk­kiä pu­ris­tet­tiin! Kol­mes­sa päi­väs­sä haa­lit­tiin ko­koon se vähä vaat­tei­ta ym. mitä ar­vel­tiin voi­ta­van ot­taa mu­kaan. Maa­lis­kuun 16. päi­vä klo 17 läh­dim­me Sor­ta­va­las­ta sit­ten kun on­nis­tuim­me saa­maan pie­nen kuor­ma-au­ton, jo­hon vä­häi­set ta­va­ram­me hy­vin mah­tui­vat. Mut­ta min­ne oli men­tä­vä? Ku­kaan ei tie­tä­nyt. Pois, pois vain Kar­ja­las­ta!

Iki­muis­toi­nen on tuo Ki­teel­le kul­jet­tu öi­nen mat­ka. Ta­val­li­sis­sa olois­sa tämä seit­se­män pe­nin­kul­man mat­ka ajet­tiin au­tol­la pa­ris­sa tun­nis­sa, me­ne­tet­tiin nyt sii­hen 11 tun­tia ko­vas­sa tal­vi­pak­ka­ses­sa. Mi­ten se on mah­dol­lis­ta? Tie oli lu­men pal­jou­den täh­den ylen huo­nos­sa kun­nos­sa ja tuon tuos­ta­kin vie­räh­ti joku au­to pois tiel­tä ja sil­loin oli koko lop­pu­mat­to­man pit­kän ka­ra­vaa­nin py­säh­dyt­tä­vä odot­ta­maan, kun­nes ras­kas vau­nu oli tiel­le nos­tet­tu. Mon­ta huo­kaus­ta sii­nä ko­ho­si ah­dis­tu­neis­ta sy­dä­mis­tä: ”Her­ra, au­ta mei­tä!” Sen huo­mi­on teki, et­tä suo­ma­lai­nen osaa ol­la vai­keuk­sis­sa kär­si­väl­li­nen. Kun so­ti­laat ko­men­net­tiin nos­ta­maan au­to­ja, ei kuu­lu­nut juu­ri ki­rouk­sia, vaan lei­kin­las­kua. Mut­ta mo­nel­ta meis­tä si­vii­li-ih­mi­sis­tä pyr­ki lop­pu­mat­to­mas­sa tal­viy­ös­sä roh­keus ty­reh­ty­mään. Kun kuu­lui huo­kaus: ”Jos­pa pää­si­sim­me vie­lä Suo­men puo­lel­le,” nou­si aja­tus: ”Ei­kö meil­lä po­loi­sil­la enää ole isän­maa­ta­kaan? On­ko kaik­ki me­ne­tet­ty?”

Vih­doin­kin pääs­tiin klo 3 seu­duis­sa Ki­teen kir­kon­ky­lään. Koko ole­mus oli jäh­met­ty­nyt, et­tei ja­lat kan­nat­ta­neet, vaan täy­tyi kot­van nii­tä ver­ry­tel­lä en­nen kuin pää­si kä­ve­le­mään. Ki­teen kap­pa­lai­nen Kal­le Heik­ki­lä ot­ti ys­tä­väl­li­ses­ti vas­taan mei­dät nään­ty­neet mat­ka­lai­set ja tar­jo­si kuu­maa tee­tä ja kor­vi­ket­ta, mikä vir­voit­ti jäh­met­ty­nyt­tä ke­hoa. Ta­va­rat saa­tiin pur­kaa hä­nen ait­taan­sa ja oi­kais­ta vä­sy­neet ke­hot hä­nen lat­ti­al­le. Kaik­ki huo­neet tup­pau­tui­vat täy­teen vä­sy­nei­tä pa­ko­lai­sia. Ei se nuk­ku­mi­nen pal­jon mer­kin­nyt, kun kaut­ta yön kul­ki ih­mi­siä, mut­ta miel­tä rau­hoit­ti tie­to, et­tä vi­hol­li­sen ja­lois­ta oli pääs­ty.

Val­ke­ni sit­ten Pal­mu­sun­nun­tai, mut­ta niin vä­sy­nei­tä ol­tiin, et­tei kirk­koon ky­et­ty, ei­kä siel­lä ju­ma­lan­pal­ve­luk­ses­ta tul­lut mi­tään, sil­lä kirk­ko oli täyn­nä hä­li­se­viä siir­to­lai­sia ja hei­dän it­ke­viä lap­si­aan. Kaik­ki kir­kon­ky­län tiet oli­vat täyn­nä siir­to­lai­sia, jot­ka ky­se­li­vät omai­si­aan ja tut­tu­jaan.

Sor­ta­va­lan kau­pun­gin asuk­kaat si­joi­tet­tiin tal­vi­so­dan jäl­keen Kuo­pi­oon, mut­ta hei­tä aset­tui myös eri puo­lil­le Suo­mea. Jat­ko­so­dan jäl­keen kau­pun­ki­lais­ten vi­ral­li­nen si­joi­tus­paik­ka oli Vä­hä­ky­rö.

Luo­vu­tet­tu­jen seu­ra­kun­tien toi­min­ta ja si­ten myös Sor­ta­va­lan kau­pun­ki­seu­ra­kun­nan toi­min­ta päät­tyi 31.12.1949.

Ou­ti Örn

va­ra­pu­heen­joh­ta­ja, Kar­ja­lan Liit­to ry

Läh­de: Örn Ou­ti, 2022. Se­los­tuk­sia eräi­den siir­to­seu­ra­kun­tien koh­ta­lois­ta ja so­ta­ta­pah­tu­mis­ta 1939 – 1949, Kar­ja­lan Liit­to ry.