Yhteisöllisyyden merkitystä ei ihmisen elämässä voi liikaa korostaa. Oikeastaan koko yhteiskunta pyörii erilaisten julkisten ja yksityisten yhteisöjen toiminnasta.
Yhteisöllisyyden merkitys tuntuu viime vuosina korostuneen. Koronapandemia erotti ihmiset toisistaan ja aiheutti jopa yhteisöjen lopullisen hajaantumisen. Toisaalta pandemiaa seurannut taloudellinen taantuma ja vastakkainasettelun korostuminen on saanut ihmiset hakeutumaan yhteen, hakemaan tukea toisistaan. Yhteisen tekemisen, yhteisten arvojen ja samankaltaisten ajatusten äärelle kokoontuminen koetaan entistä tärkeämpänä, kun maailman tuulet myrskyävät ympärillä.
Tänään Koti-Karjalassa ilmestyy 90-vuotisjuhlavuottaan viettävän Tohmajärven Urheilijat ry:n liitesivut. Perinteikäs urheiluseura on hajanaisten toimintavuosien jälkeen saanut tiivistettyä rivejään ja vahvistettua toimintojaan.
ToU on hyvä esimerkki yhteisöjen kyvystä kestää aikaa. Vaikka maailmantilanne on nyt täysin erilainen kuin seuraa perustettaessa 90 vuotta sitten, ovat perustarpeet ja seuran pohjimmainen merkitys pysyneet samana.
Yhteisöllisyyden ja yhteen kuuluvuuden tunteen tarjoamisen lisäksi yhdistyksillä, järjestöillä ja erityisesti urheiluseuroilla on tärkeä kasvatustehtävä. Seuran riveissä saadaan toki lajiopetusta ja -valmennusta, mutta kenties vielä tärkeämpää on se, mitä lapsi ja nuori oppii itsestään, yhdessä tekemisestä, toisen kunnioittamisesta ja reilusta kilpailuhengestä.
Urheiluseurojen merkitys paikkakunnan elinvoimatekijänä on kiistaton. Harrastusmahdollisuuksien tarjoaminen kaikenikäisille on todella tärkeä veto- ja pitovoimatekijä. Tätä tulisi seurojen itse rummuttaa näkyvämmin, sillä moni Keski-Karjalassa vieraileva ulkopaikkakuntalainen on suureen ääneen ihmetellyt monipuolisia liikuntamahdollisuuksia ja ennen kaikkea harrastamisen edullisuutta. Seutukunnan urheilijoilla on monessa lajissa mahdollisuudet saada erinomainen pohja suurempaankin valtakunnalliseen ja jopa kansainväliseen menestykseen.
Urheiluseurojen toiminta perustuu koko perheen yhteiseen harrastamiseen ja vapaaehtoiseen toimintaan. Lasten ja nuorten tärkeinä huoltojoukkoina ja harrastamisen mahdollistajina ovat tietenkin lasten vanhemmat ja huoltajat. Urheiluseurojen sisällä elääkin pienempien yhteisöjen joukot, jotka organisoivat, kuljettavat, kannustavat, tukevat ja jakavat kaiken kokemansa omissa yhteisöissään. Eivätkä vaihtaisi päivääkään pois, sillä hyvässä porukassa tekeminen lopulta antaa aina enemmän kuin ottaa.
M.V.