Kes­ki-Kar­ja­laa ei tun­ne­ta ei­kä tie­de­tä muu­al­la Suo­mes­sa, sa­no­taan. Sy­dän­kar­ja­la-brän­di­kin luo­tiin avuk­si Kes­ki-Kar­ja­lan mark­ki­noin­tiin, mut­ta ai­ka pie­nek­si on tä­män­kin esil­le­tuon­ti jää­nyt. Lop­pu­tu­lok­se­na hy­lä­tään koko aja­tus Kes­ki-Kar­ja­las­ta. Nämä pu­heet ovat saa­neet ja­lan­si­jaa vii­me ai­ko­jen pää­tök­sen­te­os­sa.

Nyt kun­nat et­si­vät oma­toi­mi­ses­ti "le­ve­äm­piä har­ti­oi­ta" seu­tu­kun­nan ul­ko­puo­lel­ta. Seu­tu­kun­nan nä­kö­kul­mas­ta kat­sot­tu­na kun­nat kä­per­ty­vät ku­kin omien suun­ni­tel­mien­sa pau­loi­hin. Vii­mei­sin esi­merk­ki seu­dul­li­sen yh­teis­työn mu­re­ne­mi­ses­ta oli Meil­le maal­le -jat­ko­hank­keen tys­sään­ty­mi­nen kun­tien yk­si toi­sen­sa jäl­keen il­moit­ta­es­sa ve­täy­ty­vän­sä sii­tä. Sa­mal­la piir­ret­tiin pis­te seu­tu­mark­ki­noin­nil­le, siir­ryt­tiin kun­ta­mark­ki­noin­tiin. Har­mi, sil­lä yh­teis­työs­sä on sa­not­tu ole­van voi­maa. Mik­si se ei Ki­teen, Rääk­ky­län ja Toh­ma­jär­ven kes­ken enää toi­mi­nut?

Oma ak­tii­vi­nen muis­te­lu­ai­ka­ni kun­ta­yh­teis­työn ku­vi­oi­hin ulot­tuu 80-90 -lu­vul­le. Kun­tia oli vii­si, sil­lä tuol­loin Ke­sä­lah­ti ja Värt­si­lä oli­vat vie­lä it­se­näi­siä. Sil­loin kun­nat te­ki­vät kas­vu­suun­ni­tel­mi­aan, vaik­ka maal­ta­muut­to ro­kot­ti voi­ma­va­ro­ja. Yh­teis­työ­tä jon­kin ver­ran jo tun­nus­tel­tiin, to­sin esi­mer­kik­si Toh­ma­jär­veä ja Ki­tee­tä erot­ta­va Hu­ma­la­jo­ki oli­kin vä­lil­lä ai­ka ylit­se­pää­se­mä­tön. Kui­ten­kin kult­tuu­ri ku­kois­ti ja muun mu­as­sa nyt jo osan maa­kun­taa­kin kat­ta­va Kes­ki-Kar­ja­lan mu­siik­ki­o­pis­to näki 80-lu­vun lo­pul­la päi­vän­va­lon. Nuo­ri­so­puo­lel­la teh­tiin tii­vis­tä yh­teis­työ­tä, esi­mer­kik­si alu­eel­li­nen nuo­ri­so­leh­ti il­mes­tyi.

Seu­tu­kun­ta-ajat­te­lu al­koi laa­jen­tua elin­kei­no­e­lä­mää­kin. Kun­nat pe­rus­ti­vat KE­TIn vuon­na 1996 hoi­ta­maan alu­een han­ke- ja yri­tys­hau­to­mo­toi­min­taa. Pari vuot­ta myö­hem­min seu­tu­kun­nal­li­suus vah­vis­tui Kes­ki-Kar­ja­lan Je­ti­nan käyn­nis­tä­es­sä toi­min­tan­sa.

Kun Kes­ki-Kar­ja­la -in­nos­tus oli hui­pus­saan, tun­tui to­del­la sil­tä, et­tä saam­me seu­tu­kun­tam­me Suo­men kar­tal­le, kun vaan luom­me ih­mi­siin ja elin­kei­no­toi­mi­joi­hin up­po­a­via brän­de­jä mark­ki­noi­ta­vik­si. Tätä kes­ti pari kym­men­tä vuot­ta. Sii­nä eh­ti­vät Värt­si­län kun­ta yh­dis­tyä Toh­ma­jär­veen ja Ke­sä­lah­den kun­ta Ki­tee­seen.

Vuo­si­tu­han­nen vaih­dut­tua kol­men jäl­jel­le jää­neen kun­nan val­tuus­tois­sa ja vi­ran­hal­ti­ja­joh­dois­sa al­koi poh­din­ta, kan­nat­taa­ko seu­dul­li­ses­ta yh­teis­työs­tä enää mak­saa. No pää­tös oli, et­tä ei kan­na­ta. KETI pur­kau­tui vuo­si sit­ten. Je­ti­na sen­tään säi­lyi, kun Kes­ki-Kar­ja­las­sa näh­tiin vie­lä it­se­näi­sen Le­a­der-ryh­män tar­ve.

Näyt­tää siis sil­tä, et­tä kun­nat luot­ta­vat en­tis­tä enem­män omiin ver­kos­toi­hin­sa, ide­oi­hin­sa ja omiin ky­kyi­hin­sä ke­hit­tä­mis­työs­sään ja alu­e­mark­ki­noin­nis­sa.

Kari Sark­ki­nen

kari.sark­ki­nen@ko­ti­kar­ja­la.fi