Lu­ki­jan kir­joi­tus, jo­hon al­la ole­va vas­ti­ne viit­taa on tääl­lä.

Lii­ken­ne­tur­val­li­suus on kes­kei­nen tur­val­li­suus­ky­sy­mys kaik­kien ar­jes­sa ja jo­kai­sel­la on oi­keus tur­val­li­seen lii­ken­tee­seen joka päi­vä. Ajo­no­peus on päih­tei­den ohel­la kes­kei­nen kuo­le­maan joh­ta­nei­den tie­lii­ken­ne­on­net­to­muuk­sien ris­ki­te­ki­jä.

Ai­ka ajoin käy­dään kes­kus­te­lua pien­ten yli­no­peuk­sien vaa­ral­li­suu­des­ta ja vaa­rat­to­muu­des­ta sekä sii­tä, mikä tu­li­si ol­la po­lii­sin puut­tu­mis­kyn­nys. Useis­sa tut­ki­muk­sis­sa on to­det­tu, et­tä tyy­pil­li­sil­lä maan­tie­no­peuk­sil­la kes­ki­no­peu­den nos­to vii­del­lä pro­sen­til­la (esi­mer­kik­si 80 ki­lo­met­ris­tä tun­nis­sa 84 ki­lo­met­riin tun­nis­sa) li­sää hen­ki­lö­va­hin­ko-on­net­to­muuk­sien lu­ku­mää­rää 10 pro­sen­til­la. Vas­taa­vas­ti kuo­le­maan joh­ta­vis­sa on­net­to­muuk­sis­sa kas­vua on 20 pro­sent­tia.

On­net­to­muus­ris­kin muu­tos­ta on lii­ken­tees­sä vai­kea ha­vai­ta, kos­ka ris­ki on yleen­sä pie­ni: hen­ki­lö­va­hin­koon joh­ta­via on­net­to­muuk­sia ta­pah­tuu li­ki­main yk­si seit­se­mää mil­joo­naa ajo­ki­lo­met­riä koh­den. Kun suu­ri jouk­ko kul­jet­ta­jia muut­taa no­peut­taan esi­mer­kik­si vain 2–3 km/h, vai­ku­tuk­set nä­ky­vät on­net­to­muus­ti­las­tois­sa. Sik­si suu­ri mää­rä pie­ne­nä pi­det­ty­jä no­peus­ra­joi­tuk­sen yli­tyk­siä (esi­mer­kik­si 5– 10 km/h) voi huo­non­taa tur­val­li­suut­ta jopa enem­män kuin pie­ni mää­rä suu­ria yli­tyk­siä. Yk­sit­täi­sen kul­jet­ta­jan nä­kö­kul­mas­ta ajo­no­peu­den nos­ton vai­ku­tuk­set ovat sel­kei­tä. Aja­mi­nen vai­keu­tuu no­peu­den kas­va­es­sa ja sa­mal­la kas­va­vat ris­kit teh­dä eri­lai­sia vir­hei­tä. Vaa­ra­ti­lan­tei­den ha­vait­se­mi­seen, jar­ru­tuk­seen ja väis­tä­mi­seen on vä­hem­män ai­kaa ja mat­kaa. Myös vä­li­mat­ko­jen ja no­peuk­sien ar­vi­oin­ti­vir­heet li­sään­ty­vät.

Riit­tä­vän al­hai­nen ja ti­lan­tee­seen so­pi­va no­peus ovat mer­kit­tä­vä te­ki­jä myös ja­lan­kul­ki­joi­den ja pyö­räi­li­jöi­den tur­val­li­suu­del­le. Al­hai­set no­peus­ra­joi­tuk­set - ja nii­den nou­dat­ta­mi­nen - ovat tär­keä tur­val­li­suus­te­ki­jä eten­kin alu­eil­la, joil­la kä­ve­li­jät ja pyö­räi­li­jät liik­ku­vat moot­to­ri­käyt­töis­ten ajo­neu­vo­jen kans­sa sa­moil­la väy­lil­lä tai joil­la näi­den käyt­tä­mät rei­tit ris­te­ä­vät ajo­ra­dan kans­sa il­man valo-oh­jaus­ta. Esi­mer­kik­si 30 km/h-ra­joi­tu­sa­lu­eel­la on syy­tä puut­tua pie­niin­kin yli­no­peuk­siin, kos­ka tut­ki­mus­ten mu­kaan ja­lan­kul­ki­jan/ pyö­räi­li­jän sel­viy­ty­mis­mah­dol­li­suu­det 30 km/h ta­pah­tu­vas­sa tör­mäyk­ses­sä ovat mel­ko hy­vät, mut­ta jo kym­me­nen ki­lo­met­rin yli­no­peus hei­ken­tää sel­viy­ty­mis­mah­dol­li­suuk­sia olen­nai­ses­ti. Tä­män ta­kia vii­me­ai­kai­nen ke­hi­tys on suun­tau­tu­nut no­peus­ra­joi­tus­ten alen­ta­mi­seen taa­ja­mis­sa.

Po­lii­si käyt­tää lii­ken­ne­tur­val­li­suus­työs­sä laa­jas­ti tek­nis­tä vä­li­neis­töä. Au­to­maat­ti­sel­la no­peus­val­von­nal­la avul­la on tar­koi­tus muun mu­as­sa pa­ran­taa lii­ken­ne­tur­val­li­suut­ta, vä­hen­tää pääs­tö­jä ja pa­ran­taa pal­ve­lui­ta sekä va­paut­taa po­lii­si­re­surs­se­ja mui­hin po­lii­si­teh­tä­viin.

Tie­to­joh­toi­ses­sa po­lii­si­toi­min­nas­sa on kyse sii­tä, et­tä pää­tök­set re­surs­sien koh­den­ta­mi­ses­ta teh­dään toi­min­ta­ym­pä­ris­tös­tä saa­ta­vaa tie­toa ana­ly­soi­mal­la. Olen­nais­ta on se, et­tä tie­to­joh­toi­sen toi­min­nan an­si­os­ta ky­e­tään en­na­koi­maan sitä, mi­hin re­surs­sit on jär­ke­vin­tä koh­den­taa. Po­lii­si pyr­kii huo­leh­ti­maan osal­taan laa­duk­kai­den pal­ve­lu­jen tuot­ta­mi­ses­ta si­ten, et­tä po­lii­si nä­kyy ja on ta­voi­tet­ta­vis­sa ih­mis­ten ar­jes­sa kaik­ki­al­la.

PET­RI PAH­KIN

yli­ko­mi­sa­rio

Itä-Suo­men po­lii­si­lai­tos

Lii­ken­ne­po­lii­si