Kirjoitukseen on saapunut Itä-Suomen poliisilaitoksen ylikomisario Petri Pahkinin vastine, joka on luettavissa täältä.
On tunnettu tosiasia, että maaseudun poliisipalvelut ovat huonontuneet viime vuosina. Käytännössä maalainen kohtaa poliisin lähinnä silloin kun saa sakkolapun liikennerikkomuksesta postin kautta.
Näin kävi minullekin äskettäin.
Olin hurjastellut hiljaisella katuosuudella, jonka nopeusrajoitus on 40 km/h peräti 49 km/h. Kirje oli koruton, kuvastakaan ei saanut mitään selvää. Maksua vaadittiin 100 euroa. Timo Soini on sanonut, että maalle ei saada tukea, mutta valtiolle tulevat rahat kerätään vaikka pitkospuita pitkin.
On tilastoitu, että poliisin rikostutkimus on hidasta ja tuloksetonta, ainoastaan liikennerikkomukset selviävät nopeasti. Pieniä rikoksiahan ei tutkita, vastuu jää uhrille ja vakuutusyhtiölle. Tutkinnan lopettamisen yhteydessä selvittämätön rikos tilastoituu selvitetyksi.
Olen ihmetellyt, miksi tällaisia pieninopeuksisia sakkorysiä rakennetaan? Syynä ei voi olla pelkästään liikenneturvallisuuden vaaliminen. Uskon, että jokseenkin jokainen autoilija ylittää huomaamattaan nämä alhaiset 30 km/h – 40 km/h nopeudet. Näin tein minäkin sakon saatuani ja näin tekee varmasti myös sakkoni kirjoittanut poliisi.
Tein asiastani valituksen. Ei esivalta turhaan miekkaa kanna. Valitukseni todettiin aiheettomaksi ja pitäähän poliisin saada tuloksia työstään. Mietin, entäpä jos me kaikki autoilijat ajaisimmekin pilkulleen oikein, täytyisikö sanktioita kiristää entisestään?
Poliisin toiminnan uudelleen järjestelyssä tehtiin vakava virhe, kun luovuttiin nimismiespiireistä. Vallesmanni hoiti piirinsä asukkaiden asiat ja tunsi paikalliset olosuhteet. Nyt poliisi on kasvoton kasvukeskuksessa asuva virkamies. Poliisilaitoksella komisariot ja ylikomisariot sotkeutuvat toistensa jalkoihin vaatien alaisiltaan tehokkuutta. Liikennerikkomusten sakottaminen antaa toiminnasta nopeimmat tulokset. Pitäjien poliisipalvelut on karsittu minimiin miehistöpulaan vedoten.
Varmaankin moni ajattelee, että kannatan kaahailua liikenteessä. Olen mielestäni eläkeläinen, joka ei kiiruhda autollaan mihinkään. Useimmiten jään jalkoihin liikenteessä. En vain usko, että viime vuosien surulliset liikennekuolemat loppuvat näillä pilkun tarkoilla kyttäyksillä matalien nopeusrajoitusten alueilla. Lisävahvistusta käsityksilleni antaa ylikomisario Jari Taposen tuore väitöskirjatutkimus ”Poliisin vaikuttavuus”, jonka mukaan poliisi tekee oikeita asioita, mutta väärään vuorokauden aikaan.
KYÖSTI PARTANEN
Kitee