Koulut ovat taas täydessä uuden lukuvuoden vauhdissa. Viime viikolla käynnistyivät syksyn ylioppilaskirjoitukset ja ammattikoulun opiskelijoita näkee jälleen yrityksissä harjoittelemassa työelämää.
Vaikka nuorten voisi ajatella elävän samanlaista arkea opintoineen, harrastuksineen ja kavereineen, on heillä jokaisella oma todellisuutensa. Siinä missä yksi on opinnoistaan innoissaan ja motivoitunut, voivat ne toiselle olla raskas ja väkinäinen suorite. Yhdelle koulu tarjoaa ystäviä ja positiivisia kokemuksia, toiselle kiusaamista ja yksin jäämistä. Koti voi parhaimmillaan olla turvasatama nuoren elämän myrskyissä, pahimmillaan pelkojen ja epävarmuuksien tyyssija.
Osalla toisen asteen opintojaan suorittavista nuorista päällimmäisenä tuntuu olevan todellinen huoli arvosanoista ja kolmen vuoden päässä häämöttävistä jatko-opintojen pääsykokeista. Illat ja viikonloput kuluvat töissä ja tavoitteellisten harrastusten parissa, koska niistä voi olla hyötyä tulevaisuudessa.
Tai sitten on se toinen joukko. He, joiden toimesta koulun ovi ei liikaa kulu. He, jotka elävät elämänsä hetken lapsina. He, joiden katse ei yllä kolmen vuoden päähän, kun mihinkään ei sitouduta viikoksi pidempään.
Ja lisäksi ovat kaikki he, jotka sijoittuvat näiden ääripäiden välimaastoon etsien paikkaansa opinnoissa ja elämässä.
Suomen Mielenterveys MIELI ry:n mukaan nuoret kokevat yhä enemmän uupumusta, ahdistusta ja suorituspaineita elämässään. Tammi-elokuussa käydyissä Kriisipuhelin-palvelun keskusteluissa on tullut esiin huomattavasti aiempaa enemmän itsetuhoisuutta koskevia ajatuksia. Sama trendi näkyy myös Sekasin-chatissa.
Nuoren elämässä toivoisi olevan enemmän iloa ja keveyttä kuin stressiä ja raskaita ajatuksia. Nuorilta puuttuu vielä taitoja, joilla rajoittaa ja käsitellä laajaa tunneskaalaansa. Aikuisen paikka on kysyä kysymyksiä ja olla kiinnostunut vastauksista, olla vähättelemättä nuoren huolia, vaikka ne eivät omien veroisilta tuntuisikaan. Aikuisen on näytettävä nuorelle hänen vahvuutensa silloin kun hän ei niitä itse tunnista. Aikuisen on myös hyvä välillä löysätä pipoa ja elää nuoren lailla tässä hetkessä.
Lisäksi aikuisen on hyvä ymmärtää, että kaikkea ei voi kuitata nuoruuden kotkotuksilla. Joskus on hyvä kääntyä kouluterveydenhuollon tai terveyskeskuksen puoleen. Avun hakeminen ei ole häpeä aikuiselle eikä nuorelle.
M.V.