Ka­na­dan +50 cel­siu­sas­teen hel­teet ovat vii­mei­nen myrs­ky­va­roi­tus Suo­mel­le. Ka­na­dan yleis­ra­di­oyh­tiö CBC uu­ti­soi vii­me vii­kol­la, et­tä Itä-Ka­na­das­sa oli käyn­nis­sä kak­si­sa­taa tu­li­pa­loa. Suo­mi ja Ka­na­dan ovat sa­mal­la le­veys­pii­ril­lä, jo­ten uu­ti­set At­lan­tin toi­sel­ta puo­lel­ta ovat huo­les­tut­ta­via.

Miel­tä­ni ma­sen­taa jo­kai­se­na päi­vä­nä, kun he­rään ja näen tai­vaal­la au­rin­gon he­lot­ta­mas­sa pil­vet­tö­mäl­tä tai­vaal­ta. Ja ei tie­ten­kään sai­si va­lit­taa, kun on ker­ran­kin Suo­mes­sa “kun­non kesä”, mut­ta täl­lai­set hel­teet ei­vät ole Suo­mes­sa nor­maa­le­ja. Hel­sin­gin Sa­no­mat uu­ti­soi vii­me vii­kol­la kuin­ka Uts­jo­el­la mi­tat­tiin uu­sia läm­pö­en­nä­tyk­siä, kun mit­ta­ri näyt­ti +33,5 cel­siu­sas­tet­ta. Nois­sa läm­pö­ti­lois­sa al­ka­vat me­ri­lo­het, tai­me­net ja har­juk­set kie­hu­maan. En voi ol­la su­re­mat­ta etu­kä­teen poh­joi­sen luon­tom­me la­je­ja, jot­ka läm­pö­ti­lan jat­ku­van nou­sun ta­kia jää­vät koh­ta his­to­ri­aan.

Ret­kei­li­jä­nä miel­tä­ni on ma­sen­ta­nut tänä ke­sä­nä myös ih­mis­ten piit­taa­mat­to­muus luon­nos­sa: ros­kaa­mi­nen sekä met­sä­pa­lo­va­roi­tuk­sen ai­kaan sy­ty­te­tyt avo­tu­let. Täy­tyy­kö jon­kun kan­sal­lis­puis­ton tai luon­non­suo­je­lu­a­lu­een pa­laa va­roit­ta­va­na esi­merk­ki­nä, en­nen kuin ih­mi­set ot­ta­vat va­roi­tuk­set ja kiel­lot to­sis­saan?

Usein kes­kus­tel­les­sa­ni ih­mis­ten kans­sa asi­ois­ta, mitä jo­kai­nen voi­si omas­sa elä­mäs­sään teh­dä saa­dak­seen sii­tä eko­lo­gi­sem­paa, tör­mään aja­tuk­seen: “Ei­hän yk­si ih­mi­nen tai edes Suo­mi val­ti­o­na voi asi­al­le mi­tään, jo­ten mitä vä­liä? Kii­nan ja Yh­dys­val­to­jen täs­sä pi­tää muut­tua.” On tot­ta, et­tä yk­si ih­mi­nen on pi­sa­ra me­res­sä, mut­ta se ei sil­ti pois­ta yk­si­lön te­ko­jen tär­keyt­tä.

Yk­si ih­mi­nen voi teh­dä toi­sin, pi­tää ään­tä te­ois­taan ja näyt­tää esi­merk­kiä. Yk­si ih­mi­nen voi ins­pi­roi­da lä­hi­pii­ri­ään, ja saa­da näin use­am­man ih­mi­sen muut­ta­maan ta­po­jaan. Suo­men päät­tä­jät voi­vat in­noit­taa isom­pia val­ti­oi­ta päät­tä­mään pa­rem­min. Omal­la te­ke­mi­sel­lään voi myös saa­da edes pien­tä hel­po­tus­ta ym­pä­ris­tö ah­dis­tuk­seen, jon­ka kans­sa en var­mas­ti ole yk­sin. Jos yh­den ih­mi­sen huo­li­mat­to­muus voi sy­tyt­tää mon­ta heh­taa­ria met­sää tu­leen, on tur­ha väit­tää, et­tei yk­si­löl­lä ole mer­ki­tys­tä tais­te­lus­sa il­mas­ton­muu­tos­ta vas­taan.

Il­mas­to­tut­ki­ja Tero Mus­to­nen pai­not­ti Hel­sin­gin Sa­no­mis­sa vii­me vii­kol­la, et­tä luon­non mo­ni­muo­toi­suu­den säi­lyt­tä­mi­nen sekä jo­kien va­lu­ma-alu­ei­den en­nal­lis­ta­mi­nen ovat tär­keim­piä asei­tam­me il­mas­ton­muu­tos­ta vas­taan. Suo­mes­sa on täl­lä het­kel­lä to­del­la vä­hän täy­sin luon­non­ti­lais­ta met­sää. Meil­lä on ki­lo­met­ri­tol­kul­la ta­lous­met­siä sekä met­siä ja soi­ta, joi­hin ih­mi­nen on jol­lain ta­val­la kos­ke­nut. Ajat­te­lem­me­ko, et­tä met­sä tai luon­to ei il­man ih­mi­sen hoi­toa pär­jää? Näin kau­as luon­nos­ta olem­me tul­leet.

Roo­sa Sal­li­nen