Salme Jekkonen on huolissaan keskustelukulttuurin kieroutumisesta ja palvelujen etääntymisestä. Hänen mielestään vähempikin vauhti toimintojen uudistamisessa riittäisi.
Jouko Väistö
TOHMAJÄRVI
Jouko Väistö
Tohmajärven kunnanvaltuustossa pitkän päivätyön tehnyt Salme Jekkonen on harmistunut keskustelukulttuurin muuttumisesta. Hänestä kunnallistenkin asioiden käsittelyssä on menty huonoon suuntaan, kun kasvokkain käytävän, rakentavan mielipiteiden vaihdon sijasta keskustelufoorumiksi on entistä useammin otettu sosiaalinen media.
Some -keskustelua seurattuaan hän ei ihmettele yhtään sitä, että luottamushenkilöpaikoille ei ole enää halukkuutta. Miksi lähteä hoitamaan yhteisiä asioita, jos yhteistä hyvää ajaessaan tietää joutuvansa kontrolloimattoman julkisen riepottelun kohteeksi?
Luottamustehtävissä pitäisi toimia samalla tavalla kuin omassa perheessä, asioista avoimesti keskustellen ja toisia kunnioittaen, hän sanoo.
Valitettava tosiasia on, että somekirjoituksissa kanssakulkijoiden kunnioitus on unohdettu. Se ei ole enää samalla tasolla kuin ennen, eikä se voi olla vaikuttamatta yhteishenkeen yhteisten asioiden hoidossa.
Uusi toimintakulttuuri on levinnyt laajemminkin yhteiskuntaan. Sanan säilä heiluu turhan usein kunnianloukkauksen rajaa hipovalla, ja monesti sen ylittävälläkin tavalla.
Jekkonen toimi Tohmajärven kunnanvaltuustossa kuusi kautta, josta kolme viimeistä puheenjohtajana. Pitkä luottamushenkilöura päättyi vuonna 1996, jolloin hän ei enää asettunut kuntavaalien ehdokkaaksi.
Kunnallisten luottamustehtävien lisäksi hän kantoi vastuuta myös järjestökentällä toimien mm. liiketyöntekijöiden ja SDP:n Tohmajärven kunnallisjärjestön puheenjohtajana.
JEKKONEN tuli tunnetuksi luottamustoimissaan maltillisena, kiihkoilemattomana, yli puoluerajojen arvostettuna yhteisten asioiden ajajana.
Saamansa luottamuksen hän arvelee johtuneen monestakin seikasta. Hän on nähnyt elämää tiilitehtaan työläisperheen, asutus- ja maatilan, liiketyöntekijän ja kuorma-autoyrittäjän puolison näkövinkkelistä. Tämä toi laajan perspektiivin yhteisten asioiden hoitoon, mitä muissakin puolueryhmittymissä arvostettiin.
Asioiden valmisteluvaiheessa Jekkonen kertoo käyneensä paljon pohjustavia keskusteluja. Niitä käytiin oman valtuustoryhmän, muiden ryhmien puheenjohtajien ja tietenkin valmistelun ytimessä olleen kunnan henkilöstön kanssa.
Päätöksille saatiin vahva perusta, kun vaikeistakin asioista keskusteltiin avoimesti ja rehellisesti, toisia nokittelematta. Tavoitteena oli aina päästä yksimieliseen päätöksentekoon ja jos tässä ei onnistuttu, niin sitten äänestettiin, hän naurahtaa.
Myönteisin ajatuksin hän muistelee myös Keski-Karjalan muiden kuntien kanssa käytyjä vapaamuotoisia keskusteluja. Hän näki etenkin Kiteen tärkeänä naapurina, jonka kanssa oli järkevää tehdä yhteistyötä. Yhteistyön hedelmiä hän olisi toivonut saatavan enemmänkin mitä saatiin.
Jekkosen luottamushenkilöuran aikana saatiin paljon näkyvää kehitystä ja tulosta aikaan. Päällimmäisinä mieleen nousevat terveyskeskuksen, liikuntahallin ja koko kunnan kattavan vesihuollon rakentaminen sekä vanhustentaloyhdistyksen toiminta, jolla saatiin merkittävästi kohennettua vanhusväestön asuinoloja.
Nämä ovat hyviä esimerkkejä siitä, että yhteistyön hedelmiä haluttiin jakaa tasapuolisesti kaikille kuntalaisille, niin nuorille, työikäisille kuin eläkepäiville ehtineillekin.
Nyt 90 vuotta täyttäneenä hän seuraa edelleen tarkasti yhteiskunnallista kehitystä. Erityisen huolissaan hän on palvelujen karkaamisesta pienistä kunnista ja sähköisen tiedonvälityksen mukanaan tuomista negatiivisista lieveilmiöistä.
Uudistuksia tulee uudistusten perään sellaisella vauhdilla, ettei palvelujen käyttäjä kyydissä pysy. Tämä näkyy etenkin pankki- ja vakuutussektorilla, mutta myös monissa julkishallinnon palveluissa, jotka aikaisemmin on totuttu saamaan vähällä vaivalla omalta paikkakunnalta.
Pitäisi muistaa, että läheskään kaikilla ei ole nettiyhteyksiä ja vaikka ne olisivatkin, ei uusien asioiden omaksuminen aina niin helppoa ole.
– Miksi vanhat toimivat systeemit pitää romuttaa? Miksi kansalaiset ja palvelut pitää vieraannuttaa toisistaan ja ihmiselle tärkeä kasvokkain tapahtuva sosiaalinen kanssakäyminen lopettaa?
– Eikö vauhtia voisi hieman hiljentää, että kaikki kansalaiset pysyisivät kehityksen kelkassa mukana ja saisivat tarvitsemansa palvelut entisaikojen tapaan vaivattomasti?
– Ja mahtaako tuo jatkuva palvelujen sähköistäminen olla työllisyyden hoidon kannaltakaan järkevä toimenpide, hän pohdiskelee.