TOH­MA­JÄR­VI

Jou­ko Väis­tö

Toh­ma­jär­ven kun­nan­val­tuus­tos­sa pit­kän päi­vä­työn teh­nyt Sal­me Jek­ko­nen on har­mis­tu­nut kes­kus­te­lu­kult­tuu­rin muut­tu­mi­ses­ta. Hä­nes­tä kun­nal­lis­ten­kin asi­oi­den kä­sit­te­lys­sä on men­ty huo­noon suun­taan, kun kas­vok­kain käy­tä­vän, ra­ken­ta­van mie­li­pi­tei­den vaih­don si­jas­ta kes­kus­te­lu­foo­ru­mik­si on en­tis­tä use­am­min otet­tu so­si­aa­li­nen me­dia.

Some -kes­kus­te­lua seu­rat­tu­aan hän ei ih­met­te­le yh­tään sitä, et­tä luot­ta­mus­hen­ki­lö­pai­koil­le ei ole enää ha­luk­kuut­ta. Mik­si läh­teä hoi­ta­maan yh­tei­siä asi­oi­ta, jos yh­teis­tä hy­vää aja­es­saan tie­tää jou­tu­van­sa kont­rol­loi­mat­to­man jul­ki­sen rie­pot­te­lun koh­teek­si?

Luot­ta­mus­teh­tä­vis­sä pi­täi­si toi­mia sa­mal­la ta­val­la kuin omas­sa per­hees­sä, asi­ois­ta avoi­mes­ti kes­kus­tel­len ja toi­sia kun­ni­oit­ta­en, hän sa­noo.

Va­li­tet­ta­va to­si­a­sia on, et­tä so­me­kir­joi­tuk­sis­sa kans­sa­kul­ki­joi­den kun­ni­oi­tus on unoh­det­tu. Se ei ole enää sa­mal­la ta­sol­la kuin en­nen, ei­kä se voi ol­la vai­kut­ta­mat­ta yh­teis­hen­keen yh­teis­ten asi­oi­den hoi­dos­sa.

Uu­si toi­min­ta­kult­tuu­ri on le­vin­nyt laa­jem­min­kin yh­teis­kun­taan. Sa­nan säi­lä hei­luu tur­han usein kun­ni­an­louk­kauk­sen ra­jaa hi­po­val­la, ja mo­nes­ti sen ylit­tä­väl­lä­kin ta­val­la.

Jek­ko­nen toi­mi Toh­ma­jär­ven kun­nan­val­tuus­tos­sa kuu­si kaut­ta, jos­ta kol­me vii­meis­tä pu­heen­joh­ta­ja­na. Pit­kä luot­ta­mus­hen­ki­lö­u­ra päät­tyi vuon­na 1996, jol­loin hän ei enää aset­tu­nut kun­ta­vaa­lien eh­dok­kaak­si.

Kun­nal­lis­ten luot­ta­mus­teh­tä­vien li­säk­si hän kan­toi vas­tuu­ta myös jär­jes­tö­ken­täl­lä toi­mien mm. lii­ke­työn­te­ki­jöi­den ja SDP:n Toh­ma­jär­ven kun­nal­lis­jär­jes­tön pu­heen­joh­ta­ja­na.

JEK­KO­NEN tuli tun­ne­tuk­si luot­ta­mus­toi­mis­saan mal­til­li­se­na, kiih­koi­le­mat­to­ma­na, yli puo­lu­e­ra­jo­jen ar­vos­tet­tu­na yh­teis­ten asi­oi­den aja­ja­na.

Saa­man­sa luot­ta­muk­sen hän ar­ve­lee joh­tu­neen mo­nes­ta­kin sei­kas­ta. Hän on näh­nyt elä­mää tii­li­teh­taan työ­läis­per­heen, asu­tus- ja maa­ti­lan, lii­ke­työn­te­ki­jän ja kuor­ma-au­to­y­rit­tä­jän puo­li­son nä­kö­vink­ke­lis­tä. Tämä toi laa­jan pers­pek­tii­vin yh­teis­ten asi­oi­den hoi­toon, mitä muis­sa­kin puo­lu­e­ryh­mit­ty­mis­sä ar­vos­tet­tiin.

Asi­oi­den val­mis­te­lu­vai­hees­sa Jek­ko­nen ker­too käy­neen­sä pal­jon poh­jus­ta­via kes­kus­te­lu­ja. Nii­tä käy­tiin oman val­tuus­to­ryh­män, mui­den ryh­mien pu­heen­joh­ta­jien ja tie­ten­kin val­mis­te­lun yti­mes­sä ol­leen kun­nan hen­ki­lös­tön kans­sa.

Pää­tök­sil­le saa­tiin vah­va pe­rus­ta, kun vai­keis­ta­kin asi­ois­ta kes­kus­tel­tiin avoi­mes­ti ja re­hel­li­ses­ti, toi­sia no­kit­te­le­mat­ta. Ta­voit­tee­na oli ai­na pääs­tä yk­si­mie­li­seen pää­tök­sen­te­koon ja jos täs­sä ei on­nis­tut­tu, niin sit­ten ää­nes­tet­tiin, hän nau­rah­taa.

Myön­tei­sin aja­tuk­sin hän muis­te­lee myös Kes­ki-Kar­ja­lan mui­den kun­tien kans­sa käy­ty­jä va­paa­muo­toi­sia kes­kus­te­lu­ja. Hän näki eten­kin Ki­teen tär­ke­ä­nä naa­pu­ri­na, jon­ka kans­sa oli jär­ke­vää teh­dä yh­teis­työ­tä. Yh­teis­työn he­del­miä hän oli­si toi­vo­nut saa­ta­van enem­män­kin mitä saa­tiin.

Jek­ko­sen luot­ta­mus­hen­ki­lö­u­ran ai­ka­na saa­tiin pal­jon nä­ky­vää ke­hi­tys­tä ja tu­los­ta ai­kaan. Pääl­lim­mäi­si­nä mie­leen nou­se­vat ter­veys­kes­kuk­sen, lii­kun­ta­hal­lin ja koko kun­nan kat­ta­van ve­si­huol­lon ra­ken­ta­mi­nen sekä van­hus­ten­ta­lo­yh­dis­tyk­sen toi­min­ta, jol­la saa­tiin mer­kit­tä­väs­ti ko­hen­net­tua van­hus­vä­es­tön asui­no­lo­ja.

Nämä ovat hy­viä esi­merk­ke­jä sii­tä, et­tä yh­teis­työn he­del­miä ha­lut­tiin ja­kaa ta­sa­puo­li­ses­ti kai­kil­le kun­ta­lai­sil­le, niin nuo­ril­le, työ­i­käi­sil­le kuin elä­ke­päi­vil­le eh­ti­neil­le­kin.

Nyt 90 vuot­ta täyt­tä­nee­nä hän seu­raa edel­leen tar­kas­ti yh­teis­kun­nal­lis­ta ke­hi­tys­tä. Eri­tyi­sen huo­lis­saan hän on pal­ve­lu­jen kar­kaa­mi­ses­ta pie­nis­tä kun­nis­ta ja säh­köi­sen tie­don­vä­li­tyk­sen mu­ka­naan tuo­mis­ta ne­ga­tii­vi­sis­ta lie­veil­mi­öis­tä.

Uu­dis­tuk­sia tu­lee uu­dis­tus­ten pe­rään sel­lai­sel­la vauh­dil­la, et­tei pal­ve­lu­jen käyt­tä­jä kyy­dis­sä pysy. Tämä nä­kyy eten­kin pank­ki- ja va­kuu­tus­sek­to­ril­la, mut­ta myös mo­nis­sa jul­kis­hal­lin­non pal­ve­luis­sa, jot­ka ai­kai­sem­min on to­tut­tu saa­maan vä­häl­lä vai­val­la omal­ta paik­ka­kun­nal­ta.

Pi­täi­si muis­taa, et­tä lä­hes­kään kai­kil­la ei ole net­tiyh­teyk­siä ja vaik­ka ne oli­si­vat­kin, ei uu­sien asi­oi­den omak­su­mi­nen ai­na niin help­poa ole.

– Mik­si van­hat toi­mi­vat sys­tee­mit pi­tää ro­mut­taa? Mik­si kan­sa­lai­set ja pal­ve­lut pi­tää vie­raan­nut­taa toi­sis­taan ja ih­mi­sel­le tär­keä kas­vok­kain ta­pah­tu­va so­si­aa­li­nen kans­sa­käy­mi­nen lo­pet­taa?

– Ei­kö vauh­tia voi­si hie­man hil­jen­tää, et­tä kaik­ki kan­sa­lai­set py­syi­si­vät ke­hi­tyk­sen kel­kas­sa mu­ka­na ja sai­si­vat tar­vit­se­man­sa pal­ve­lut en­ti­sai­ko­jen ta­paan vai­vat­to­mas­ti?

– Ja mah­taa­ko tuo jat­ku­va pal­ve­lu­jen säh­köis­tä­mi­nen ol­la työl­li­syy­den hoi­don kan­nal­ta­kaan jär­ke­vä toi­men­pi­de, hän poh­dis­ke­lee.