RÄÄK­KY­LÄ/HEL­SIN­KI

Miik­ka Ki­vi­nen

Rääk­ky­lä­läis­läh­töi­sel­le va­lo­ku­vaa­jal­le ja muo­toi­li­jal­le Vil­le Leh­vo­sel­le Rääk­ky­lä on ra­kas paik­ka. Lap­suu­ten­sa hän viet­ti Ora­vi­sa­los­sa, lä­hel­lä los­sia.

– Vesi on ol­lut mi­nul­le tosi tär­keä ele­ment­ti lap­suu­des­ta as­ti. Saa­ris­to­luon­to ja ran­nat on it­sel­le­ni sel­ke­äs­ti tär­ke­äm­pi kuin vaik­ka met­sä­luon­to, ui­mis­ta har­ras­ta­va Leh­vo­nen sa­noo.

Oman taus­tan ja juu­rien li­säk­si paik­ka­kun­taan kiin­nit­tää myös Ha­ko­nie­mi – Luo­va tila -ni­mel­lä tun­net­tu re­si­dens­si, jota Leh­vo­nen pyö­rit­tää.

– Tyk­kään it­se­kin käy­dä siel­lä, se on sa­mal­la työ- ja va­paa-ajan reis­su, Hel­sin­gis­sä asu­va Leh­vo­nen sa­noo pu­he­li­mes­sa.

Rääk­ky­läs­sä hän saat­taa ol­la kuu­kau­den­kin yh­teen me­noon.

– Esi­mer­kik­si ko­ro­na-ai­kaan jäin työs­ken­te­le­mään Rääk­ky­lään.

Etä­nä Leh­vo­nen pys­tyy te­ke­mään esi­mer­kik­si di­gi­mark­ki­noin­tia, muo­toi­lua sekä graa­fis­ta suun­nit­te­lua.

– Va­lo­ku­vaus on ai­noa töis­tä­ni, joka useim­mi­ten si­too mi­nut jo­hon­kin tiet­tyyn paik­kaan.

Leh­vo­nen to­te­aa­kin, et­tä ko­ro­nan myö­tä yleis­ty­nyt mo­ni­paik­kai­suus ei ole hä­nel­le mi­kään uu­si jut­tu. Se on ol­lut osa Leh­vo­sen ar­kea koh­ta 10 vuot­ta.

– Mun ei ole tar­vin­nut va­li­ta maa­seu­dun rau­han tai suur­kau­pun­gin kult­tuu­ri­tar­jon­nan vä­lil­tä. Tyk­kään sii­tä, et­tä ym­pä­ril­lä on elä­mää, mut­ta tar­vit­sen sen vas­ta­pai­nok­si luon­non­rau­haa ja yk­sin ole­mis­ta. Ja si­tä­hän se Rääk­ky­län saa­ris­to on tar­jon­nut. Kii­reen tun­tu las­kee heti, kun pää­see Sai­maan ran­noil­le, Leh­vo­nen sa­noo.

Pal­kit­tu­ja te­ok­sia

Rääk­ky­län saa­ris­to­luon­to ja kar­ja­lai­nen pe­rin­ne ovat ins­pi­raa­ti­on läh­de Leh­vo­sen luo­vas­sa työs­sä. Niis­tä ovat am­men­ta­neet esi­mer­kik­si Leh­vo­sen pal­ki­tut te­ok­set, ku­ten Raa­nu-ko­ru­sar­ja, joka sai in­noi­tuk­sen­sa hä­nen iso­äi­tin­sä kar­ja­lai­sis­ta kir­jon­ta­ku­vi­ois­ta.

– Iso­van­hem­pien te­ke­mät kä­si­työt ins­pi­roi­vat. Mei­dän lap­suu­den ko­dis­sam­me nä­kyy tosi pal­jon hei­dän te­ke­mi­ään töi­tä ja yli­pään­sä kä­den jäl­keä.

Syk­syl­lä Maa­kun­nan ke­hit­tä­jä -pal­kin­non suun­nit­te­lu­kil­pai­lun voit­ta­nut Luo­to-pal­kin­to­veis­tos on puo­les­taan saa­nut vai­kut­tei­ta Poh­joi­sen Sai­maan luon­nos­ta. Leh­vo­nen ker­too, et­tä la­sis­ta ja ki­ves­tä val­mis­te­tus­sa te­ok­ses­sa kivi ikään kuin nou­see sy­vyyk­sis­tä koh­ti va­loa ja ve­den­pin­taa.

– Sai­maal­la on ve­den­pin­ta las­ke­nut, ja siel­tä nou­see esiin sel­lais­ta, mitä ei ole ai­em­min näh­ty­kään, ku­ten ki­viä ja kal­li­oi­ta, Leh­vo­nen taus­toit­taa.

Leh­vo­nen sa­noo, et­tä kil­pai­lun voit­ta­mi­nen mer­kit­see hä­nel­le to­del­la pal­jon. Hä­nel­le oli am­ma­til­li­ses­ti tär­ke­ää, et­tä pal­kin­to tuli ni­me­no­maan muo­toi­lul­li­sel­la työl­lä.

– Olen ol­lut ke­ra­mii­kan kans­sa pal­jon te­ke­mi­sis­sä. Kivi ja lasi ovat mi­nul­le ma­te­ri­aa­lei­na uu­dem­pia. Sain haas­taa it­se­ä­ni hy­väl­lä ta­val­la.

Re­si­dens­si myös mat­kai­lu­käy­tös­sä

Ha­ko­nie­men re­si­dens­sin yrit­tä­jä­nä Leh­vo­nen on toi­mi­nut vuo­des­ta 2019. Van­han maa­ti­lan Sai­maan ran­nal­la omis­taa hä­nen isän­sä.

Ti­lal­la asui ai­koi­naan rääk­ky­lä­läi­nen tai­de­maa­la­ri Jor­ma Pa­ja­ri­nen, jon­ka työs­ken­te­ly­ti­la ja gal­le­ria si­jait­si van­has­sa na­ve­tas­sa. Re­si­dens­sin pe­rus­ta­mi­nen tun­tui Leh­vo­ses­ta luon­te­val­ta, kos­ka puit­teet tai­teel­li­seen työs­ken­te­lyyn oli­vat jo ole­mas­sa.

– Siel­lä nä­kyi­vät maa­lin­rois­keet lat­ti­as­sa, joka ker­too va­lol­li­ses­ti par­haim­man pai­kan tai­de­maa­laa­mi­seen, Leh­vo­nen sa­noo Pa­ja­ri­sen na­ve­tas­sa si­jait­se­vaan atel­jee­hen vii­ta­ten.

Kan­sain­vä­li­sen tai­de­re­si­dens­sin asi­ak­kais­ta 90 pro­sent­tia tu­lee ul­ko­mail­ta. Kaik­ki ei­vät ole ku­va­tai­tei­li­joi­ta, vaan jou­kos­sa on li­säk­si esi­mer­kik­si kir­jai­li­joi­ta, tut­ki­joi­ta tai vaik­ka­pa mai­no­sa­lal­la työs­ken­te­le­viä.

Ha­ko­nie­meä voi va­ra­ta mat­kai­lu­käyt­töön ke­säl­lä ja tal­vi­ai­kaan. Leh­vo­sen mu­kaan ei kui­ten­kaan oli­si maa­il­man­lop­pu, mi­kä­li esi­mer­kik­si jou­lu jäi­si va­raa­mat­ta.

– Sil­loin pää­si­sin naut­ti­maan ai­dos­ta maa­lais­jou­lus­ta. Tal­vel­la pa­ras­ta on avan­tou­in­ti, jääl­lä teh­dyt kä­ve­ly­ret­ket sekä lä­hi­saar­ten rau­hal­li­nen tut­kis­ke­lu.