Aleksis Kiven Seitsemästä veljeksestä tutussa kohtauksessa pojat tankkaavat lukkarin koulussa aakkosia. Sanat alkavat hahmottua pikkuhiljaa, ja se on suuri askel yhteiskunnan hyväksyntään. Enää ei uhkaa jalkapuu - ja naimakauppojakin voi alkaa suunnitella.
Lukutaidon määritelmä on muuttunut huimasti Aleksis Kiven ajoista. Nykyään kriteerinä ei ole pelkkä ääneen lukeminen, vaan tärkeää on tekstin sisällön ymmärtäminen, siitä tehtävät ennakoinnit ja päätelmät.
Nyt puhutaankin monilukutaidosta, jolla tarkoitetaan erilaisten tekstien sujuvaa lukemista, ymmärtämistä ja tulkintaa sekä tekstien tuottamista ja arvottamista. Monimuotoiset tekstit voivat olla kirjoitettuja tai puhuttuja, sisältää graafeja, merkkejä, kuvaa ja ääntä. Ne ovat älylaitteiden ja nopean tiedonsiirron vuoksi myös jatkuvasti saatavilla.
Tekoälylukutaito on myös osa monilukutaitoa. Tekoälyllä tuotetut tekstit, kuvat ja videot pitää osata tunnistaa ja tekstien sisältöä pitää verrata luotettaviin lähteisiin. Myös tekoälyn järkevä käyttäminen omien tekstien tuottamisessa on osa monilukutaitoa.
Opetushallitus on yhdessä Lukuliike-työryhmän kanssa laatinut kansallisen lukutaitostrategian. Se korostaa lasten ja nuorten lukutaidon edistämiseksi tehtävää työtä, mutta luo uusia avauksia myös aikuisten lukutaidon edistämiseen. Lukutaitostrategian tavoite on, että Suomi on maailman monilukutaitoisin maa vuonna 2030.
Lukutaito on nyt nostettu tikun nokkaan näkyville. Lukumaratonit televisiossa saavat lukijoikseen merkkihenkilöitä tasavallan presidentistä lähtien. Ne myös keräävät ennätysyleisön. Tärkeintä on kuitenkin paikallistasolla tehtävä työ. Kouluissa monilukutaito on ollut osa opetussuunnitelmaa jo pitkään. Erilaiset toimijat tarjoavat digitaitojen ohjausta kaiken ikäisille, mutta enempäänkin olisi tarvetta.
Monilukutaidon kehittyminen kuitenkin edellyttää, että lukija on aktiivinen toimija, ei passiivinen vastaanottaja. Pitää olla sitkeä niin kuin klassikkoteoksen veljekset, eli tarttua tekstiin aina uudelleen, jos merkitys ja sisältö ei heti ensivilkaisulla aukea.
Mirja Hurskainen