Muu­tet­tu­a­ni ny­kyi­seen ko­ti­kau­pun­kii­ni Ete­lä-Suo­mes­sa ti­la­sin it­sel­le­ni tä­kä­läi­sen kau­pun­ki­leh­den di­gi­ver­si­on. Pää­tök­sen taus­tal­la oli halu tu­tus­tua uu­teen asui­nym­pä­ris­töö­ni ja sen il­mi­öi­hin sekä saa­da tie­toa tääl­lä asu­vis­ta kiin­nos­ta­vis­ta ih­mi­sis­tä.

Mi­nul­le kau­pun­ki­leh­ti on luon­te­va tapa saa­da tie­toa esi­mer­kik­si kun­nan pää­tök­sen­te­os­ta, kes­kei­sis­tä kes­kus­te­lu­nai­heis­ta, pal­ve­luis­ta, eri asui­na­lu­eis­ta tai vaik­ka­pa ra­ken­ta­mi­ses­ta. En juu­ri käy­tä so­si­aa­lis­ta me­di­aa ei­vät­kä esi­mer­kik­si kun­nan vi­ral­li­set net­ti­si­vut ole paik­ka, jos­ta en­sim­mäi­sek­si et­si­sin uu­ti­sia. Pai­kal­lis­jour­na­lis­mi nos­taa esiin myös ai­hei­ta ja nä­kö­kul­mia, joi­ta en it­se tu­li­si edes aja­tel­leek­si.

Joi­tain vuo­sia sit­ten en osan­nut kai­va­ta pai­kal­lis- ja kau­pun­ki­leh­tien tar­jo­a­maa lä­hi­jour­na­lis­mia. Luin etu­pääs­sä val­ta­kun­nan suu­rim­pia leh­tiä, uu­tis­si­vus­to­ja ja sil­loin täl­löin maa­kun­ta­leh­tiä. Lä­hi­kau­pan stän­dis­tä sa­tun­nai­ses­ti mu­kaan otet­tu kau­pun­ki­leh­ti tai ko­tiin ja­et­tu il­mais­ja­ke­lu­leh­ti tyy­dyt­ti­vät pai­kal­li­suu­ti­soin­nin tar­pee­ni.

Us­kon, et­tä ny­kyi­sen tie­don­ha­lu­ni taus­tal­la on ai­em­paa suu­rem­pi tar­ve kiin­nit­tyä jo­hon­kin paik­kaan, ja näin per­heel­li­se­nä oman kun­nan suun­ta ja tu­le­vai­suus kiin­nos­ta­vat enem­män kuin ai­kai­sem­min.

Myös ny­kyi­nen, ka­oot­ti­sel­ta tun­tu­va maa­il­man­ti­lan­ne on saa­nut ai­kaan sen, et­tä ha­lu­an lu­kea in­hi­mil­li­sen mit­ta­kaa­van jut­tu­ja omas­ta ym­pä­ris­tös­tä­ni. Pai­kal­lis­jour­na­lis­mil­la on­kin mah­dol­li­suus pu­reu­tua ai­hei­siin tai il­mi­öi­hin, joi­ta isom­mat me­di­at ei­vät löy­dä tai joi­hin ne ei­vät ym­mär­rä tai ha­lua tart­tua. Mo­nen pai­kal­lis­me­di­an ar­voa li­sää­vät niis­sä jul­kais­tut hy­vän mie­len ju­tut, joil­le on eh­dot­to­mas­ti paik­kan­sa eten­kin ny­kyi­sen uu­tis­to­del­li­suu­den kes­kel­lä.

Pai­kal­lis­leh­dil­le on jos­kus nau­res­kel­tu nii­den uu­tis­ten ”pie­nuu­den” ta­kia. Minä nä­ki­sin myös tä­män vah­vuu­te­na: nä­en­näi­ses­ti pie­nen asi­an taus­tal­ta saat­taa löy­tyä suu­ri ta­ri­na, joka voi osoit­tau­tua myös lu­ki­jal­le hy­vin mer­ki­tyk­sel­li­sek­si.

Yh­tei­söl­li­syy­des­tä on tul­lut lä­hes joka paik­kaan tun­ke­va muo­ti­sa­na, mut­ta kyl­lä lä­hi­jour­na­lis­mi on li­sän­nyt ai­na­kin mi­nun ym­mär­rys­tä­ni pai­kal­li­sis­ta asi­ois­ta ja saa­nut tie­toi­sek­si kes­kus­te­luis­ta ja il­mi­öis­tä, jois­ta oli­sin muu­ten saat­ta­nut jää­dä ul­ko­puo­li­sek­si vaik­ka­pa tääl­lä uu­des­sa ko­ti­kau­pun­gis­sa­ni. Lä­hi­jour­na­lis­mi tar­jo­aa nä­kö­kul­mia ja läh­tö­koh­tia omaan ajat­te­luun var­sin­kin kal­tai­sel­le­ni muu­al­ta tul­leel­le, jol­la ei vie­lä ole ver­kos­to­ja ei­kä laa­jaa tut­ta­va­pii­riä. Lä­hi­jour­na­lis­mi kut­suu mu­kaan kes­kus­te­luun.

Miik­ka Ki­vi­nen