En­si vii­kol­la al­kaa jo elo­kuu. Kesä al­kaa kään­tyä syk­syk­si, kou­lut al­ka­vat ja ih­mi­set pa­laa­vat nor­maa­liin elä­män­ryt­miin ke­sä­lo­mien jäl­keen. Ar­ki al­kaa jäl­leen pyö­riä ta­val­li­ses­ti. Moni pa­laa ke­sä­tau­ol­la ol­lei­den har­ras­tus­ten pa­riin.

Ke­sän kuu­mien ke­lien jäl­keen on iha­naa, kun ul­ko-oven ava­tes­sa vas­tas­sa on vii­leä syy­sil­ma. Syk­syn tuok­su, kau­niit vä­rit ja kuu­laat ke­lit ovat syk­syn par­hai­ta jut­tu­ja. Syys­sa­tei­den jäl­keen on vuo­den par­haat lenk­kei­ly­säät.

Syk­syl­lä ei tar­vit­se huo­leh­tia ke­sän rie­sois­ta. Syk­syl­lä iho ei pala au­rin­gos­sa, iti­kat ei­vät syö jal­ko­ja ve­ril­le, hiki ei valu no­ro­na, ei­vät­kä kyy­käär­meet le­kot­te­le au­rin­gos­sa pit­kin tei­tä. Ulos voi men­nä huo­let­to­mam­min.

Ke­säs­sä­kin on hy­vät puo­len­sa. Tal­vel­la usein ih­met­te­lin, mi­ten hil­jai­sia Ki­teen ruo­ka­kau­pat ovat ai­na­kin päi­vä­ai­kaan. Ke­säl­lä ti­lan­ne on ol­lut ai­van päin­vas­tai­nen. Mök­ki­läis­ten ja ke­sä­a­suk­kai­den mää­rä on var­mas­ti mo­nin­ker­tais­ta­nut ruo­ka­kaup­po­jen asi­a­kas­vir­ran mää­rän. Täs­tä voi pää­tel­lä, et­tä mök­ki­läi­set elä­vöit­tä­vät use­an kau­pun­gin ja kun­nan elä­mää ke­säi­sin. Kesä on mo­nel­le vuo­den pa­ras­ta ai­kaa, jo­ten moni ha­lu­aa ot­taa sii­tä kai­ken ilon ir­ti mök­kei­le­mäl­lä ja reis­saa­mal­la.

Vuo­de­na­jat ja­ka­vat mie­li­pi­tei­tä. Joku ha­lu­aa tal­vek­si ete­lään, toi­nen La­pin tun­tu­riin. Osa ei voi sie­tää syk­syn pi­meyt­tä, osa ra­kas­taa sitä. Jot­kut suun­taa­vat ke­sä­päi­vi­nä ran­ta­päi­vän viet­toon, jot­kut taas odot­ta­vat avan­tou­in­ti­kau­den al­kua. Fak­ta on kui­ten­kin se, et­tä vaih­tu­vat vuo­de­na­jat ovat rik­kaus. Jo­kai­sel­la meis­tä on niis­tä omat suo­sik­kin­sa ja niis­sä kai­kis­sa on jo­tain hy­vää.

Syk­sy saa­puu pian, mut­ta nau­ti­taan nyt vie­lä hei­nä­kuun ke­sä­päi­vis­tä.

Lin­da In­ki­nen