Ki­teen kir­jas­tos­sa on tal­ven mit­taan ol­lut pois­to­myyn­nis­sä LP-le­vy­jä hy­vin edul­li­seen hin­taan. Olen yrit­tä­nyt hil­li­tä it­se­ä­ni en­kä ole kan­ta­nut ko­tiin jo­kais­ta kiin­nos­ta­vaa le­vyä. Täs­tä huo­li­mat­ta muu­ta­man kuu­kau­den ai­ka­na ko­ko­el­mii­ni on tul­lut muun mu­as­sa in­ti­a­lai­sia ra­go­ja, El­la Fitz­ge­ral­din lau­la­maa jaz­zia, Si­be­liuk­sen kaik­ki sin­fo­ni­at, Bac­hin Mat­teus-pas­sio, Ar­vo Pär­tiä ja Puc­ci­nin Tos­ca so­lis­ti­naan Ma­ria Cal­las. Ai­no­a­na var­si­nai­sen rock­mu­sii­kin edus­ta­ja­na mu­ka­na on Bob Dy­la­nin Pla­net Wa­ves -LP. Hu­ti­os­tok­sia tuli oi­ke­as­taan vain kak­si: ete­lä­a­me­rik­ka­lai­nen hui­lu­mu­siik­ki ja ha­vai­ji­lai­nen ki­ta­ra ei­vät ol­leet eri­tyi­ses­ti mie­lee­ni.