Jään kiin­ni it­sel­le­ni jäl­leen ker­ran sii­tä, et­tä ka­ve­rei­den kans­sa il­lal­lis­ta­mi­sen jäl­keen kä­ve­len ko­tiin kier­to­tie­tä. Vain sik­si, et­tä si­ten saan ke­rät­tyä it­sel­le­ni kym­me­nen pis­tet­tä li­sää kil­pai­luun. Kil­pai­luun,

jos­sa vie­rai­le­mal­la eri luon­to- ja ul­koi­lu­koh­teis­sa voi ke­rä­tä it­sel­leen pis­tei­tä ai­na kym­me­nes­tä kah­teen­sa­taan pis­tee­seen as­ti. Kuin­ka pal­jon pis­tei­tä koh­tees­ta saa, riip­puu sii­tä, kuin­ka han­ka­las­ti saa­vu­tet­ta­vis­sa koh­de on. Eli täy­tyy­kö ras­til­le pääs­täk­seen kii­ve­tä pal­jon nou­su­met­re­jä tai esi­mer­kik­si liik­kua usei­ta ki­lo­met­re­jä pol­ku­ja pit­kin.

Ky­sei­seen kil­pai­luun osal­lis­tun ke­sä­työ­ni työ­nan­ta­jan kan­nus­ta­ma­na. Mi­nul­le kil­pai­lu­hen­ki­se­nä ih­mi­se­nä tämä tar­koit­taa, et­tä alan suun­nit­te­le­maan va­paa­päi­vi­ä­ni niin, et­tä voin juos­ta, pa­ti­koi­da tai pyö­räil­lä koh­tei­siin, jois­ta saa enem­män pis­tei­tä.

Ja tot­ta kai sa­lil­le tai kaup­paan men­nes­sä­ni kä­ve­len tai pyö­räi­len ai­na lä­hei­sim­män ras­ti­pis­teen kaut­ta. Ras­ti­pis­tees­tä pis­tei­tä saa vain ker­ran 12 tun­nin ai­ka­na, jo­ten ai­van tol­kut­to­mas­ti en voi lä­him­mäl­tä ras­til­ta pis­tei­tä saa­da. Tar­kal­la suun­nit­te­lul­la pis­tei­den saan­nin voi kui­ten­kin mak­si­moi­da.

Ke­sän lo­pus­sa työn­te­ki­jöi­den kes­kuu­des­ta pal­ki­taan useim­mis­sa eri koh­teis­sa vie­rail­lut, sekä eni­ten pis­tei­tä ke­rän­nyt työn­te­ki­jä. Kil­pai­lun avul­la työn­te­ki­jöi­tä kan­nus­te­taan tut­ki­maan lä­hi­a­lu­een eri luon­to­koh­tei­ta sekä sen lo­mas­sa liik­ku­maan.

Vaik­ka kil­pai­lu on ol­lut käyn­nis­sä vain nel­jä päi­vää, olen jo eh­ti­nyt tu­tus­tu­maan paik­koi­hin, jois­sa en ole ai­em­min aja­tel­lut­kaan vie­rai­le­va­ni. Kil­pai­lus­sa mu­ka­na ole­vien ras­tien met­säs­tyk­sen lo­mas­sa olen löy­tä­nyt it­sel­le­ni täy­sin uu­sia ret­kei­ly- ja ul­koi­lu­reit­te­jä.

Kil­pai­lu ei var­mas­ti­kaan toi­mi­si niin hy­vin, jos se ei toi­mi­si pu­he­li­meen la­dat­ta­van so­vel­luk­sen kaut­ta. So­vel­luk­ses­sa ras­tien si­jain­tien ja log­gaa­mi­sen li­säk­si pää­see nä­ke­mään myös, kuin­ka pal­jon muil­la kil­pai­luun osal­lis­tu­vil­la työ­ka­ve­reil­la on pis­tei­tä, sekä li­sää­mään ku­via ja ker­to­muk­sia omil­ta ret­kil­tä.

En oli­si us­ko­nut, et­tä vie­lä näin ai­kui­se­na tör­mään sa­maan ti­lan­tee­seen kuin lap­suu­des­sa­ni Nuo­ren Suo­men Lii­kun­ta­seik­kai­luun osal­lis­tu­es­sa: Ke­rään pis­tei­tä liik­ku­mi­ses­ta. Nyt ke­rää­mil­lä­ni pis­teil­lä ei vain siir­ry­tä eteen­päin maa­il­man­kar­tal­la. Mut­ta ei pis­tei­tä var­ten tar­vit­se myös­kään luo­da lun­ta tai sii­vo­ta omaa huo­net­taan.

Voin ai­na­kin tur­val­li­sin mie­lin to­de­ta, et­tei kil­pai­lu­hen­ki­syy­te­ni ole ka­don­nut mi­hin­kään pa­rin­kym­me­nen vuo­den ai­ka­na. Ja et­tä nyt ym­mär­rän pa­rem­min, mik­si ge­o­kät­köi­ly vie toi­set men­nes­sään.

Roo­sa Sal­li­nen