Veijo Hurskainen
”Ei tuomitse se, joka ymmärtää. Mut laulukin syömiä selittää ja ihmiset toistansa lähemmäs vie. Sen kautta käy Jumalan tie."
Eino Leino
Kiteen kamarikonserttien vuotuinen sarja käynnistyi vuonna 2012. Havolassa, Hyypiinjärven ja Kiteenjärven kannaksella, konsertit saivat alkunsa Hakulisten perheen yhteisestä musisoinnista. Perheyhteys on säilynyt. Viitisentoista vuotta kesäisin Pajarinmäen kupeessa on soinut ylentävä ja nautinnollinen musiikki.
Esitykset ovat olleet juuri sellaiset kuin niitä aluksi esitettiin yhteen kuuluneeseen lähipiiriin. Nyt konserttiin on tultu eri puolilta maata – jopa ulkomailta saakka.
Kamari tulee kreikan kielen sanasta kamára – holvattu huone. Musiké tékhne tarkoitti antiikissa ”muusain taidetta”, eli sävelten lisäksi runoutta ja tanssia.
Veijo Hurskainen
Monet filosofit ovat pitäneet musiikkia erityisenä taiteena. Platonin mielestä musiikki kuvaa ihmisen luonnetta. Oikeanlainen musiikki kasvattaa hyveeseen. Antiikin hyveethän olivat hyvyys, kauneus ja totuus. Aristoteleen mielestä musiikilla on terapeuttinen vaikutus. Susanne Langer ajatteli, että musiikki on ”tunteen logiikkaa”. Se ei kerro tunteista, vaan antaa niille muodon. Vladimir Jankévitch kirjoitti, että musiikissa on jotakin, mitä ei voi koskaan selittää toisin. Musiikki ylittää ”käsityksen kielen”.
Monet näkemykset kiteytyvät ilmaisuun: ”Kuvataiteissa symboli osoittaa kohti näkyvää – musiikissa näkymätön alkaa soida”.
Giuseppe Verdin Nabuccossa ”Va, Pensiere” – orjien kuoro – tekee juutalaisten orjuuden kuvauksesta universaalin. Siksi se koskettaa syvällisesti kuulijaa. Ihmisen eksistentaali tilanne saa muodon.
Musiikki muistuttaa enemmän ikkunaa kuin peiliä. Se heijastaa aina joitain sisimmästämme. Samalla se avaa näkymän kohti jotain, mikä ylittää meidät – transdenttisuus. Kristillisessä mystiikassa (myös muissa uskonnoissa) on pyhyyttä kuvattu ystävänä, joka on läsnä, mutta saavuttamattomissa. (Vrt. Kaija Saariahon ooppera: Kaukainen ystävä)
Musiikki on aina aikojen alusta ollut kokoava voima: yhteiset riitit, rituaalit, siirtymät tilasta toiseen, ilon ja surun hetket, jne. Viron laulujuhlat pitivät koossa kokonaisen kansan. Vaikka miehittäjät tuhosivat rovioittain kirjoja ja, vaikka älymystöä ja kulttuuriväkeä vietiin Siperiaan kansan identiteetti ei sortunut.
Veijo Hurskainen
Kamarimusiikki eriytyi omaksi taiteenlajikseen 1700-luvulla. Kamarimusiikki on rajattu intiimi tapahtuma. Kohtaaminen on aina keskiössä. Jousikvartetossa kukin kuuntelee toista. Jokainen sointu on itsenäinen ja samalla riippuvainen toisista. Tämä ei riitä. Soittajat ovat yhteydessä kuuntelijoiden kanssa. Ja päinvastoin. Vain todellinen totuus mahdollistaa vuorovaikutuksen ilman jyrkkiä rajoja tai rajatonta kaaosta. Antiikin tarkoittama totuus on yhteisenä kokemuksena läsnä. Näin jokainen konsertti on ainutkertainen tapahtuma, koskettava ja jättää jäljen muistiin.
Kamarimusiikki ei ole universaalin kokemuksen, esim. oopperan, vastakohta. Se on sen tiivistetyin muoto. Universaalius ei ilmene suuressa joukossa. Se ilmenee keskinäisessä yhteydessä hiljaisuudessa, yhteisessä hengityksessä. Yleensä kamarimusiikkia pidetään kaikkein vaativimpana ja samalla inhimillisimpänä musiikin muotona.
Veijo Hurskainen
Tämän vuoden konsertteja oli kaksi kesäkuussa. Konserttien juontajana toimi Hanna-Leena Savolainen. Hanna-Leena oli valmistunut äskettäin psyykkiseksi valmentajaksi. Ohjelman syvätason viesti kuvannee hyvin tätä. Musiikissa menimme syvälle itseemme, mutta loppuhuipennuksessa Merikannon valssi antoi tilan ja tien paluuseen tähän hetkeen. Konsertissa Hanna-Leena soitti Havolan flyygeliä antaumuksella ja kauniisti. Hanna-Leena toimii pianonsoiton opettajana Tampereella.
Johannes Hakulisen viulu oli L.Bisiach/CB Guadagnini, jossa osia vuosilta 1750 -1930. Virtuaalimainen Solveigin laulu oli jokaista kielen näppäystä myöten täydellinen ja puhdas. Solveigin laulussa Peer Gynt saa anteeksi puolisoltaan harharetket ja petoksen. Johanneksen esitys on armollisempi kuin yleensä.
Veijo Hurskainen
Lauri Savolaisen instrumenttina oli alttoviulu. Hän on toiminut Tampere Filharmonian alttoviulun soittajana kymmenen vuotta. Nyt hän on valmistumassa diplomi-insinööriksi. Toivottavasti viulu ei jää seinälle.
Hannu-Heikki tunnetaan nyt Kiteellä mieskuoron johtajana sekä kanttori-urkurina Kiteen kirkossa. Hänen laulunsa: ”Suomalainen vieraanvara”, joka on Ilkka Kuusiston säveltämä oli jopa teatterimainen ja oopperaesitys (mikä muisti, missä iässä!).
Konsertti alkoi Max Bruchin kaksoiskonsertolla, e-molli. Se loi suhteen soittajien ja konserttiyleisön välille.
Konsertin huipennus tuntui ennen taukoa tulleen liian aikaisin Solveigin laulussa. Näin kuitenkaan ei ollut. Claude Debussyn Haaveilu, Gabriel Faurén Unen jälkeen sekä J.S. Bachin Ave Maria veivät kuulijat aina syvemmälle omaan mieleen. Unen jälkeen haaveet ja valveilla vain muisto valosta, johon rakastettu ohjaa. Ja sitten uni katkeaa.
Bachin / Gounodin Ave Marian latinankielinen teksti päättyy: ”Santa Maria, Mater Dei, ora pro nobis peccatorius nunc et in hora mortis nostrae”. Soittajien harmoninen esitys antoi toivoa ja lämpöä.
Kaiken kaikkiaan taitavasti soitettu ja antaumuksella laulettu musiikki antoi tilaa kunkin mukana olleen omaan sisäiseen hiljaisuuteen – itsensä kuulemiseen musiikin avulla.
Veijo Hurskainen
Ennen loppuhuipennusta kuulimme J.W.Goethen runoon ”Erlkönig” tekemän Franz Schubertin sävellyksen. Schubert sävelsi sen 18-vuotiaana. Johannes ja Lauri soittivat teoksen kahdestaan viuluilla. Lauri Savolainen loihti alttoviululla taukoamattoman kolmisoinnun kuin hevosen laukka. Tämä vaati erityistä osaamista, koska yleensä vaikutelma saadaan aikaan pianolla. Sitten pysähdys: …in seinen Armen das Kind war tot”. Kuulijat olivat nyt syvällä itsessä.
Psykologinen päätös konsertille oli kuin terapiaistunto. Oskar Merikannon Kesäillan valssi oli paluu tähän hetkeen syvältä omasta maailmasta. Yksinlaulu, kuoro ja soitinten erilaiset sävyt ”räjäyttivät” yleisön. Aluksi lyhyt hiljaisuus, sitten hienoisia taputuksia, sen jälkeen hitaasti seisaalleen noussut kuulijakunta – miltei loppumattomat taputukset ja bravohuudot.
Kiteeläisten soisi olevan ylpeitä alueen kulttuuritarjonnasta. Se kantaa toivottavasti tulevaisuudessakin.
Runon ja Suven päivänä
Veijo Hurskainen, Tuusula
Kuvat:
Hanna-Leena, Johannes ja Lauri konsertissa 2026
Hannu-Heikki ja Mariia Bertus konsertissa 2018
Ilpo Laspas konsertissa 2017
Mark Reding ja Eri Ikeda Reding konsertissa 2017