JavaScript is disabled in your web browser or browser is too old to support JavaScript. Today almost all web pages contain JavaScript, a scripting programming language that runs on visitor's web browser. It makes web pages functional for specific purposes and if disabled for some reason, the content or the functionality of the web page can be limited or unavailable.
Etualalla Sasu Paakkunainen ja taustalla kokousväkeä Kiteenhovissa.

Etualalla Sasu Paakkunainen ja taustalla kokousväkeä Kiteenhovissa.

Arja Paakkunainen

Mielipiteet
31.10.2025 8.37

Sukukokouksen tunnelmia Kiteeltä

Lau­an­tai aa­mu 5.7. val­ke­ni au­rin­koi­se­na, mut­ta tuu­li­se­na ja vii­le­ä­nä. Yö­vyt­ty­ä­ni Sa­von­lin­nas­sa, en­nen Pa­rik­ka­lan pai­kal­lis­ju­naan nou­se­mis­ta, lu­nas­tin va­raa­ma­ni kuk­ka­kim­pun lä­hei­ses­tä kuk­ka­kau­pas­ta. Kai­ken­va­ra-ih­mi­nen ei läh­de pik­ku­reis­sul­le­kaan tyh­jin kä­sin. Näh­ty­ään rep­pu­ni, kom­men­toi saat­ta­jak­si läh­te­nyt mie­he­ni: ”On­ko­han si­nul­la Ar­ja var­mas­ti tar­peek­si tuo­ta ta­va­raa?”

Osoit­tau­tui pian ole­van juu­ri täs­mä­mää­rä. Jo en­nen ase­ma­lai­tu­ril­le pää­syä sain kai­vel­la si­sä­ken­gik­si va­raa­ma­ni san­daa­lit, jot­ka on­nek­si so­pi­vat hy­vin rak­kaan su­ku­lai­se­ni Tar­jan jal­kaan. Hä­nen ken­kän­sä oli­vat sa­la­ka­va­las­ti kaap­pi­säi­ly­tyk­ses­sä pääs­seet ha­per­tu­maan. Poh­jis­ta nä­kyi ou­dos­ti ir­toi­le­van mus­tia mu­ru­sia. Kun ei pal­jas­jal­kai­se­na tar­vin­nut tai­val­taa, niin ei tämä epi­so­di tah­ti­am­me hai­tan­nut. Ken­gät vain su­jau­tet­tiin en­sin va­ra­kas­sii­ni, ja sii­tä myö­hem­min ros­kiin. Näin al­koi ai­nut­laa­tui­nen mat­kam­me, jos­ta ei pik­ku­kom­mel­luk­sia ja nau­rua puut­tu­nut. Ei myös­kään mui­ta su­ku­lai­sia, sil­lä oli­han mat­kam­me pää­tar­koi­tuk­se­na Paak­ku­nais­ten Su­ku­seu­ran ko­kous.

Tar­ja muis­te­li kau­an sit­ten käy­neen­sä ker­ran Ki­teel­lä, jos­kus nuo­ruu­des­saan. Minä – al­ku­jaan ke­sä­lah­te­lai­nen – mat­ka­sin paik­ka­kun­nal­le ihan en­sim­mäis­tä ker­taa, mikä edel­leen tun­tuu us­ko­mat­to­mal­ta. Olin kai ai­na hu­raut­ta­nut ohi, jon­ne­kin muu­al­le.

In­ter Ci­tyn kah­den hen­gen hy­tis­sä kö­röt­te­lim­me yh­den py­sä­kin vä­lin. Vel­je­ni Vesa ja vai­mon­sa Kat­ri tu­li­vat so­vi­tus­ti Ke­sä­lah­del­ta mei­dät poi­mi­maan. Ase­mal­la näim­me le­gen­daa­ri­sen Pave Mai­ja­sen muis­to­mer­kin, jo­ten vä­lie­ta­pis­sa­kin riit­ti ihan uut­ta näh­tä­vää. Ke­sä­lah­ti – Ki­tee vä­lil­lä vaih­doim­me tär­keim­mät ajan­koh­tai­set kuu­lu­mi­set au­tos­sa. Sil­mäi­lin läpi myös ko­kouk­sen esi­tys­lis­tan. Pe­ril­lä Ki­teen­ho­vis­sa mei­dät toi­vot­ti ys­tä­väl­li­ses­ti ter­ve­tul­leik­si hal­li­tuk­sen jä­se­net Si­nik­ka ja Hel­ke sekä pal­ve­lu­al­tis Ki­teen­ho­vin hen­ki­lö­kun­ta. Koti – Kar­ja­la leh­den ko­kou­sil­moi­tuk­sen myö­tä oli pai­kal­le jä­se­nis­tös­tä saa­tu noin kol­me­kym­men­tä hen­ki­löä.

Ti­lai­suu­den aluk­si tar­joil­tiin kah­vit ja vii­ne­rit. Kä­ve­lin roh­ke­as­ti pöy­tään, jos­sa näin is­tu­van su­vun nuo­ria mie­hiä. Esit­täy­dyin, ker­roin ol­lee­ni hal­li­tuk­ses­sa kuu­si vuot­ta, ja nyt ha­lu­kas an­ta­maan paik­ka­ni toi­sel­le. Roh­kai­sin nuor­ta su­ku­pol­vea tu­le­maan mu­kaan hal­li­tuk­seen. Kan­nat­ti! Ky­sei­ses­tä pöy­tä­seu­ru­ees­ta Sasu ja Vil­le Paak­ku­nai­nen ovat ny­kyi­ses­sä hal­li­tus­ko­koon­pa­nos­sa.

Pu­heen­joh­ta­ja­na toi­mi­neen Hel­ke Paak­ku­nai­sen joh­dol­la ko­kous ete­ni vai­he vai­heel­ta mal­lik­kaas­ti, ja hal­li­tus saa­tiin uu­dis­tu­maan kol­mel­la uu­del­la jä­se­nel­lä. Ko­kouk­sen jäl­keen koit­ti var­si­nai­nen ko­ho­koh­ta: Lei­la Luuk­kai­sen ja Pent­ti Oja­jär­ven esiin­ty­mi­nen – ihan huip­pua! Mikä iloi­nen jäl­leen­nä­ke­mi­nen, kun sain ta­va­ta pit­käs­tä ai­kaa lah­jak­kaan ala­kou­lu­ka­ve­ri­ni Lei­lan. Erää­seen lau­luun Lei­la ker­toi ide­an syn­ty­neen Vil­le Paa­kon­maan (= isä­ni Vil­jo Paak­ku­nai­sen) ai­koi­naan ku­vaa­mas­ta sa­teen odo­tuk­ses­ta. Su­kuun lin­kit­ty­vä tär­keä kap­pa­le oli myös Pen­tin esit­tä­mä ja hä­nen it­sen­sä sä­vel­tä­mä ”Il­lan maku” – ru­nos­ta teh­ty lau­lu. Mo­net muut voi­maut­ta­vat kap­pa­leet kuu­lui­vat duon esi­tyk­seen, jon­ka lo­puk­si ylei­sö­kin sai lau­laa tut­tua ”Hum­ma­ni hei”. Minä hoi­la­sin kor­va­ma­dok­si jää­nyt­tä sä­vel­mää mon­ta päi­vää jäl­ki­kä­teen.

Nämä yk­si­tyis­koh­dat jäi­vät eri­tyi­ses­ti mie­lee­ni. Tai­sin ol­la niin hal­ti­oi­tu­nut esi­tyk­ses­tä, et­tä kuk­ka­kimp­pu mei­na­si unoh­tua nö­köt­tä­mään is­tui­me­ni vie­reen. On­nek­si on nuo huo­leh­ti­vat su­ku­lai­set! Tar­ja muis­tut­ti, ja saim­me kut­sut­tua Lei­lan ja Pen­tin ta­kai­sin esiin­ty­mis­pai­kal­le. Näin saa­toin ojen­taa ku­kat heil­le, kii­tok­sek­si mu­sii­kis­ta.

Kunniajäsenet, serkukset, Pentti Paakkunainen ja Ritva Paakkunainen.

Kunniajäsenet, serkukset, Pentti Paakkunainen ja Ritva Paakkunainen.

Arja Paakkunainen

Suu­ren kii­tok­sen an­sait­se­vat Su­ku­seu­ran kun­ni­a­jä­se­nik­si ni­mi­te­tyt Rit­va ja Pent­ti Paak­ku­nai­nen. He ovat jak­sa­neet si­tou­tu­nees­ti teh­dä työ­tä Su­ku­seu­ran toi­min­nan eteen jo vuo­si­kym­me­nien ajan.

Kar­ja­lai­nen pi­to­pöy­tä an­ti­mi­neen oli run­sas ja her­kul­li­nen, kii­tos hen­ki­lö­kun­nan. Läm­pi­mien ruo­kien li­säk­si lemp­pa­rei­ta­ni oli­vat sa­vu­mui­kut sekä ko­ti­te­koi­set kar­ja­lan­pii­ra­kat. Nii­tä ke­huin sa­mal­la, kun Lei­lan kans­sa vaih­doim­me kuu­lu­mi­set ja aja­tuk­sia kir­joit­ta­mi­ses­ta. Lei­la ker­toi op­pi­neen­sa kir­joit­ta­mi­ses­ta ai­ka­naan Erk­ki Paak­ki­sel­ta. Lap­suu­des­ta­ni muis­tan Er­kin ja isä­ni ys­tä­vyy­den, sekä hei­dän lu­kui­sat kir­jal­li­suus­kes­kus­te­lun­sa.

Päi­vä su­ku­ko­kouk­ses­sa an­toi toi­voa ja us­koa toi­min­nan jat­ku­mi­seen. On hie­noa näh­dä uu­dis­tus­ta ja nuo­rem­man su­ku­pol­ven kiin­nos­tus­ta su­ku­juu­ris­taan. Ta­pah­tu­ma kaik­ki­neen oli niin mer­kit­tä­vä ja mie­leen­pai­nu­va, et­tä seu­raa­van ker­ran en ohi­ta mai­ni­o­ta kar­ja­lais­ta paik­ka­kun­taa. Ai­on mat­kus­taa uu­des­taan syn­nyin­seu­tu­ni mai­se­miin, ja ihan muu­ten vain Ki­teel­le.

Ar­ja Paak­ku­nai­nen

Lisää aiheesta

Kysely