EKL:n ka­ra­o­ke­mes­ta­ruu­det rat­kot­tiin 20.4.–21.4. Tuk­hol­maan suun­tau­tu­neel­la jä­sen­ris­tei­lyl­lä. Ki­teen Eläk­keen­saa­jien Sir­pa To­ro­pai­nen kruu­nat­tiin nais­ten­sar­jan voit­ta­jak­si. Al­ku­kier­rok­sel­la oli 18 osal­lis­tu­jaa, se­mi­fi­naa­lis­sa 10 ja fi­naa­lis­sa 6 osal­lis­tu­jaa.

Voit­toa juh­lis­tet­tiin Ki­teel­lä 24.4., kun Ki­teen Eläk­keen­saa­jien ka­ra­o­ke­ker­hos­sa vie­tet­tiin mi­ta­li­kah­vi­het­ki ja on­ni­tel­tiin Sir­paa mes­ta­ruu­den joh­dos­ta. Kaik­kien rie­muk­si hän esit­ti ti­lai­suu­den aluk­si yh­den kol­mes­ta kil­pai­lu­kap­pa­lees­ta.

Sirpa Toropainen ilahdutti karaokekerholaisia ja lauloi yhden kilpailukappaleistaan.

Otto Toropainen

Myös ris­tei­lyl­lä mu­ka­na ol­leet ker­ho­lai­set kan­nus­ti­vat Sir­paa pai­kan pääl­lä. He muis­te­li­vat ta­pah­tu­maa ja ku­va­si­vat het­keä iki­muis­toi­sek­si yh­tei­sek­si ko­ke­muk­sek­si. Ker­ho­lai­set ko­ki­vat voi­ton myös an­ta­van pi­ris­tys­tä har­ras­tuk­sel­leen. Sa­mal­la to­det­tiin koko yh­dis­tys­toi­min­nan kai­paa­van täl­lai­sia hie­no­ja het­kiä.

Sir­pal­le mu­siik­ki on ol­lut tär­ke­ää ai­na. Jo pik­ku­tyt­tö­nä hän lau­loi mui­den kuul­len, ja noin kah­den­kym­me­nen ikä­vuo­den tie­noil­la myös har­mo­ni­kan soit­to tuli tu­tuk­si har­mo­nik­ka­ker­hos­sa. Myö­hem­min soit­ta­mi­nen jäi, mut­ta lau­la­mi­nen on kul­ke­nut mu­ka­na.

Ka­ra­o­kea Sir­pa on har­ras­ta­nut noin vii­den vuo­den ajan sään­nöl­li­sem­min. Hän käy Ki­teen­ho­vis­sa ko­koon­tu­vas­sa ka­ra­o­ke­ker­hos­sa, joka ta­paa ker­ran kuu­kau­des­sa. Yh­des­sä lau­la­mi­nen on hä­nel­le mu­ka­va har­ras­tus ja sa­mal­la mah­dol­li­suus ke­hit­tyä. Ko­to­na hän har­joit­te­lee sään­nöl­li­ses­ti.

Kil­pai­luun osal­lis­tu­mi­nen sai al­kun­sa, kun Sir­pa huo­ma­si jä­sen­ris­tei­lyn yh­tey­des­sä jär­jes­tet­tä­vän ka­ra­o­ke­kil­pai­lun. Myös ka­ra­o­ke­ker­hos­sa asi­as­ta kes­kus­tel­tiin, ja lo­pul­ta po­ru­kal­la pää­tet­tiin läh­teä mu­kaan.

Karaokekilpailun voittajakolmikko.

Rauni Kinnunen

Kap­pa­leet hän va­lit­si niin, et­tä ne so­pi­vat hä­nen ää­nel­leen ja tun­tui­vat omil­ta. Kol­mea kil­pai­lu­kap­pa­let­ta hän har­joit­te­li ko­to­na use­am­man vii­kon ajan. Har­joit­te­lun ta­voit­tee­na oli, et­tä esi­tys su­juu var­mas­ti, kun la­val­le as­tuu.

Ris­tei­lyl­lä esiin­ty­mi­sel­le oli Sir­pan mu­kaan hie­not puit­teet: kaik­ki oli lai­tet­tu vii­mei­sen pääl­le, ylei­söä oli run­saas­ti ja ää­nen­tois­to toi­mi moit­teet­to­mas­ti. Esiin­ty­mi­nen tun­tui jän­nit­tä­väl­tä, mut­ta sa­mal­la poik­keuk­sel­li­sen hie­nol­ta ko­ke­muk­sel­ta.

Voi­ton suh­teen Sir­pa ker­too asen­noi­tu­neen­sa re­a­lis­ti­ses­ti. Lop­pu­tu­los­ta ei voi en­nak­koon tie­tää, jo­ten tär­kein­tä on yrit­tää par­haan­sa ja kat­soa, mi­ten käy. Voi­ton­het­ki jäi mie­leen on­nis­tu­mi­sen tun­tee­na – ja ko­ke­muk­se­na sii­tä, et­tä esi­tyk­sel­lä pys­tyy vä­lit­tä­mään ylei­söl­le lau­lun sa­no­man.

Sir­pa ai­koo jat­kaa lau­lu­har­ras­tus­taan ka­ra­o­ke­ker­hos­sa ja pi­tää ko­ti­har­joit­te­lun mu­ka­na ar­jes­sa.

Ot­to To­ro­pai­nen

Ki­teen Eläk­keen­saa­jat