Kan­sa­lai­sa­ree­nan, Sit­ran ja Ti­las­to­kes­kuk­sen sel­vi­tys­ten mu­kaan va­paa­eh­tois­työ­hön osal­lis­tuu 30-40 pro­sent­tia suo­ma­lai­sis­ta. Kiin­nos­tu­nei­ta on kui­ten­kin enem­män: Noin 60-70 pro­sent­tia sa­noo ole­van­sa ha­luk­kai­ta osal­lis­tu­maan, jos ai­kaa ja so­pi­va tapa löy­tyi­si.

Suo­si­tuim­mik­si va­paa­eh­tois­työn muo­doik­si nou­se­vat ur­hei­lu­seu­rat ja har­ras­tus­jär­jes­töt, so­si­aa­li- ja ter­vey­sa­lan jär­jes­töt, ym­pä­ris­tö­toi­min­ta sekä ta­pah­tu­mien ja kult­tuu­rin tu­ke­mi­nen. Eri­tyi­ses­ti nuo­ret ai­kui­set ja elä­ke­läi­set ovat ol­leet vii­me vuo­si­na kas­va­vas­sa mää­rin kiin­nos­tu­nei­ta va­paa­eh­tois­toi­min­nas­ta. Eli ri­vi­va­paa­eh­toi­sia oli­si jär­jes­töi­hin tu­los­sa, kun hei­tä vain kut­sut­tai­siin mu­kaan.

Kaik­ki or­ga­ni­soi­tu toi­min­ta tar­vit­see joh­ta­mis­ta ja hal­lin­toa.

Hal­lin­nol­li­nen luot­ta­mus­toi­mi vaa­tii te­ki­jäl­tään enem­män ai­kaa, vas­tuu­ta ja osaa­mis­ta kuin esi­mer­kik­si osal­lis­tu­mi­nen ta­pah­tu­ma­jär­jes­te­lyi­hin. Ak­tii­vi­sis­ta jär­jes­tö­toi­mi­jois­ta vain pie­ni osa on kiin­nos­tu­nut hal­lin­nos­ta. Tämä nä­kyy tä­nä­kin syk­sy­nä yh­dis­tys­ten syys­ko­kouk­sis­sa, kun hal­li­tus­paik­ko­ja, pu­heen­joh­ta­juuk­sia ja mui­ta vas­tuu­teh­tä­viä ja­e­taan: tun­kua pai­koil­le ei ole en­ti­seen mal­liin.

Hal­li­tuk­siin ja mui­hin luot­ta­mus­teh­tä­viin voi kyl­lä po­ten­ti­aa­li­sia kiin­nos­tu­nei­ta ol­la, mut­ta ak­ti­voi­mi­nen ja teh­tä­viin hou­kut­te­le­mi­nen vaa­tii pa­nos­tus­ta. Kiin­nos­tus­ta ede­saut­tai­si, jos yh­dis­tyk­ses­sä oli­si hal­lin­to­pai­koil­le tu­le­vil­le tar­jol­la sel­keä teh­tä­vien ku­vaus, sel­ke­ät vas­tuut sekä teh­tä­vään tar­vit­ta­va mie­len­kiin­toi­nen kou­lu­tus. Myös tie­to sii­tä, et­tä vas­tuun ja­ka­mi­nen pie­nen­tää yh­den vas­tuun­kan­ta­jan taak­kaa ma­dal­taa kyn­nys­tä ot­taa teh­tä­vä vas­taan.

Jos hal­lin­to­teh­tä­viin ei löy­dy vä­keä, kan­nat­taa har­ki­ta sa­man­kal­tais­ta työ­tä te­ke­vien yh­dis­tys­ten yh­dis­tä­mis­tä. Täl­löin pääl­lek­käi­nen hal­lin­to­työ vä­he­ni­si, hal­lin­to­vä­ki­kin vä­he­ni­si. Var­si­nai­nen yh­tei­sek­si hy­väk­si teh­tä­vä työ jat­kui­si sii­tä kiin­nos­tu­neit­ten va­paa­eh­tois­ten kans­sa vaik­ka­pa van­han yh­dis­tyk­sen ni­meä kan­ta­vas­sa toi­min­ta­ryh­mäs­sä. Ri­vi­va­paa­eh­toi­nen ei ole usein­kaan kiin­nos­tu­nut sii­tä, mis­sä päin seu­tu­kun­taa tai maa­kun­taa yh­dis­tyk­sen hal­li­tus ja pu­heen­joh­ta­ja toi­mii. Kun­han se toi­min­ta­ryh­mä saa hal­li­tuk­sen tuen ja toi­min­ta­ryh­män vas­taa­va on lä­hel­lä oh­jaa­mas­sa va­paa­eh­toi­sia juu­ri niis­sä teh­tä­vis­sä, jota he ovat tul­leet­kin ky­sei­seen yh­dis­tyk­seen te­ke­mään.

Syy­tä on myös muis­taa, et­tä vir­ke­äl­lä ja pe­rus­teh­tä­viin­sä kes­kit­ty­väl­lä jär­jes­tö- ja yh­dis­tys­ken­täl­lä mo­ti­voi­tu­nei­ne va­paa­eh­to­si­neen on mer­kit­tä­vä vai­ku­tus toi­min­ta-alu­een­sa elin­voi­maan.

K.S.