PÄÄKIRJOITUS: Kulttuuritekoja kesäteattereissa
Keski-Karjalan kesäteatterit tekivät tänä kesänä kulttuuritekoja.
Kiteen Potoskavaarassa, Kyläparin Myllyteatterissa nähtiin taukovuoden jälkeen taas teatteria uuden toimijan, Keski-Karjalan teatteriyhdistys Lato ja lava ry:n toimesta. On erinomaista, että idylliseen maisemaan rakennettu teatteri sai jälleen arvoisensa kesän Evakon näyttämönä. Erityistä on myös se, että esitysten toteutuminen mahdollistui yhdistysten yhteistyössä, kun kyläyhdistys otti vetovastuuta väliaikatarjoiluista, liikenteenohjauksesta ja muista oheistoiminnoista.
Rääkkylässä Riäkkyteatteri uppoutui paikallishistoriaan ja toi upealle Paksuniemen näyttämölle Hanna ja August Luukkosen tarinan alun. Käsikirjoittaja ja ohjaaja Kirsi Koskelo on antanut jo lupausta, että tarinalle olisi luvassa jatkoa tulevaisuudessa. Sitä varmasti moni teatterivieras odottaa. On ainutlaatuista, että Paksuniemen myllymeijerin isännöitsijäpariskunnasta kertovaa tarinaa voi seurata samoilla paikoilla, missä henkilöt ovat perheensä kanssa aikanaan eläneet.
Tohmajärvellä esitettiin klassikkonäytelmää Pikku Pietarin piha. Esitysten ohella Tohmajärven teatterikesä on ollut muutenkin merkityksellinen. Tohmajärven teatteriyhdistyksen hankerahalla toteuttama teatterirakennusten kunnostus on suuri kulttuuriteko. Merkittävää on myös se, että teatteriesityksessä on ollut mukana paljon lapsia ja nuoria, mikä on kulttuurikasvatusta parhaimmillaan. Lisäksi lavalla on nähty teatterikärpäsen puremia uusia aikuisia kasvoja.
Opetus- ja kulttuuriministeriö hyväksyi suomalaisen kesäteatteriperinteen Elävän perinnön kansalliseen luetteloon. Arvioiden mukaan Suomessa toimii vuosittain noin 700 kesäteatteria. Suomalainen kesäteatteriperinne on kansainvälisesti arvioiden poikkeuksellisen laaja ilmiö, jonka arvioidaan tavoittavan vuosittain jopa miljoona katsojaa. Kesäteatterilla on erityisen vahvat perinteet pienissä maalaiskunnissa, joissa kesäteatterit toimivat täysin harrastajavoimin ja teatteriyhdistysten, kylä- ja muiden yhteisöjen, kansalaisopistojen ja paikallisten kulttuuritoimijoiden yhteisellä talkootyöllä.
Kesäteatteritoiminnassa pyörii vuosittain hankerahaa, jolla mahdollistetaan kulttuurin kehittämishankkeita ja myös työllistetään kulttuurin ammattilaisia. Puhumattakaan kesäteatterin merkityksestä harrastuksena ja yhteisöllisyyden vahvistajana. Toivottavasti perinne jatkuu vahvana meillä Keski-Karjalassa ja koko Suomessa.
M.V.