Ran­ta­kent­tä sai tänä ke­vää­nä mai­net­ta ja kun­ni­aa, kun nel­jä Su­per­pe­sik­sen pe­lin­joh­ta­jaa ni­me­si sen tun­nel­mal­li­sim­mak­si pe­si­sa­ree­nak­si. Toi­sek­si rank­kauk­ses­sa si­joit­tui Vim­pe­lin Saa­ri­kent­tä ja kol­man­nek­si Man­se PP:n ko­ti­a­ree­na Kau­pin pe­sä­pal­los­ta­di­on.

Va­lin­nat ovat ai­na ma­ku­a­si­oi­ta, mut­ta hy­väl­tä­hän yk­kös­si­ja ai­na tun­tuu. Va­lin­nan pai­no­ar­voa on omi­aan li­sää­mään se, et­tä sen ta­ka­na ovat ih­mi­set, jot­ka ovat pääs­seet ais­ti­maan jo­kai­sen pe­sik­sen pää­a­ree­nan tun­nel­man mo­neen ker­taan.

Tun­nel­man ra­ken­tu­mi­seen vai­kut­taa hy­vin moni asia. Täs­sä yh­tey­des­sä on jäl­leen ker­ran pai­kal­laan on­ni­tel­la Ran­ta­ken­tän uu­sien kat­so­moi­den suun­nit­te­li­joi­ta ja ra­ken­ta­jia. He ovat on­nis­tu­neet tun­nel­man puit­tei­den luo­mi­ses­sa. Kat­so­mot ovat so­pi­van lä­hel­lä pe­li­a­ree­naa, mikä mah­dol­lis­taa vä­lit­tö­män, läm­min­hen­ki­sen vuo­ro­vai­ku­tuk­sen ylei­sön ja pe­laa­jien vä­lil­lä.

Ran­ta­kent­tää on mo­nis­sa yh­teyk­sis­sä luon­neh­dit­tu le­gen­daa­ri­sek­si pe­sä­pal­lo­a­ree­nak­si, mis­sä on ais­tit­ta­vis­sa his­to­ri­an ha­vi­na ja luon­non lä­hei­syys.

Pe­sä­pal­lo­his­to­ri­aa ken­täl­lä on teh­ty jo usei­den vuo­si­kym­men­ten ajan so­dis­ta läh­tien. On elet­ty nou­su- ja las­ku­kau­sia, on ko­et­tu ilon ja pet­ty­myk­sen het­kiä, on luo­tu ki­tee­läi­nen pe­sä­pal­lo­kult­tuu­ri, joka ei voi ol­la huo­ku­mat­ta ulos­päin.

Oleel­li­se­na osa­na tä­kä­läi­seen pe­sis­kult­tuu­riin kuu­lu­vat su­pe­rot­te­lui­den avaus­se­re­mo­ni­at. Pal­jon mie­luum­min kuun­te­lee Nigth­wis­hin mu­siik­kia kuin kat­se­lee kan­sal­lis­pe­liin kuu­lu­ma­ton­ta tu­li­suih­kua pe­laa­jien saa­pu­es­sa ken­täl­le.

Meil­le ki­tee­läi­sil­le Ran­ta­ken­tän luon­non­lä­hei­syys on it­ses­tään sel­vä asia. Tu­lem­me­ko edes aja­tel­leek­si, mil­lai­sen li­sä­ar­von Pää­ty­een­lah­den lai­nei­den lois­ke, ken­tän yl­lä kir­ku­vat lo­kit ja kat­so­moi­den lie­peil­lä lii­te­le­vät pääs­ky­set ot­te­lu­ta­pah­tu­mil­le an­ta­vat. Nä­mä­kin ovat asi­oi­ta, joi­ta eten­kin maa­lai­se­lä­mäs­tä vie­raan­tu­nut pe­sik­sen seu­raa­ja ar­vos­taa.

Tär­keim­piä tun­nel­man luo­jia ovat kui­ten­kin kaik­ki ne ih­mi­set, jot­ka ovat ot­te­lu­ta­pah­tu­mia ra­ken­ta­mas­sa. Jo­kai­sel­la toi­mit­si­jal­la, li­pun­myy­jäl­lä, jär­jes­tys­hen­ki­löl­lä ja myyn­ti­pis­teis­sä asi­ak­kai­ta pal­ve­le­val­la on iso mer­ki­tys sii­nä, mil­lai­nen kuva Ran­ta­ken­täs­tä ja sen pe­leis­tä ylei­söl­le muo­dos­tuu.

Täs­sä yh­tey­des­sä ei voi ol­la nos­ta­mat­ta esiin kuu­lut­ta­ja­na toi­mi­vaa Ii­ro Mon­toa. Hä­nel­lä on sana hal­lus­sa. Kie­len­käy­tös­tä huo­kuu vah­va la­ji­tun­te­mus si­sä­pii­ri­tie­toi­neen ja ai­to halu vi­rit­tää tun­nel­maa au­rin­koi­sel­le Ran­ta­ken­täl­le sel­väl­lä suo­men kie­lel­lä il­man teen­näis­tä myl­vin­tää.

Ii­rol­la on myös tai­to esit­tää kieh­to­via pe­liin kuu­lu­via sut­kauk­sia. Men­nei­nä vuo­si­na nii­tä kuu­lui pal­jon kat­so­mos­ta­kin. Toki sut­kauk­sia edel­leen kuu­lee, mut­ta mie­lel­lään nii­tä kuu­li­si enem­män­kin.

Jou­ko Väis­tö