Rantakenttä sai tänä keväänä mainetta ja kunniaa, kun neljä Superpesiksen pelinjohtajaa nimesi sen tunnelmallisimmaksi pesisareenaksi. Toiseksi rankkauksessa sijoittui Vimpelin Saarikenttä ja kolmanneksi Manse PP:n kotiareena Kaupin pesäpallostadion.
Valinnat ovat aina makuasioita, mutta hyvältähän ykkössija aina tuntuu. Valinnan painoarvoa on omiaan lisäämään se, että sen takana ovat ihmiset, jotka ovat päässeet aistimaan jokaisen pesiksen pääareenan tunnelman moneen kertaan.
Tunnelman rakentumiseen vaikuttaa hyvin moni asia. Tässä yhteydessä on jälleen kerran paikallaan onnitella Rantakentän uusien katsomoiden suunnittelijoita ja rakentajia. He ovat onnistuneet tunnelman puitteiden luomisessa. Katsomot ovat sopivan lähellä peliareenaa, mikä mahdollistaa välittömän, lämminhenkisen vuorovaikutuksen yleisön ja pelaajien välillä.
Rantakenttää on monissa yhteyksissä luonnehdittu legendaariseksi pesäpalloareenaksi, missä on aistittavissa historian havina ja luonnon läheisyys.
Pesäpallohistoriaa kentällä on tehty jo useiden vuosikymmenten ajan sodista lähtien. On eletty nousu- ja laskukausia, on koettu ilon ja pettymyksen hetkiä, on luotu kiteeläinen pesäpallokulttuuri, joka ei voi olla huokumatta ulospäin.
Oleellisena osana täkäläiseen pesiskulttuuriin kuuluvat superotteluiden avausseremoniat. Paljon mieluummin kuuntelee Nigthwishin musiikkia kuin katselee kansallispeliin kuulumatonta tulisuihkua pelaajien saapuessa kentälle.
Meille kiteeläisille Rantakentän luonnonläheisyys on itsestään selvä asia. Tulemmeko edes ajatelleeksi, millaisen lisäarvon Päätyeenlahden laineiden loiske, kentän yllä kirkuvat lokit ja katsomoiden liepeillä liitelevät pääskyset ottelutapahtumille antavat. Nämäkin ovat asioita, joita etenkin maalaiselämästä vieraantunut pesiksen seuraaja arvostaa.
Tärkeimpiä tunnelman luojia ovat kuitenkin kaikki ne ihmiset, jotka ovat ottelutapahtumia rakentamassa. Jokaisella toimitsijalla, lipunmyyjällä, järjestyshenkilöllä ja myyntipisteissä asiakkaita palvelevalla on iso merkitys siinä, millainen kuva Rantakentästä ja sen peleistä yleisölle muodostuu.
Tässä yhteydessä ei voi olla nostamatta esiin kuuluttajana toimivaa Iiro Montoa. Hänellä on sana hallussa. Kielenkäytöstä huokuu vahva lajituntemus sisäpiiritietoineen ja aito halu virittää tunnelmaa aurinkoiselle Rantakentälle selvällä suomen kielellä ilman teennäistä mylvintää.
Iirolla on myös taito esittää kiehtovia peliin kuuluvia sutkauksia. Menneinä vuosina niitä kuului paljon katsomostakin. Toki sutkauksia edelleen kuulee, mutta mielellään niitä kuulisi enemmänkin.
Jouko Väistö