En­nal­lis­ta­mi­sa­se­tuk­ses­ta käy­tä­väs­sä kes­kus­te­lus­sa huo­mio kiin­nit­tyy usein suu­riin ta­voit­tei­siin: luon­non mo­ni­muo­toi­suu­den vah­vis­ta­mi­seen ja hei­ken­ty­nei­den eli­nym­pä­ris­tö­jen ti­lan pa­ran­ta­mi­seen. Nyt lau­sun­noil­la ole­vas­sa kan­sal­li­sen en­nal­lis­ta­mis­suun­ni­tel­man luon­nok­ses­sa vai­ku­tus­ten kan­nal­ta rat­kai­se­vat ky­sy­myk­set liit­ty­vät kui­ten­kin pal­jon ar­ki­sem­piin asi­oi­hin – kä­sit­tei­siin, mää­ri­tel­miin ja ra­jauk­siin.

Vaik­ka mää­ri­tel­mät voi­vat kuu­los­taa tek­ni­sel­tä yk­si­tyis­koh­dal­ta, nii­den mer­ki­tys on suu­ri. Ne rat­kai­se­vat, kuin­ka laa­jo­ja alu­ei­ta en­nal­lis­ta­mis­toi­met kos­ke­vat ja mil­lai­sia vai­ku­tuk­sia niil­lä on met­sä­no­mis­ta­jil­le, puu­mark­ki­noil­le ja koko met­sä­sek­to­ril­le. Sik­si on huo­les­tut­ta­vaa, et­tä osa kes­kei­sim­mis­tä kä­sit­teis­tä on edel­leen avoin­na sa­maan ai­kaan, kun suun­ni­tel­mas­ta pyy­de­tään lau­sun­to­ja.

Edus­kun­ta on ot­ta­nut asi­aan sel­ke­än kan­nan. Sen mu­kaan luon­to­tyyp­pien mää­rit­te­lys­sä tu­lee hyö­dyn­tää EU:n ha­bi­taat­ti­ma­nu­aa­lia sekä kan­sal­li­sia jous­to­ja si­ten, et­tä ra­jauk­set ovat mah­dol­li­sim­man sel­kei­tä ja kan­san­ta­lou­del­li­set vai­ku­tuk­set mah­dol­li­sim­man vä­häi­siä. Tä­män ta­voit­teen to­teu­tu­mi­nen ja maa­no­mis­ta­jien oi­keus­tur­va edel­lyt­tä­vät, et­tä kes­kei­set mää­ri­tel­mät täs­men­ne­tään jo val­mis­te­lu­vai­hees­sa.

Jos mää­ri­tel­mät jää­vät lii­an väl­jik­si, seu­rauk­se­na on epä­var­muut­ta met­sä­no­mis­ta­jil­le. Jo­kai­sel­la tu­li­si ol­la mah­dol­li­suus tie­tää koh­tuul­li­sel­la var­muu­del­la, mitä omas­sa met­säs­sä voi teh­dä ja mil­lai­set luon­non­hoi­to­toi­met ovat mah­dol­li­sia. Epä­mää­räi­set mää­ri­tel­mät li­sää­vät epä­var­muut­ta ja voi­vat pa­him­mil­laan vä­hen­tää ha­lua va­paa­eh­toi­siin luon­non mo­ni­muo­toi­suut­ta edis­tä­viin toi­miin.

Sel­ke­ät kri­tee­rit ovat myös toi­mi­vien mark­ki­noi­den edel­ly­tys. Maa­no­mis­ta­jien, puu­nos­ta­jien ja vi­ra­no­mais­ten on voi­ta­va tun­nis­taa, mil­loin kyse on ai­dos­ti en­nal­lis­ta­mis­ta vaa­ti­vas­ta koh­tees­ta ja mil­loin nor­maa­lis­ta ta­lous­met­säs­tä. Muu­ten kas­vaa ris­ki ns. har­maas­ta suo­je­lus­ta, jos­sa alu­ei­den käyt­töä ra­joit­ta­vat epä­sel­vät tul­kin­nat il­man var­si­nai­sia pää­tök­siä, me­net­te­ly­jä tai kor­vauk­sia.

En­nal­lis­ta­mis­suun­ni­tel­mas­sa ei siis rat­kais­ta vain luon­non­hoi­don ta­voit­tei­ta. Sa­mal­la rat­kais­taan myös se, kuin­ka oi­keu­den­mu­kai­sek­si, en­na­koi­ta­vak­si ja hy­väk­syt­tä­väk­si koko jär­jes­tel­mä ko­e­taan. Mitä sel­ke­äm­mät ra­jauk­set ja mää­ri­tel­mät teh­dään nyt, sitä pa­rem­mat mah­dol­li­suu­det on saa­vut­taa mo­ni­muo­toi­suus­ta­voit­teet yh­des­sä met­sä­no­mis­ta­jien kans­sa – ei heis­tä huo­li­mat­ta.

HAR­RI VÄ­LI­MÄ­KI

joh­ta­ja, Met­sän­hoi­to­yh­dis­tys Poh­jois-Kar­ja­la ry

PÄI­VIK­KI OT­RO­NEN

hal­li­tuk­sen pu­heen­joh­ta­ja, Met­sän­hoi­to­yh­dis­tys Poh­jois-Kar­ja­la