Ennallistamisasetuksesta käytävässä keskustelussa huomio kiinnittyy usein suuriin tavoitteisiin: luonnon monimuotoisuuden vahvistamiseen ja heikentyneiden elinympäristöjen tilan parantamiseen. Nyt lausunnoilla olevassa kansallisen ennallistamissuunnitelman luonnoksessa vaikutusten kannalta ratkaisevat kysymykset liittyvät kuitenkin paljon arkisempiin asioihin – käsitteisiin, määritelmiin ja rajauksiin.
Vaikka määritelmät voivat kuulostaa tekniseltä yksityiskohdalta, niiden merkitys on suuri. Ne ratkaisevat, kuinka laajoja alueita ennallistamistoimet koskevat ja millaisia vaikutuksia niillä on metsänomistajille, puumarkkinoille ja koko metsäsektorille. Siksi on huolestuttavaa, että osa keskeisimmistä käsitteistä on edelleen avoinna samaan aikaan, kun suunnitelmasta pyydetään lausuntoja.
Eduskunta on ottanut asiaan selkeän kannan. Sen mukaan luontotyyppien määrittelyssä tulee hyödyntää EU:n habitaattimanuaalia sekä kansallisia joustoja siten, että rajaukset ovat mahdollisimman selkeitä ja kansantaloudelliset vaikutukset mahdollisimman vähäisiä. Tämän tavoitteen toteutuminen ja maanomistajien oikeusturva edellyttävät, että keskeiset määritelmät täsmennetään jo valmisteluvaiheessa.
Jos määritelmät jäävät liian väljiksi, seurauksena on epävarmuutta metsänomistajille. Jokaisella tulisi olla mahdollisuus tietää kohtuullisella varmuudella, mitä omassa metsässä voi tehdä ja millaiset luonnonhoitotoimet ovat mahdollisia. Epämääräiset määritelmät lisäävät epävarmuutta ja voivat pahimmillaan vähentää halua vapaaehtoisiin luonnon monimuotoisuutta edistäviin toimiin.
Selkeät kriteerit ovat myös toimivien markkinoiden edellytys. Maanomistajien, puunostajien ja viranomaisten on voitava tunnistaa, milloin kyse on aidosti ennallistamista vaativasta kohteesta ja milloin normaalista talousmetsästä. Muuten kasvaa riski ns. harmaasta suojelusta, jossa alueiden käyttöä rajoittavat epäselvät tulkinnat ilman varsinaisia päätöksiä, menettelyjä tai korvauksia.
Ennallistamissuunnitelmassa ei siis ratkaista vain luonnonhoidon tavoitteita. Samalla ratkaistaan myös se, kuinka oikeudenmukaiseksi, ennakoitavaksi ja hyväksyttäväksi koko järjestelmä koetaan. Mitä selkeämmät rajaukset ja määritelmät tehdään nyt, sitä paremmat mahdollisuudet on saavuttaa monimuotoisuustavoitteet yhdessä metsänomistajien kanssa – ei heistä huolimatta.
HARRI VÄLIMÄKI
johtaja, Metsänhoitoyhdistys Pohjois-Karjala ry
PÄIVIKKI OTRONEN
hallituksen puheenjohtaja, Metsänhoitoyhdistys Pohjois-Karjala