Siun soten päätös keskittää suunterveydenhuollon palvelut pienissä kunnissa liikkuviin kontteihin on lyhytnäköinen ratkaisu. Vaikka kontit voivat palvella esimerkiksi koululaisten hammastarkastuksissa tai laitoshoidossa, ne eivät voi korvata pysyviä kiinteitä palvelupisteitä, joita kuntalaiset tarvitsevat arjessaan.
Suunterveydenhuollon merkitys kokonaisterveydelle on kiistaton. Kun aikuisten hammashoito ja lasten oikomishoidot on keskitetty sote-keskuksiin, pitkät välimatkat ja kustannukset vähentävät hoitoon hakeutumista, mikä on näkynyt jo nyt lisääntyneinä peruutusaikoina.
Hoitamatta jäänyt suun terveys voi estää useat leikkaukset ja viivästyttää muuta hoitoa, mikä kuluttaa resursseja ilman terveyshyötyä.
Tänä syksynä kunnat ja Siun sote neuvottelevat sotekiinteistöjen vuokrista. Monilla kunnilla olisi halukkuutta neuvotella suun terveydenhuollon kiinteiden tilojen vuokrista, jotta palvelut säilyisivät. Nyt olisikin järkevää sopia, että vuokrat määräytyisivät käytön mukaan. Tämä olisi kuntalaisia palveleva ratkaisu, joka estäisi tilojen jäämisen tyhjilleen ja palvelujen siirtämisen konttiin soteaseman pihalle.
On huomioitava myös ammattilaisten näkökulma. Hammaslääkärit, suuhygienistit ja hammashoitajat tarvitsevat työnsä tueksi nykyaikaiset laitteet, hyvät työolosuhteet ja toimivan logistiikan. Konttiratkaisussa tilat ovat ahtaat ja usein vähemmän ergonomiset, mikä vaikeuttaa sujuvaa työskentelyä ja voi pidemmän päälle kuormittaa työntekijöitä. Ammattilaiset tekevät parhaansa kaikissa olosuhteissa, mutta ei ole realistista väittää, että työ olisi kontissa sen tehokkaampaa kuin kunnollisissa kiinteissä tiloissa.
Palveluverkkopäätöstä kutsuttiin aikanaan mahdollistavaksi, mutta nyt sitä käytetään pilkun tarkasti keskittämisen välineenä. Aluevaltuutetuille ei ole esitetty minkäänlaisia laskelmia siitä, mitä konttiratkaisuilla todella säästetään. Tämä herättää epäilyn, että ratkaisuja tehdään enemmän ideologisen keskittämisen nimissä kuin tosiasioihin nojaten.
Emme kategorisesti vastusta kontteja. Niille on käyttöä kouluissa ja laitoksissa, mutta palvelujen vieminen konttiin kiinteiden tilojen ollessa vieressä käytettävissä ei ole taloudellisesti eikä inhimillisesti kestävää. Tällainen linjaus rapauttaa kuntien ja hyvinvointialueen välistä luottamusta.
Hyvinvointialueen on aika pysähtyä ja arvioida, millä tavalla se todella palvelee asukkaidensa etua – ja luopua malleista, jotka perustuvat pelkkään keskittämisen ideologiaan. Kyse ei ole vain tästä syksystä ja suunterveydestä, vaan laajemmasta jatkumosta:
Palveluverkkopäätöksen toteuttamisesta ilman joustoa, visiottomasta johtamisesta, kumppanuuden puutteesta suhteessa kuntiin sekä preventiivisen työn vähäisyydestä.
TARJA HYYKKY,
aluevaltuutettu,
apteekkari, Juuka
MATTI KUITTINEN,
aluevaltuutettu,
kunnanhallituksen pj,
Tohmajärvi
HENRI TANSKANEN,
kunnanjohtaja, Juuka
MIKKO LÖPPÖNEN,
kunnanjohtaja, Tohmajärvi