Kai­ken me tie­däm­me, niin myös­kin suu­rin osa suo­ma­lai­sis­ta eläk­keis­tä. On pie­niä, koh­tuul­li­sia ja köy­hyys­ris­ki kas­vaa iän myö­tä, eri­tyi­ses­ti nai­sil­la.

To­del­li­suu­des­sa ikään­ty­mi­nen mer­kit­see usein ta­lou­del­li­sen liik­ku­ma­va­ran ka­ven­tu­mis­ta ja kas­va­via ter­veys­me­no­ja. Ih­mi­sen ta­lou­del­li­nen ja so­si­aa­li­nen ase­ma vaih­te­lee elä­män eri vai­heis­sa, Suo­mes­sa su­ku­pol­vet ovat kes­ki­näi­ses­sä vas­tuun­ja­os­sa ja riip­pu­vuus­suh­tees­sa toi­siin­sa. Ikään­ty­neet ovat ra­ken­ta­neet ja ra­hoit­ta­neet ny­kyi­sen työ­i­käis­ten mah­dol­li­suuk­sia hy­vin­voin­ti­pal­ve­lu­ja, kou­lu­tus­ta ja yh­teis­kun­nan inf­rast­ruk­tuu­ria.

Jos ale­taan pie­nem­piä eläk­kei­tä leik­kaa­maan tal­koo­pe­ri­aat­teel­la, on suu­ri vir­he ta­lou­del­li­ses­ti et­tä so­si­aa­li­po­liit­ti­ses­ti. Tämä rik­koo oi­keu­den­mu­kai­suu­den ja ih­mi­sar­von pe­rus­pe­ri­aat­tei­ta. Täl­lai­nen mie­li­ku­va hei­ken­tää luot­ta­mus­ta ja so­li­daa­ri­suut­ta, joi­ta kes­tä­vä hy­vin­voin­tiyh­teis­kun­ta tar­vit­see. Eläk­keen­sä an­sain­neet ei­vät tar­vit­se enää val­ti­on ra­hoi­tus­ti­lan­net­ta kor­ja­ta.

TEU­VO KAR­JA­LAI­NEN

Yh­dis­tys­toi­mi­ja, elä­ke­läi­nen Toh­ma­jär­vi