Kolmas sektori ei kaipaa ylistystä van omaehtoista ja paikallista yhteiskunnallista toimintaa sekä avustuksia ja päätöksiä toiminnan varmistamiseksi. Toiminta tuo monelle sisältöä, osallisuutta ja merkitystä elämään.
Yhteiskunnassamme kasvaa huoli osallisuuden kaventumisesta, yksinäisyyden lisääntymisestä ja hyvinvoinnin eriytymisestä, Näihin asioihin kolmannen sektorin toiminta on keskeinen osa ratkaisua, mutta vain jos sen toimintakyky ja asema turvataan.
Pelkkä julkisella sektorilla annettu tuki ei riitä täyttämään tuen tarvetta. Lisäksi tuen saaminen on nykytilanteessa todella vaikeaa, leikkausten ja palveluiden kaventumisen myötä.
Kolmannen sektorin rooli on entistä merkittävämpi kansalaisten hyvinvoinnin turvaamiseksi. Yhdistystasolla se vahvistaa yksilöiden osallisuutta yhteiskunnan rakentajana.
Järjestöt eivät ole "harrastelijakerhoja" vaan kansalaisista koostuva sektori, joka pitää sisällään ammattilaisia esimerkiksi sosiaali-, terveys-, kulttuuri-, sivistys-, liikunta-, mielenterveys- ja päihdetyön puolelta. Järjestötyö vahvistaa yhteisöllisyyttä. Toiminta painottuu myös ennaltaehkäisevään työhön, jolla on pitkällä aikavälillä todella suuri merkitys myös julkisen sektorin kuormitukselle. Järjestötoiminta vahvistaa yhteisöllisyyttä, jakaa tietoa, lisää turvallisuutta ja ehkäisee eriarvoisuutta ja syrjäytymistä. Sen rooli on entistä merkittävämpi nyky-yhteiskunnassa.
Kolmannen sektorin vahvuus on reagoida nopeastikin yhteiskunnassa tapahtuviin muutoksiin ja ilmiöihin ja kehittää erilaisia ja uusia toimintamalleja tukemaan hyvinvointia ja ennaltaehkäistä kansalaisten turvattomuutta ja pahoinvointia.
Tämä perustuu toiminnan jatkuvuuteen, aktiivisuuteen ja ammattilaisiin, jotka ovat ruohonjuuritasolla havaitsemassa yhteiskunnallisia epäkohtia ja ilmiöitä.
Kaiken tämän hyödyntämiseksi ja jatkuvuuden turvaamiseksi tarvitaan rahoitusta, joka ei saisi olla lyhytjänteistä.
Järjestöt tarvitsevat päättäjiltä ennakoivaa ja pitkäjänteistä rahoitusta, matalan kynnyksen kohtaamispaikkoja ja järjestöjen työllistämisrakenteiden kehittämistä ja rahoituksen jatkuvuutta. Järjestöt tarvitsevat myös yhteistyötä muiden toimijoiden kanssa.
Nyt olisi aika kohdata järjestöt niiden todellisessa roolissa, ratkaisujen tuottajina ja yhteiskunnan rakentajina.
Suomen kunnissa ja kylissä paine kasvaa: yhä useampi ihminen tarvitsee apua.
Meillä Pohjois-Karjalassa väestörakenne on ikääntynyt. Kansanterveys heikkenee, sairastavuus lisääntyy ja hoitohenkilöstön tarve kasvaa. Kylissä ja kunnissa tarvitaan elävä, omaehtoinen ja voimakas kolmas sektori, joka tuo osallisuutta ja täydentää kunnallista päätöksentekoa. Se rakentaa paikallista yhteisöllisyyttä.
Kolmas sektori palautta ihmisille arvon ja merkityksen. Siksi sen merkitys tulisi nostaa osaksi hyvinvointipolitiikan ydintä.
TEUVO KARJALAINEN
yhdistystoimija
Tohmajärvi