Luu­lee­ko hy­vin­voin­ti­a­lue ja päät­tä­jät et­tä meil­lä ikäih­mi­sil­lä on hy­vät ol­ta­vat pie­nis­sä reu­na­kun­nis­sa? Tal­vet me­nee ry­kies­sä, ke­sät ma­ha­vai­vois­sa.

Ei ole lää­kä­rei­tä ja hoi­to­hen­ki­lös­tö on ajet­tu työ­mää­räl­lä lop­puun. Us­ko­ma­ton­ta tuo hy­vin­voin­ti­a­lu­een tie­do­te jot­ta Ilo­mant­sis­ta ja Liek­sas­ta lo­pe­te­taan vuo­de­o­sas­tot ja työ­pai­kat hä­vi­ää. Ei­kö ku­kaan hy­vin­voin­ti­a­lu­een val­tuus­ton tai hal­li­tuk­sen jä­se­nis­tä puu­tu asi­aan? Lu­va­taan kyl­lä hoi­de­taan, mut­ta lu­paus on yh­tä vai­ke­aa kuin köy­hän tai vä­hä­va­rai­sen se­län ta­put­ta­mi­nen. Var­maan tie­dät­te jot­ta Ilo­mant­sis­sa ja Liek­sas­sa on ikä-ih­mi­siä yli puo­let vä­es­tös­tä. Kyl­lä nyt an­ne­taan ikä-ih­mi­sil­le kär­si­mys­tä, mut­ta maa­il­maa­han mah­tuu, ei täy­ty kos­kaan.

On­ko mah­dol­lis­ta tu­lee seu­raa­va tie­do­te: pi­de­tään huu­to­kaup­pa min­ne ikä-ih­mi­set si­joi­te­taan. Jos­kus tun­tuu sil­tä kuin mei­tä van­huk­sia koh­del­laan kuin elu­koi­ta, vaik­ka meis­tä moni on osal­lis­tu­nut työn­te­ki­jä­vuo­si­naan tä­män maa­ka­ma­ran ra­ken­ta­mi­seen, jot­ta sai­sim­me van­hus­päi­vät viet­tää tu­tus­sa ko­din ym­pä­ris­tös­sä, omais­ten lä­hel­lä.

Mi­nul­la on ol­lut har­ha­luu­lo. Tu­lee aja­tus, jos yk­sin asu­va van­hus sai­ras­tuu, hän saa len­näh­tää pi­hal­le ja odot­taa tu­lee­ko apua. En­täs kun pal­ve­lu­mak­sut ovat nous­seet. Ky­syn­kin pa­ra­nee­ko pal­ve­lut? Tu­lee­ko sääs­tö­jä? Mat­kat pi­te­nee, jou­du­taan kul­jet­ta­maan ih­mi­set ja hoi­to­hen­ki­lös­töä ir­ti­sa­no­taan. Mi­nus­ta tu­lee ku­lu­ja li­sää.

Ky­syn­kin mo­nen­ko as­tei­nen joh­ta­ja-as­teik­ko/ -por­ras on? Tun­tuu pa­hal­ta omai­set ei­vät voi jää­dä eläk­keel­le ne ajaa jopa mo­net vuo­det mää­rää­mät­tö­miä ki­lo­met­re­jä käy­mään van­hem­pan­sa luo­na tai vie­mäl­lä hä­net lää­kä­riin tai hoi­toon. Omai­sel­ta ei kysy ku­kaan jak­saa­ko hän. Luo­te­taan kyl­lä jak­saa kun kyse on van­hem­mis­ta. Olen kyl­lä sitä miel­tä omai­set vä­syy sa­mal­la ta­val­la kuin käy­tet­ty au­to.

Voi­si ky­syä kuin­ka tun­net pal­ve­lut, voin­ko luot­taa? Ky­syn­kin kuin­ka mo­nel­le hy­vin­voin­ti­a­lu­eet on ol­lut unel­ma, vai on­ko unel­ma al­ka­nut sor­tua? Tie­däm­me­kö kuin­ka jak­saa van­hus­vä­es­tö, elä­ke­läi­set ja vä­hä­va­rai­set? Kyl­lä maa­seu­tu au­ti­oi­tuu ja tur­val­li­suus vaa­ran­tuu. He­rää ky­sy­mys, oli­si­ko näis­tä tu­le­vis­ta kus­tan­nuk­sis­ta pi­tä­nyt kes­kus­tel­la enem­män en­nen kuin hy­vin­voin­ti­a­lu­eet pol­kais­tiin tu­lil­le. Vä­ki­sin­kin tu­lee aja­tus mis­tä saa­daan ra­hoi­tus riit­tä­mään. Me em­me nuo­re­ne, vaan päin­vas­toin.

Täs­sä miet­tei­tä­ni.

Jär­jes­tö­ak­tii­vi ja Ikä-ih­mis­ten kans­sa ol­lee­na.

TEU­VO KAR­JA­LAI­NEN

Toh­ma­jär­vi