Yh­teis­kun­nas­sam­me omais­hoi­ta­jat te­ke­vät ää­rim­mäi­sen ar­vo­kas­ta työ­tä, työ on usein ym­pä­ri­vuo­ro­kau­tis­ta ja jo­ka­päi­väis­tä, nä­ky­mä­tön­tä huo­leh­ti­mis­ta ja hoi­vaa­mis­ta.

Omais­hoi­ta­jat mah­dol­lis­ta­vat hoi­det­ta­val­le tur­val­li­sen ar­jen omas­sa ko­dis­sa, koti on se rak­kain paik­ka, jos­sa meis­tä jo­kai­nen ha­lu­ai­si ol­la ja elää niin kau­an kuin se suin­kin on mah­dol­lis­ta. Ar­vok­kaas­ta työs­tä huo­li­mat­ta omais­hoi­ta­jat ei­vät saa riit­tä­viä va­pai­ta, ra­hal­li­nen kor­vaus­kin työs­tä on riit­tä­mä­tön. Jos omais­hoi­ta­jat päät­täi­si­vät käy­dä lak­koon yh­teis­kun­tam­me ro­mah­tai­si. Mis­tään ei löy­tyi­si riit­tä­vää mää­rää hoi­to­paik­ko­ja tai hoi­ta­jia.

Lain mu­kaan omais­hoi­ta­jil­la on oi­keus vä­hin­tään kol­meen va­paa­päi­vään kuu­kau­des­sa, käy­tän­nös­sä vain pie­nel­lä osal­la omais­hoi­ta­jia tämä to­teu­tuu. On­gel­ma on hoi­to­paik­ko­jen puu­te, ko­tiin tuo­ta­vien pal­ve­lu­jen alu­eel­li­set erot ja kou­lu­tet­tu­jen hoi­ta­jien vä­häi­syys. Va­pai­den jär­jes­tä­mi­seen tu­li­si pa­nos­taa huo­mat­ta­vas­ti enem­män suun­ni­tel­mal­li­ses­ti ja yh­den­mu­kai­ses­ti koko val­ta­kun­nas­sa, tämä edel­lyt­tää riit­tä­vää ra­hoi­tus­ta hy­vin­voin­ti­a­lu­eil­ta ja kun­tien mu­kaan­tu­loa tu­ke­maan omal­ta osal­taan työ­tä omais­hoi­don on­nis­tu­mi­ses­sa.

Omais­hoi­ta­ja saat­taa tar­vi­ta yl­lät­tä­vis­sä ti­lan­teis­sa hoi­det­ta­val­leen joko hoi­to­pai­kan tai ko­tiin tu­le­van hoi­ta­jan, täl­lais­ta si­jais­pal­ve­lua ei ole juu­ri­kaan tar­jol­la. Myös omais­hoi­ta­jil­le tu­li­si tar­jo­ta riit­tä­väs­ti tie­toa hei­dän oi­keuk­sis­taan niin et­tä he jak­sai­si­vat teh­dä tär­ke­ää työ­tään pi­dem­pään. Hei­dän jak­sa­mi­nen on koko yh­teis­kun­nan etu.

Toi­vom­me et­tä kan­na­not­tom­me omais­hoi­ta­jien va­paa­päi­vien jär­jes­tä­mi­ses­tä tu­lee huo­mi­oi­duk­si niin hy­vin­voin­ti­a­lu­eel­la kuin kun­nis­sa.

KI­TEEN KES­KUS­TA­PUO­LU­EEN KUN­NAL­LIS­JÄR­JES­TÖ