Keskiarvojen mukaan maakuntamme hirvikanta on lähes tavoitteiden mukainen. Pohjois-Karjalassa maksettiin kuitenkin viime vuonna Suomessa kolmanneksi eniten hirvituhokorvauksia. Metsänomistajilta kuuluu jatkuvasti viestejä metsien vakavista hirvituhoista. Tutkimusten mukaan maakuntamme metsänomistajat ovat koko maassa tyytymättömimpiä liian suureen hirvikantaan.
Miten tämä on mahdollista, jos keskiarvot ovat kunnossa? Selitys löytyy alueellisista eroista. Pohjois-Karjalassa on alueita, joilla hirvikanta ylittää vuodesta toiseen metsien ja metsänomistajien sietokyvyn. Samalla on alueita, joilla hirviä on hyvin vähän. Keskiarvo näyttää hyvältä, mutta todellisuus ei.
Metsästysoikeus perustuu maanomistukseen. Yksityiset metsänomistajat luovuttavat pääosin metsästysoikeuden vastikkeetta metsästäjien käyttöön. Vastineeksi he odottavat, että hirvikanta ja siitä aiheutuvat tuhot pidetään siedettävällä tasolla.
Kyse ei ole yksittäisistä vioittuneista puista, vaan metsätalouden kannattavuudesta, metsänomistajien omaisuuden suojasta ja metsien monimuotoisuudesta niillä alueilla, joille hirvet kasaantuvat. Pohjois-Karjalassa kaatoluvat on myönnetty pääosin hehtaariperusteisesti, mutta lupien jakoperusteena on oltava alueen hirvikanta ja hirvien aiheuttamat metsä- ja liikennevahingot - sen sanoo jo terve järkikin.
Hirvitihentymäalueiden metsästäjät: hakekaa riittävästi kaatolupia, jotta olette jatkossakin metsänomistajien luottamuksen arvoisia. Riistanhoitoyhdistykset: muistakaa vahinkoperusteisuus suunnitellessanne hirvien verotusta. Ja metsänomistajat: ilmoittakaa Metsäkeskukselle hirvituhoista.
HARRI VÄLIMÄKI
johtaja
Metsänhoitoyhdistys Pohjois-Karjala ry.