Hel­tei­se­nä lau­an­tai­na oli hel­pot­ta­vaa pu­jah­taa vii­le­ään kirk­koon. Va­rau­duin vii­le­ään ja hi­ve­nen kor­ke­a­kult­tuu­ri­seen mu­siik­kie­lä­myk­seen te­no­ri Jyr­ki Ant­ti­lan ja pi­a­no­tai­tei­li­ja Anu Ko­so­sen kon­ser­tis­sa, mut­ta kuin­ka vää­räs­sä olin­kaan! Sain naut­tia tun­nin ver­ran noin sa­dan kuu­li­jan kans­sa yh­des­sä tun­tei­den vyö­rys­tä ja su­ve­ree­neis­ta tai­dois­ta – il­las­ta oli vii­leys kau­ka­na.

Kon­sert­ti al­koi ki­tee­läi­sil­le vii­meis­tään Sa­ka­ri Ta­ka­lan tu­tuk­si te­ke­mäl­lä Ar­mo­lau­lul­la. Ko­ru­ton­ta ja niin loh­dul­lis­ta. Sii­tä oh­jel­mis­to läh­ti laa­je­ne­maan koh­ti kan­sain­vä­li­siä ope­ret­ti- ja oop­pe­ra-aa­ri­oi­den maa­il­mo­ja. Vä­lil­lä mei­tä myös haas­tet­tiin miet­ti­mään, mis­täs aa­ri­at oli­vat­kaan pe­räi­sin – tie­tä­jiä pal­kit­tiin CD-le­vyil­lä!

Kon­ser­tin an­ti ei ra­joit­tu­nut Ant­ti­lan ai­em­mis­sa työ­teh­tä­vis­sä kes­ki­ös­sä ol­lei­siin oop­pe­ra­nu­me­roi­hin, pää­sim­me osal­li­sek­si myös Jun­nu Vai­ni­on lau­lu­jen pot­pu­ris­ta ja mo­nis­ta muis­ta meil­le rak­kais­ta ko­ti­mai­sis­ta sä­vel­mis­tä. Niis­tä ken­ties kos­ket­ta­vin oli Myrs­ky­luo­don Mai­ja, joka toi lau­la­jal­le mie­leen vai­mo-Mai­jan ja pian lä­hes­ty­vän 20-vuo­tis­hää­päi­vän. Läm­pi­mät on­nit­te­lum­me!

Kai­ken kaik­ki­aan kon­sert­tia luon­neh­ti mu­ka­van ta­ri­noin­nin ja mo­ni­puo­li­sen mu­sii­kin vir­kis­tä­vä vuo­ro­pu­he­lu. Kuu­lim­me myös pi­a­no­tai­tei­li­ja Ko­so­sen so­lis­tis­ta ja re­he­vää tun­nel­moin­tia – jo Ant­ti­lan kans­sa soit­ta­es­saan hän oli enem­män kuin sä­es­tä­jä ja soo­lo­nu­me­rois­sa hän puh­ke­si täy­teen kuk­kaan­sa.

An­noim­me sei­saal­taan vii­mei­sen lau­lun jäl­keen ap­lo­dit ja sii­tä mei­tä pal­kit­tiin lau­lul­la ”Olen suo­ma­lai­nen” (alun pe­rin L’ita­li­a­no, jon­ka kään­nök­sel­lä Kari Ta­pio val­loit­ti Suo­men 1980-lu­vul­la). Se kruu­na­si kau­niin ke­säil­lan kon­ser­tin mie­leen­pai­nu­val­la ta­val­la.

Kii­tok­sin

MARI TER­VA­NIE­MI

Osa-ai­ka­ki­tee­läi­nen