Demokratia ei toteudu sillä, että kokous pidetään ja päätökset nuijitaan. Se toteutuu, kun päätösten perusteet avataan, vaikutuksista keskustellaan ja valtuutettujen kysymyksiin vastataan.
Aluevaltuusto on hyvinvointialueen ylin päättävä elin. Sen tehtävänä on käydä poliittista ja strategista keskustelua, punnita vaihtoehtoja ja varmistaa, että päätöksenteon perusteet ovat riittävät. Liian usein aluevaltuuston kokouksista on kuitenkin jäänyt tunne, että valtuuston rooliksi jää hyväksyä viranhaltijavalmistelusta tuodut esitykset.
Aluevaltuuston kokouksessa 9.6. käsiteltiin mm. tilinpäätöstä, talousarvion muutosta ja alijäämien kattamista vuoteen 2029. Tilinpäätös oli 11,7 miljoonaa euroa ylijäämäinen. Samalla todettiin, että palveluihin pääsy heikkeni huomattavasti erityisesti kiireettömässä erikoissairaanhoidossa ja ikääntyneiden asumispalveluissa. Myös henkilöstön halukkuus suositella Siun sotea työpaikkana jäi kauas tavoitteesta: tavoite oli 20, mutta tulos oli kolme.
Tätä tietoa ei voi ohittaa vaikenemalla. Kun talousluvut paranevat, mutta ihmiset odottavat palveluihin pidempään ja henkilöstön viesti on näin heikko, valtuutetun velvollisuus on kysyä, millä hinnalla tulos saavutettiin.
Kysyin talousarviomuutoksen ja alijäämien kattamissuunnitelman vaikutuksista palveluihin, henkilöstöön, saavutettavuuteen ja yhdenvertaisuuteen sekä toimista vuosille 2027–2029. En kokenut saavani riittäviä vastauksia.
Alijäämien kattamissuunnitelman suppeutta perusteltiin sillä, ettei asioita voida avata ennen YT-neuvotteluja. Ymmärrän, ettei henkilöstöä koskevia yksityiskohtia pidä tuoda julkisuuteen ennen asianmukaista menettelyä. Se ei silti saa estää kokonaiskuvan antamista valtuustolle. Valtuusto ei voi päättää talouden suunnasta sokkona: sen on tiedettävä, mitä vaihtoehtoja on arvioitu ja mitä ne merkitsevät palveluille, henkilöstölle ja asukkaille.
Myös kokouskulttuurissamme on tarkasteltavaa. Valtuutettuja pitäisi rohkaista kysymään ja haastamaan valmistelua rakentavasti. Nyt syntyy liian helposti vaikutelma, että myönteiset puheenvuorot ovat toivotumpia kuin kriittiset huomiot palvelujen heikkenemisestä, reuna-alueiden asemasta tai muista epäkohdista. Jos positiivisia puheenvuoroja kiitellään, mutta kriittisiä puhujia muistutetaan herkemmin asiassa pysymisestä, osa näkökulmista alkaa näyttää hyväksytymmiltä kuin toiset.
Kriittinen kysymys ei ole hyökkäys, vaan osa valtuutetun tehtävää. Luottamushenkilö ei ole hallinnon jatke, vaan asukkaiden edustaja. Aluevaltuusto ei saa olla kannustusjoukko eikä kumileimasin.
TARJA HYYKKY
Juuan apteekin apteekkari, aluevaltuuston 1. varapuheenjohtaja (kesk.)
Pohjois-Karjalan hyvinvointialue