De­mok­ra­tia ei to­teu­du sil­lä, et­tä ko­kous pi­de­tään ja pää­tök­set nui­ji­taan. Se to­teu­tuu, kun pää­tös­ten pe­rus­teet ava­taan, vai­ku­tuk­sis­ta kes­kus­tel­laan ja val­tuu­tet­tu­jen ky­sy­myk­siin vas­ta­taan.

Alu­e­val­tuus­to on hy­vin­voin­ti­a­lu­een ylin päät­tä­vä elin. Sen teh­tä­vä­nä on käy­dä po­liit­tis­ta ja stra­te­gis­ta kes­kus­te­lua, pun­ni­ta vaih­to­eh­to­ja ja var­mis­taa, et­tä pää­tök­sen­te­on pe­rus­teet ovat riit­tä­vät. Lii­an usein alu­e­val­tuus­ton ko­kouk­sis­ta on kui­ten­kin jää­nyt tun­ne, et­tä val­tuus­ton roo­lik­si jää hy­väk­syä vi­ran­hal­ti­ja­val­mis­te­lus­ta tuo­dut esi­tyk­set.

Alu­e­val­tuus­ton ko­kouk­ses­sa 9.6. kä­si­tel­tiin mm. ti­lin­pää­tös­tä, ta­lou­sar­vi­on muu­tos­ta ja ali­jää­mien kat­ta­mis­ta vuo­teen 2029. Ti­lin­pää­tös oli 11,7 mil­joo­naa eu­roa yli­jää­mäi­nen. Sa­mal­la to­det­tiin, et­tä pal­ve­lui­hin pää­sy heik­ke­ni huo­mat­ta­vas­ti eri­tyi­ses­ti kii­reet­tö­mäs­sä eri­kois­sai­raan­hoi­dos­sa ja ikään­ty­nei­den asu­mis­pal­ve­luis­sa. Myös hen­ki­lös­tön ha­luk­kuus suo­si­tel­la Siun so­tea työ­paik­ka­na jäi kau­as ta­voit­tees­ta: ta­voi­te oli 20, mut­ta tu­los oli kol­me.

Tätä tie­toa ei voi ohit­taa vai­ke­ne­mal­la. Kun ta­lous­lu­vut pa­ra­ne­vat, mut­ta ih­mi­set odot­ta­vat pal­ve­lui­hin pi­dem­pään ja hen­ki­lös­tön vies­ti on näin heik­ko, val­tuu­te­tun vel­vol­li­suus on ky­syä, mil­lä hin­nal­la tu­los saa­vu­tet­tiin.

Ky­syin ta­lou­sar­vi­o­muu­tok­sen ja ali­jää­mien kat­ta­mis­suun­ni­tel­man vai­ku­tuk­sis­ta pal­ve­lui­hin, hen­ki­lös­töön, saa­vu­tet­ta­vuu­teen ja yh­den­ver­tai­suu­teen sekä toi­mis­ta vuo­sil­le 2027–2029. En ko­ke­nut saa­va­ni riit­tä­viä vas­tauk­sia.

Ali­jää­mien kat­ta­mis­suun­ni­tel­man sup­peut­ta pe­rus­tel­tiin sil­lä, et­tei asi­oi­ta voi­da ava­ta en­nen YT-neu­vot­te­lu­ja. Ym­mär­rän, et­tei hen­ki­lös­töä kos­ke­via yk­si­tyis­koh­tia pidä tuo­da jul­ki­suu­teen en­nen asi­an­mu­kais­ta me­net­te­lyä. Se ei sil­ti saa es­tää ko­ko­nais­ku­van an­ta­mis­ta val­tuus­tol­le. Val­tuus­to ei voi päät­tää ta­lou­den suun­nas­ta sok­ko­na: sen on tie­det­tä­vä, mitä vaih­to­eh­to­ja on ar­vi­oi­tu ja mitä ne mer­kit­se­vät pal­ve­luil­le, hen­ki­lös­töl­le ja asuk­kail­le.

Myös ko­kous­kult­tuu­ris­sam­me on tar­kas­tel­ta­vaa. Val­tuu­tet­tu­ja pi­täi­si roh­kais­ta ky­sy­mään ja haas­ta­maan val­mis­te­lua ra­ken­ta­vas­ti. Nyt syn­tyy lii­an hel­pos­ti vai­ku­tel­ma, et­tä myön­tei­set pu­heen­vuo­rot ovat toi­vo­tum­pia kuin kriit­ti­set huo­mi­ot pal­ve­lu­jen heik­ke­ne­mi­ses­tä, reu­na-alu­ei­den ase­mas­ta tai muis­ta epä­koh­dis­ta. Jos po­si­tii­vi­sia pu­heen­vuo­ro­ja kii­tel­lään, mut­ta kriit­ti­siä pu­hu­jia muis­tu­te­taan her­kem­min asi­as­sa py­sy­mi­ses­tä, osa nä­kö­kul­mis­ta al­kaa näyt­tää hy­väk­sy­tym­mil­tä kuin toi­set.

Kriit­ti­nen ky­sy­mys ei ole hyök­käys, vaan osa val­tuu­te­tun teh­tä­vää. Luot­ta­mus­hen­ki­lö ei ole hal­lin­non jat­ke, vaan asuk­kai­den edus­ta­ja. Alu­e­val­tuus­to ei saa ol­la kan­nus­tus­jouk­ko ei­kä ku­mi­lei­ma­sin.

TAR­JA HYYK­KY

Juu­an ap­tee­kin ap­teek­ka­ri, alu­e­val­tuus­ton 1. va­ra­pu­heen­joh­ta­ja (kesk.)

Poh­jois-Kar­ja­lan hy­vin­voin­ti­a­lue