Vain pie­ni het­ki ja taas se jou­lu­aa­ton kier­tue al­kaa. On pit­kän odot­ta­mi­sen jäl­keen suu­ren­mois­ta pääs­tä naut­ti­maan sii­tä tun­nel­mas­ta, jota vie­rai­lut jou­lu­pu­kin saa­pu­mis­ta odot­ta­viin per­hei­siin tar­jo­aa. Voin pal­jas­taa, et­tä ne ovat to­del­li­sia elä­män huip­pu­het­kiä.

Joku saat­taa ku­vi­tel­la, et­tä vie­rai­lut ko­deis­sa ovat jou­lu­pu­kil­le ru­tii­ni­keik­ko­ja. Ei­vät ne sitä ole. Nii­tä jou­tuu, tai oi­ke­am­min pää­see val­mis­te­le­maan pi­tem­män ai­kaa.

Eri­tyi­sen tär­ke­ää keik­ko­jen val­mis­te­lus­sa on tii­vis yh­teis­työ tont­tu­jen kans­sa. Sitä teh­dään kai­ken ai­kaa. Lap­sil­le saat­taa tul­la yl­lä­tyk­se­nä, et­tä pu­kin pie­nes­tä muis­ti­kir­jas­ta löy­tyy pal­jon hei­dän te­ke­mi­siin­sä liit­ty­viä mer­kin­tö­jä. Nii­tä on teh­ty tal­vel­la, ke­vääl­lä, ke­säl­lä, syk­syl­lä... pit­kin vuot­ta.

Muis­ti­kir­jan täyt­tä­mi­ses­sä ton­tut ovat iso­na apu­na. He ovat yh­teis­työ­kump­pa­nei­na mel­koi­sia vei­ti­koi­ta. Heil­tä ei­vät jää huo­maa­mat­ta mi­kään; mer­kin­tö­jä teh­dään mil­loin mis­sä­kin, niin hy­väs­tä kuin huo­nos­ta­kin käy­tök­ses­tä.

Jou­lu­aa­ton kes­kus­te­luis­sa täs­tä kai­kes­ta on tul­lut ta­vak­si muis­tu­tel­la. Mitä mo­kai­lui­hin tu­lee, voi osan niis­tä pai­naa vil­lai­sel­la, mut­ta ei ihan kaik­kea. On hyvä teh­dä sel­väk­si, mikä on hy­väk­syt­tä­vää ja mikä ei. Kas­va­tuk­sel­lis­ta as­pek­tia ei jou­lu­puk­ki­kaan voi unoh­taa.

Lop­pu­tu­le­ma­na voi toki to­de­ta, et­tä muis­tut­te­lut­kin tup­paa­vat ai­na kään­ty­mään ilon puo­lel­le. Jou­lu on hy­vän tah­don juh­la, jos­ta jo­kai­sen pi­tää saa­da naut­tia täy­sin sie­mauk­sin.

Tänä vuon­na en­sim­mäi­sen ker­ran hy­vän tah­don tun­nel­mas­ta sain naut­tia jo en­nen jou­lua vie­rail­les­sa­ni uk­rai­na­lais­ten pik­ku­jou­lus­sa Ki­teel­lä. Iso Kii­tos ta­pah­tu­man jär­jes­tä­jil­le. Jäi vah­va tun­ne, et­tä sii­nä jos mis­sä ol­tiin iloa elä­mään­sä kai­paa­vien asi­al­la.

Kii­tos­ta sen si­jaan ei tee mie­li an­taa maam­me val­taa­pi­tä­vil­le. Heil­tä on mo­nen­kin asi­an yh­tey­des­sä unoh­tu­nut hyvä tah­to ja kan­sa­lais­ten ta­sa­puo­li­nen koh­te­lu.

Kor­va­tun­tu­ril­ta ete­lään päin kö­rö­tel­les­sä huo­maa, mi­ten huo­noon kun­toon pie­nien tei­den on an­net­tu men­nä. Nii­hin ei kun­nos­tus- ja pe­rus­kor­jaus­ra­haa rii­tä, mut­ta sa­maan ai­kaan uu­den kak­si­rai­tei­sen ju­na­ra­dan ra­ken­ta­mi­seen Hel­sin­gin ja Tu­run vä­lil­le tun­tuu riit­tä­vän.

Mikä ih­meen kii­re ruuh­ka-Suo­men asuk­kail­la oi­kein on, kun pää­kau­pun­gis­ta pi­tää pääs­tä pää­mi­nis­te­rin ko­ti­kau­pun­kiin yh­des­sä tun­nis­sa. Toki kii­re­hän tuo näyt­tää heil­lä muu­ten­kin ole­van, kun ei­vät eh­di vas­taan tul­lees­saan edes hy­vää päi­vää sa­noa.

Eni­ten ih­me­tyt­tää kol­me mil­jar­dia eu­roa mak­sa­van ra­ta­hank­keen ajoi­tus. Mi­ten sii­hen löy­tyy ra­haa, kun val­tio on jo nyt tark­kai­lu­luo­kal­la ja suu­ris­sa ve­lois­sa, ei­vät­kä lä­hi­vuo­det näy­tä yh­tään va­loi­sam­mil­ta?

Näi­tä poh­ties­sa tu­lee mie­leen yk­si ky­sy­mys: Jo­ko­han hank­keen suu­rim­mil­la ju­nai­li­joil­la on mie­les­sä tu­le­vien vuo­sien pres­san vaa­lit, kun omaa kan­nat­ta­ja­kun­taa pi­tää näin ko­vas­ti mie­lis­tel­lä.

Ta­sa­puo­lis­ta ei ole kan­sa­lais­ten muu­kaan koh­te­lu. On suo­ras­taan ku­vot­ta­vaa seu­ra­ta, mi­ten iso­tu­loi­sia suo­si­taan ja pie­ni­tu­loi­sil­ta vie­dään vä­hät­kin elä­mi­sen edel­ly­tyk­set. Pu­kin­kin oli­si hel­pom­pi toi­mia, jos tu­lon­ja­ko oli­si ta­sai­sem­paa.

On­nek­si Suo­mes­sa on puo­lu­ee­ton me­dia, joka tuo tois­tu­vas­ti ha­vait­tu­ja ja ko­et­tu­ja epä­koh­tia esiin. Val­lan vah­ti­koi­ria on ai­na tar­vit­tu ja tar­vi­taan edel­leen.

Näin jou­lu­ai­kaan te­kee mie­li esit­tää it­sek­käil­le val­taa­pi­tä­vil­le pie­ni pyyn­tö: Ol­kaa hyvä ja ir­tau­tu­kaa muu­ta­mak­si kuu­kau­dek­si vä­hä­o­sai­sen, mi­ni­mie­läk­keel­lä tai pe­rus­päi­vä­ra­hal­la elä­vän pie­ni­tu­loi­sen ase­maan. Se saat­tai­si ava­ta sil­miä to­del­li­suu­teen. Nyt tun­tuu sil­tä, et­tä to­del­li­suu­den­ta­ju on pa­has­ti hä­mär­ty­nyt.

Voi­sit­te ot­taa mal­lia pre­si­den­tis­tä, joka päät­ti lah­joit­taa omis­ta va­rois­taan puo­li mil­joo­naa eu­roa hy­viin tar­koi­tuk­siin. Täl­lai­sia hyvä ta­hon elei­tä ja te­ko­ja tar­vi­taan!

Ter­vei­sin

Jou­lu­puk­ki