Onko matkailu meille elinkeinona liian vaikea yhtälö ratkaistavaksi? Jo 70-luvulla, kun päätiet ja korpitaipaleet täyttyivät sodan jälkeen vaurastuneista länsisaksalaisturisteista, markat jäivät pikemminkin Deutche Bundes Bankiin kuin Suomen Pankkiin.
Maahamme toki alkoi nousta leirintäalueita ja korpihotelleja joka toiseen niemennokkaan myös ranskalaisten, sveitsiläisten ja hollantilaistenkin löydettyä tiensä Suomen. Omatoimiset ja omavaraiset keskieurooppalaiset toivat kuitenkin mukanaan kaiken tarvitsemansa, osa jopa veden ja polttoaineen, joten satunnaisten postikorttien lisäksi turistimyynti ulkomaalaisten osalta lähenteli nollaa.
Onneksemme Suomikin alkoi vaurastua ja kotimaanmatkailu antoi elannon monelle matkailuyrittäjälle ja kyläkauppiaalle. Meille riitti kaunis kesäilta, leirintäalue ja saunalaituri. Muuta meillä ei tarjolla ulkomaalaisillekaan ollut.
Maailma on siitä muuttunut, samoin matkailun luonne. Ensin saapuivat nopeasti rikastuneet venäläiset, jotka osasivat vaatia laatua, huippulaatua ja valmiita palveluja. Toinen tärkeä venäläisryhmä oli ostosmatkailijat. Kulutustavaroita, varsinkin elekroniikkaa ja koneita myyvät kauppiaat joutuivat jopa laajentamaan varasto- ja myyntitilojaan.
Kun pikkuhiljaa saimme nämä palvelut jonkinlaiselle tolalle, maailmanpolitiikka talouspakotteet kourassaan pyyhkäisi uudet rahantekorakennelmat romukoppaan. Kokonaisia suomalaiskaupunkeja oli 2010-luvulla konkurssin partaalla puuttumaan jääneiden venäläismatkailijoiden vuoksi.
Myös aasialaiset löysivät viimein Suomeen tällä vuosikymmenellä. Aluksi varsinkin kiinalaismatkaajat suuntasivat suurina ryhminä pääkaupunkiin. Rahansa he käyttivät kansainvälisissä butiikeissa, joten heidän osaltaan ei suurista matkailutuloista voinut puhua.
Muutaman viime vuoden aikana on Lapissa koettu uudenlainen Kiina-ilmiö. Nyt varakkaat kiinalaiset saapuvat yksityisinä matkailijoina, joko yksin, kaksin tai koko perheen kera. He käyttävät todella paljon rahaa kokeakseen kerralla Lapin koko taian.
Suomi onkin jakaantunut matkailun suhteen kolmeen osaan: Lappi (Kainuu), Helsinki, muu maa, tässä järjestyksessä. Meidän täällä muussa maassa täytyisikin keksiä uusia keinoja hyötyä tästä uudesta matkailijavuosta.
Majoitus- ja ravintolapalveluja sekä oheisaktiviteettejä tarjoavat yrittäjät ovat istuneet kokouksissa ja seminaareissa kymmeniä tunteja Keski-Karjalassakin. Lähes poikeuksetta loppupäätelmänä on ollut, että yhteistyötä eri toimijoiden kesken on lisättävä.
Matkailu on Itä-Suomen leveysasteilla niin kausiluonteista, että kalliita investointeja – majoitustilat, ravintolat, välinevuokraamot – ei yksin pysty harteillaan kantamaan. Lisäksi turismi on erittäin herkkä suhdanteille ja sääoloille. Sateinen kesä ja kehno myynti voivat koitua yksinäisen yrityksen kohtaloksi, leveämmät hartiat sen ehkä kestävät.
AB