Entä jos minä en olisikaan Riitta? Tarkoitan siis, että tiedän kyllä olevani minä, mutta jospa etunimeni olisikin jokin muu.
Tämän pohdiskelun käynnisti uutinen etu- ja sukunimilain uudistumisesta tämän vuoden alusta. Sen mukaan etunimiä voi olla kaikkiaan neljä ja sukunimeksi voi muodostella erilaisia yhdistelmiä yhdysviivalla tai ilman, myös lapsille.
Kastettava lapsi saattaisi saada peräti kuusi nimeä itselleen. Miltä kuulostaisi Laura-Jenna Ellinoora Alexandra-Camilla Pilvimaria Jurvanen Heinonen?
Itse en nimirimssuja enemmälti kaipaa, mutta tuon etunimen edessä aina välillä pysähdyn. Riitta ei ole aina tullut luontevasti suusta, kun olen itsestäni puhunut ja toisinaan tuntuu, etten omana persoonana istu tuon nimen kehykseen. Toinen nimeni Maria tuntuisi välillä paljon kotoisammalta.
Nimellä ihminen identifioidaan, mutta nimi vaikuttaa vahvasti myös meidän identiteettiimme.
Oletko koskaan pysähtynyt miettimään, miltä nimesi kuulostaa, kuinka se soi, mitä merkityksiä se kantaa ja kuinka se on vaikuttanut persoonasi kehittymiseen? Miltä sinusta tuntuu, kun joku kutsuu sinua etunimeltä?
Olen lukenut, että lopulta olisi kuitenkin niin, että vanhemmat jotenkin intuitiivisesti, ehkä tiedostamatta, valitsisivat lapsensa nimet - että nimet kantaisivat sanomaa.
Omalta kohdaltani tiedän, että vanhempani halusivat meidän lasten etunimeen ärrät, varmaan jonkilaista luonnetta antamaan. Tiedän myös, että naapurissamme asui Riitta-tyttö, josta olikin hyvä apu minun hoitamisessa.
Italialainen Margarita tai muinaiskelttiläinen Brigida ovat ilmeisesti Riitta-nimen historiallisena taustana. ’Helmi’ tai ’korotettu’ näiden nimien merkityssisältöinä tuntuvat hupaisilta.
Aikuisiällä olen joskus pohtinut, että pitäisikö minun nimeni kautta ymmärtää olevani ”riittava” eli riittävä - voisinko olla armollisempi itselleni.
Kun nimiasiaan nyt on päästy, täytyy sukunimipohdintaa tehdä tässä samalla.
Uusi laki antaa mahdollisuuden ottaa niin avio- kuin avopareille jommankumman nimen tai muodostaa nimistä haluamansa yhdistelmän väliviivalla yhteen kytkien tai erikseen kirjoittaen. Lapsilla voi myös olla vanhemmilta tuleva yhdistelmäsukunimi.
Itse olen tässä asiassa aika perinteinen, vaikka myönnettävä on, että täällä seudulla hieman harvinaisemman Lassilan muuttaminen yliyleiseksi Hakuliseksi hetken mietitytti. No, on se auttanut kotoutumaan Kiteelle ja lopulta, Hakulisia on Suomen mittakaavassa vain noin 1 500.
Sukunimilain lukeminen herätti mielenkiinnon pohtimaan muitakin vaihtoehtoja. Lain mukaan voi puolisoiden sukunimistä muodostaa uudisnimen. Yhdistelmänimistä en välitä, mutta Hakulilassi tai Hakassi olisivat kyllä persoonallisia.
Sukunimi on mahdollista ottaa myös viisi sukupolvea taaksepäin omassa suvussa. Vedenpää, Soini, Lankinen ja Nieminen tulisivat tämän myötä tarjolle.
Mutta olisi se niin hankalaa - niin paljon lomaketta täytettäväksi ja lisätöitä monelle. Allekirjoittaneella mennään.
Riitta Hakulinen
riitta.hakulinen@kotikarjala.fi