Visit Finland tiedotti toukokuussa, että Itäisen Suomen matkailuelinkeinoa tuetaan kolmivuotisella ohjelmalla, jonka tarkoitus on lisätä alueen tunnettuutta ja saavutettavuutta sekä parantaa matkailupalveluiden ostettavuutta kansainvälisille matkailijoille. Visit Finlandin toteuttaman Itäisen Suomen kestävän matkailun kasvuohjelman arvo on noin kolme miljoonaa euroa.
Tiedotteessa todetaan, että kotimaisen matkailun ja venäläisten matkailijoiden varaan rakentunut alue on joutunut etsimään viime vuosien kriisien vuoksi uusia kohderyhmiä ja keinoja kansainvälisen matkailun kasvattamiseksi. Ohjelma tähtää erityisesti keskieurooppalaisten matkailijoiden houkuttelemiseen.
– Itäisestä Suomesta löytyy upeita matkakohteita, mutta alueen vähäinen tunnettuus on kasvavan kysynnän este, projektipäällikkö Susanna Markkola toteaa tiedotteessa.
Alueen tunnettuutta on varmasti syytä lisätä. Heinäkuussa Yle nimittäin uutisoi (Yle 9.7.2025), että saksalainen matkanjärjestäjä perui tämän kesän charter-lennot Savonlinnaan, koska matkat eivät myyneet. Myös Lappeenrannan lentokentän tulevaisuudesta on käyty viime aikoina keskustelua.
Julkisuudessa on myös pohdiskeltu, millaiset palvelut ja elämykset houkuttelevat matkailijoita: tarvitaanko luksusta ja pitääkö luontoelämysten lisäksi olla tarjolla erityisiä palveluita?
Esimerkiksi Helsingin Sanomat otsikoi vastikään (HS 31.8.2025), että ”Tunturiin rakennetaan huvituksia, koska rahakkaalle turistille ei riitä pelkkä luonto”. En usko, että asia on näin yksinkertainen. Mielestäni Itä-Suomen vahvuus on nimenomaan luonto. Niin paljon kuin kaupunkilomat ja kulttuuri minua kiinnostavatkin, asiaa pohdiskeltuani huomasin, että tärkeimmät matkailu- ja retkimuistoni liittyvät lähes poikkeuksetta luontoelämyksiin. Esimerkkejä löysin helposti useita. Teini-ikäisenä veneilin kavereideni kanssa tyynenä kesäiltana Kallavedellä ja auringon laskiessa näimme saaressa lehmiä; 1990-luvulla nukuin päiväunet riippumatossa Tyynenmeren rannalla Meksikossa; reilut 10 vuotta sitten vaelsin kaverini kanssa pitkin Turkin etelärannikkoa - nukuimme teltoissa ja hostelleissa; parikymppisenä kävin veneretkellä Mekong-joella.
Kaikki nämä kokemukset ovat periaatteessa hyvin yksinkertaisia ja näin kerrottuna jopa hieman arkisia. Silti ne ovat minulle unohtumattomia ja aivan keskeisiä muistoja - en myöskään kokenut kaipaavani erityisiä huvituksia niiden höysteeksi. Lentolippujen hintaa lukuun ottamatta mikään niistä ei edes maksanut paljoa.
Uskon, että useat ihmiset kaipaavat juuri tämän kaltaisia kokemuksia matkoiltaan. Tällaisia mahdollisuuksia on runsaasti myös Keski-Karjalassa. Luontomatkailuun on panostettu esimerkiksi rakentamalla pyöräilyreittejä.
Eräänä sunnuntaina kesän kuumimpaan aikaan kävin perheeni kanssa pesemässä mattoja Puhoksessa. Tämän jälkeen menimme lähistölle uimaan pienelle vehreälle uimarannalle. Paikalle oli saapunut keskieurooppalainen perhe matkailuautoineen. Koin yhtä aikaa monenlaisia tunteita: kun perhe levitti piknikmaton nurmikolle olisin halunnut itse viettää samanlaista elämää ja jäädä nauttimaan lämpimästä kesäillasta. Samalla tunsin jonkinlaista ylpeyttä: tämä tuntematon pieni ranta hiekkatien päässä tarjosi aivan uskomattoman hienon tunnelman ja rauhan.
Olen useammin kuin kerran kuullut paikallisilta Keski-Karjalassa, että alueen luonto ja maisemat ovat kenties liian lähellä, että ne niitä todella osaisi arvostaa. Muualta tulleena voin vahvistaa: ne ovat poikkeuksellisia. Keski-Karjalaa kannattaa markkinoida.
Miikka Kivinen
miikka.kivinen@kotikarjala.fi