Mo­nen ai­kui­sen ar­ki on yh­tä ora­van­pyö­rää. Työn ja yk­si­tyi­se­lä­män yh­teen­so­vit­ta­mi­nen ei ole yk­si­se­lit­tei­sen help­poa. Mo­nil­la työn­te­ki­jöil­lä on haas­tei­ta ta­sa­pai­not­taa työ ja omien van­hem­pien hoi­va­tar­peet. Rin­nal­la voi ol­la huol­let­ta­va­na omia lap­sia ja jos­kus jo lap­sen­lap­si­a­kin. Eri­lai­set päi­vä­hoi­don, kou­lun, har­ras­tus­ten ja muun ar­jen pyö­rit­tä­mi­sen haas­teet ovat läs­nä päi­vit­täin. Tämä voi ai­heut­taa mer­kit­tä­vää stres­siä ja vai­kut­taa työ­hy­vin­voin­tiin.

Yh­teis­kun­ta luo uh­ka­ku­via, kuin­ka omien van­hem­pien huo­leh­ti­mi­nen jäi­si enem­män per­heen­jä­sen­ten vas­tuul­le. Tämä voi ol­la juu­ri se koh­ta, jos­sa ka­me­lin sel­kä kat­ke­aa, kun ih­mi­sel­lä ei ole ai­kaa työn­sä ohel­la hoi­taa van­hem­pi­aan, ei­kä myös­kään ra­haa mak­saa hoi­toa omis­ta va­rois­taan, saa­ti jää­dä työs­tä pois hoi­ta­maan van­hem­pi­aan it­se. Täl­lais­ta vas­tuu­ta ei mie­les­tä­ni ke­nel­le­kään voi aset­taa, vaan kai­kil­le on taat­ta­va pal­ve­lut myös ikään­ty­es­sä ve­ro­va­roin riip­pu­mat­ta per­he­taus­tas­ta tai va­ral­li­suu­des­ta.

On­nek­si myös työ­nan­ta­ja voi vai­kut­taa työn­te­ki­jän jak­sa­mi­seen ja hy­vin­voin­tiin. Työ­nan­ta­jan tuki ei mis­sään ta­pauk­ses­sa ole mer­ki­tyk­se­tön­tä, vaan sii­tä on hyö­tyä sekä työn­te­ki­jäl­le, et­tä työ­nan­ta­jal­le it­sel­leen, kun työn­te­ki­jän työ­ky­ky säi­lyy pai­neen kes­kel­lä. Konk­reet­ti­sia kei­no­ja tu­ke­mi­seen ovat jous­ta­vat työ­a­jat, etä­työ­mah­dol­li­suu­det ja eri­lai­set tu­ki­pal­ve­lut, jois­sa on tar­jol­la neu­von­taa ja ver­tais­tu­kea. Psyyk­ki­sen kuor­mi­tuk­sen ol­les­sa voi­ma­kas­ta, mie­len­ter­vey­den tu­ke­mi­nen työ­pai­kal­la ko­ros­tuu.

Työ­nan­ta­jan tar­jo­tes­sa jous­ta­vaa työ­ai­kaa, työn­te­ki­jä voi muo­ka­ta työ­päi­vi­ään tai ly­hen­tää työ­viik­koa, jol­loin hä­nel­lä on mah­dol­li­suus pa­lau­tua ja ko­kea saa­van­sa tu­kea sekä työs­sä, et­tä ko­to­na. Avoin kes­kus­te­lu jak­sa­mi­sen ja hy­vin­voin­nin kei­nois­ta työ­nan­ta­jan ja työn­te­ki­jän vä­lil­lä on tär­ke­ää, jot­ta teh­dään oi­kei­ta asi­oi­ta. Kai­kil­le työn­te­ki­jöil­le ei­vät sa­mat kei­not sovi, mut­ta jo­kai­sel­le on ole­mas­sa kei­no­ja, jot­ka kes­kus­tel­les­sa yleen­sä löy­ty­vät. Työn­te­ki­jäl­le on mer­ki­tyk­sel­lis­tä myös se, et­tä ko­kee työ­nan­ta­jan vä­lit­tä­vän.

Kaik­ki työn­te­ki­jät ei­vät ole eri­tyi­sen kuor­mit­tu­nei­ta, mut­ta työ­hy­vin­voin­nin li­sää­mi­nen hyö­dyt­tää myös hei­tä. Eri­lai­set työ­hy­vin­voin­ti­ta­pah­tu­mat si­tout­ta­vat työn­te­ki­jöi­tä työ­hön­sä ja luo­vat työ­pai­kal­le hy­vää yh­teis­hen­keä. Ny­ky­ään on ole­mas­sa pal­jon eri­lai­sia so­vel­luk­sia ja so­pi­muk­sia, joil­la työ­nan­ta­ja voi tar­jo­ta hen­ki­lös­töl­le lii­kun­ta-, kult­tuu­ri-, hy­vin­voin­ti- tai lou­na­se­tu­ja ha­lu­a­mal­laan sum­mal­la, tai vaik­ka­pa tu­kea hy­vin­voin­tia le­a­sing­pol­ku­pyö­räl­lä. Kei­no­ja ke­hi­te­tään koko ajan li­sää, työ­nan­ta­jan on vain bud­je­toi­ta­va hy­vin­voin­tiin käy­tet­tä­vä raha ja va­lit­ta­va suu­res­ta tar­jon­nas­ta so­pi­vim­mat kei­not.

Kun­nas­sa ja kun­nan ali­hank­ki­joil­la on nä­ky­vä ase­ma suu­re­na työl­lis­tä­jä­nä. Kun­ta työ­nan­ta­ja­na on avai­na­se­mas­sa näyt­tä­mäs­sä esi­merk­kiä työ­hy­vin­voin­nin ja työs­sä jak­sa­mi­sen tu­ki­ja­na. Kaik­ki mitä hy­vin­voin­tiin ja jak­sa­mi­seen pa­nos­tam­me tu­lee ta­kai­sin työn­te­ki­jöi­den te­hok­kuu­te­na ja in­nos­tu­nei­suu­te­na. Näi­den aja­tus­ten myö­tä toi­vo­tan kai­kil­le hy­vin­voin­tia ke­vää­seen.

ANU KAS­TI­KAI­NEN

Kun­ta­vaa­lieh­do­kas, SDP