(Pohjaksi kannattaa lukea Joh. 21:1-14)
Aamuisen hämärän ja usvan läpi vene lähestyi rantaa. Veneessä muutama väsynyt mies, jotka olivat tehneet turhaa työtä koko pitkin yön. Mielen päillä olivat kuitenkin aivan muut asiat ja tapahtumat.
Koko yön kestänyt kalastusreissu oli kuin vertauskuva tapahtumista, joita tyhjät verkot enää vain vähän lisää kuvasivat. Kovatkin kohtaloniskut tuntuivat itsestäänselvyyksiltä, kaiken, aivan kaiken, valuttua hiekkaan.
Kalamiesporukka oli saanut elää ja kokea jotain, johon oli laitettu kaikki, koko elämä, tulevaisuus ja toivo. Oli kutsuttu mukaan: "Seuraa minua!" Ei kysytty taitoa ja voimaa mainetekoihin, ei kysytty: "Haluatko miljonääriksi?" Alkava aavistus tuona aamuna toikin aivan muuta. Vastauksen tiedämme! Matka olikin vasta alussa! Kristillinen usko alkoi syntyä. Ja mitä se on merkinnyt? Mitä se merkitsi ensin erityisesti yhdelle tuosta joukosta, kalakavereille ja koko maailmalle? Kirkon aika oli alkamassa!
Kirkon aikaa on täällä eletty satoja vuosia. Niinpä kristillinen usko on juurtunut perinteeseemme, kulttuuriimme, sanoisin, että sen merkityksen myöntäminen kuuluu yleissivistykseen.
Viime aikojen tapahtumat, käsittämättömän järkyttävät teot omassa maassamme ovat kuljettaneet kansaa kirkkoihin näiden tapahtumien kutsumina. Kun on surtu yhdessä, on ollut luonnollista hakeutua kirkkoihin. Mihinkäs muualle! Niissä hetkissä saa olla hiljaa, niissä hetkissä saa vain olla. Olen joskus kuvannut noita hetkiä merkillisen puhdistaviksi. On voinut ikään kuin jättää sille paikalle taakoistaan jotain. On tuntenut voivansa luottaa, luottaa siihen, että siitä ne hoituvat poispyyhittäviksi tuoden tilalle mielenrauhaa, voimaa ja uskallusta. Eli kansa käy kirkossa! Jos ei välttämättä jumalanpalveluksissa, niin sitä paljon enemmän muissa yhteyksissä. Kun julkinen sana uutisoi, että käynnit kirkossa ovat vähentyneet, yleensä ei kerrota, että tilastot kertovat kävijöiden määrän jumalanpalveluksissa vähentyneen. Eli kansa käy kirkossa, mutta saa merkityksen myös muista kirkkoon tulemisen syistä.
Joskus, kauan sitten, kävin laskemassa kirkon päiväkirjaan merkityt lukemat vuoden tapahtumista. Niihin lasketaan kaikkien tilaisuuksien ja hetkien osallistujamäärät. Sellaisia ovat muut hartaustilaisuudet, yhteislaulutilaisuudet, koululaiskirkot, Kauneimmat joululaulut, konsertit, kirkkoon tutustumaan tulleet retkikunnat, Tiekirkkoon tulleet yksittäiset henkilö... He ovat kirkossakävijöitä" Lukemia en enää muista, mutta sen muistan, että ne olivat moninkertaiset kuviteltuihin lukemiin verrattuna.
Hiljentymiset ja niihin sisältyvät koruttomat hartaushetket mieliä järkyttäneiden tapahtumien yhteydessä ovat kirkon luonnollista toimintaa. On tullut kirkko mieleen, kun on haettu rauhaa, taakkojen jakamista ja voimaa kestää.
On kirkon aika palvella aikamme melskeissä ja täyttää kutsumustaan!
"Taivaasta maan yli tuulee!"
Sakari Takala