Suomessa hyväksyttiin tänä vuonna uusi laki vammaisten avustamisesta. Siitä keskustellaan laajasti, ja kaikkien tälle kansalaisryhmälle palveluja tarjoavien toimijoiden työhön tehdään muutoksia. Vietin neljä kuukautta Kastehelmessä työskennellen ja opiskellessani vammaisten ihmisten elämää hoitokodissa. Tämä kokemus on antanut minulle henkilökohtaisesti paljon. Olen oppinut paitsi lähihoitajilta myös asiakkailta.
Yritin kuvitella miltä tällaisen talon asiakkaasta tuntuu ja kirjoitin tämän tekstin.
Tyypillinen päivä Kastehelmessä.
Herään noin seitsemältä. Odotan etuoven kolahdusta, aamuvuoro saapuu. Tunnen kaikki lähihoitajat heidän äänestään, kuulen heidän puhuvan käytävällä. Lopulta ovi avautuu ja kuulen: "Hyvää huomenta!" Miltä sinusta tuntuu tänään? Nukuitko hyvin tänään?
Menen nyt wc:hen, vaihdan vaatteet ja syön aamiaista. Syömme kaikki yhdessä, mistä pidän erityisesti. Ensinnäkin se on aina herkullista, ja toiseksi, me kaikki kommunikoimme. Lähihoitajat vitsailevat, auttavat meitä ja kertovat, mitä olemme suunnitelleet päivälle. Tietenkin muistamme tämän, mutta silti on mukavaa, että he varmistavat, että kaikki saapuvat ajoissa ja kaikkialle.
Menen tänään kirjastoon. Kello kymmenen aikoihin tulee taksi. Minä ja avustajani menemme Kiteen kirjastoon. Siellä katson kirjoja. Pidän Mauri Kunnaksesta, hänellä on niin hauskoja kuvituksia, hänen kirjojaan on aina mielenkiintoista katsella. Kirjastossa on aina jonkinlainen näyttely, katson mitä muut ovat tehneet.
Takaisin tullessa on kahvin aika ja sitten menen ulos pihalle pyörätuolissani paistattelemaan auringossa. Lounas kestää yleensä tunnin ja vaihdetaan kuulumisia. Lähihoitajat kysyvät, miten kaikilla meni aamu. Päivällä lepäämme vähän, joskus nukahdan omaan huoneeseeni. Illalla leikitään yhdessä, katsotaan televisiota tai tehdään kukin omia juttujamme. Illallisella nauramme taas ja keskustelemme siitä, mitä huomenna tapahtuu. Käyn esimerkiksi Tokmanilla ostamassa joululahjoja. Keskiviikkona vietän päivän Palokissa, siellä on paljon ystäviä.
Jokainen päivä on erilainen, mutta järjestys ja rakenne auttavat minua tuntemaan oloni rauhallisemmaksi.
Aika kuluu siivillä, joskus väsyn ja haluan nukahtaa nopeasti. Mutta joskus minulla ei ole kiire nukahtaa, vaan istun olohuoneessa kaikkien kanssa.
Päivä alkaa olla myöhäinen, joten hoitaja tulee tarkistamaan, viihdynkö sängyssä ja säätelee peittoa ja tyynyä. Nautin todella niistä muutamasta minuutista ennen kuin hän sammuttaa valot ja toivottaa minulle hyvää yötä. Huomenna on uusi, mielenkiintoinen päivä.
KUDRIASHOVA NATALIA,
psykologi,
oppisopimuksella
lähihoitajaksi, Riveriassa